Sädetyksen alku

- "Nyt on tämäkin kokemus, kokemusten joukossa", tuumin itsekseni kun vääntäydyin sädehoitoapediltä aamulla ylös. Ennen sädetystä minulle oli suoritettu merkkaussimulointi jossa lonkkiin ja alavatsaan laitettiin tatuointimerkkaukset kohdistamista varten. Tatuoinnit sitten jäävätkin kroppaan muistuttamaan tästä hässäkästä loppuelämäksi. Merkkauspaikkojen tarkan tuntuinen sijainnin etsintä tapahtui samalla koneella, jossa olin ollut lantionseudun kuvauksessa viikko sitten. Samat mukavat hoitajat olivat asialla kuin viimeksikin. Eilen jännäsin noiden kuvien sanomaa, mutta eipä niistä kuulema syövän vointia seurata, vaan ovat ainoastaan tuon sädetyksen määrittämistä varten otetut. Eli se siitä jännittämisestä.

Ennakkoon jo tiesinkin, että itse sädettäminen on toimenpiteenä täysin kivuton ja muutoinkin melkoisen vaivaton toimitus. Jättimäinen "kauha" tuli pään takaa ja siinä oleva laite aloitti edestä sädettämisen ja pyörähti sitten vasemmalle kyljelle ja jatkoi seuraavaksi pedin alapuolelle selän seudulle. Lopuksi laite pyörähti yläkautta takaisin oikean kyljen puolelle. Seinillä lamput piippailivat, kuin liikennevalot, tai paremminkin soivat kuin summeri, ilmeisesti aina säteitten antamisen ajaksi ja sitten taas merkkiääni sammui kun annos oli annettu ja laite jatkoi matkaansa, näin tuon summerin merkitystä päättelin. Noille neljälle alueelle tultanee kaikki nuo 38 eri sädetyskertaa "tykittämään". Kaiken jälkeen totesin vielä hoitajalle, "kyllä tämä melkoista henkimaailman hommaa on, kun mitään ei missään näy eikä tunnu, mutta tehota pitäis."
Kyllä ihminen vaan lääketieteessäkin on melko viisas ja kuinka huimasti tämä kaikki onkaa edennyt. Vuoroani odotellessani katselin odotusaulan vitriinissä olevia hoitovälineitä aina -60 luvulta alkaen ja kyllä niistä ajoista on tultu melkoinen matka näihin päiviin.

Tapasin odotusaulassa myös saarijärveläisen taksikuskin jonka olin siunannut avioliittoon joskus 24-25 vuotta sitten. Eipä ollut meikäläistä tuntea, mutta sanoi, että "ääni se on joka paljastaa". Taas sai todeta kuinka vuodet karkaa. Ehdimme lyhyessä ajassa vaihtaa lastemme ja läheisimmät kuulumiset. Saatammepa kesän aikana vielä tapaillakin kun kuitenkin maakunnasta asiakkaita hoitoon kuljettelee.

Kaksi liuskaa sain mukaani sädetysaikoja. Aika lyhyeltä kesä noissa A-nelosissa näyttää, siitä vaan päivät punakynällä yli toimenpiteen jälkeen. Etenee se ajanlasku näinkin. Sain samantien lähetteet laboratorioon ja sen kun kävin otattamassa kokeet. Joten huomenna nyt pitäisi sitten kuulla tuomio kuinka nuo kaiken kohtalon määrittelevät PSA:t tässä vaiheessa lepää. Eilen fiilistelin hyvillä tuntemuksilla, mutta kyllä täytyy myöntää, että melkoinen häkkikokemus tämä on taas ollut, kun tietää puolen vuorokauden jälkeen kuulevansa melko kohtalokkaita lukemia. Ei yhtään ihme jos tämä käypi psyykkeen päälle kun välillä hengität melkoisen vapaasti ja seuraavassa hetkessä olet kuin verkkohäkin sisässä josta et mihinkään pakene, vaan tyynesti odotat kohtaloasi, joka ei ole millään tavoin sinun itsesi määriteltävissä. Rassaa se, vaikka nyt onneksi minulla itselläni on melko tasapainoinen ja hyvä mieli, mutta ymmärrän tavattoman hyvin kohtalontovereitani jos ja kun vielä kivut jyllää ja epätoivo pitää otteessaan. Sanat tässä taas kerran loppuvat.