torstai 28. maaliskuuta 2013

Siunattua Pääsiäisen aikaa

Viikot vierivät rauhaisaan keväiseen tahtiinsa. Hienoja aurinkoisia päiviä ei voi lakata ihmettelemästä. Kyllä tämä pohjola on vaan huikea näiden voimakkaiden vuodenaikavaihtelujensa kanssa. Etelän lämmössä asustavat eivät tiedä mitään kirkkaista keväisistä viikoista ja niiden suomasta kauneudesta ja valon tuomasta uuden elämän ihmeistä

Olen käynyt päivittäin nyt sädehoidossa. Pääsiäisen jälkeisenä tiistaina piti oleman viimeinen, kymmenes kerta, mutta tänään selvisikin, että annosmäärä oli alunalkaen määrätty viiteentoista, mutta jostain syystä kymmenellä oli lähdetty liikkeelle. Viisi lisäkertaa nyt on sitten edessä, mutta hyvä, jos etäpesäke sen vaatii, niin tuleepa hoidettua kunnolla.

Kyllähän sädehoitokin ilmeisesti hieman väsymystä lisää, sillä olen ollut viime aikoina melko voimaton. Päivät ovat pääasiassa menneet vuoteella leväten. Edelleen jalassa jatkuva häiriintyneen nestekierron aiheuttama turvotus jatkuu ja se estää liikunnan harjoittamisen lähes kokonaan.
Mutta tarkoitus on kuitenkin kaivautua sen verran liikekannalle, että Pääsiäissunnuntaiksi menemme pitämään tilaisuuden Riihimäen Helluntaiseurakuntaan. En ole ennen paikkakunnalla näissä merkeissä käynytkään, joten suurella mielenkiinnolla odotan aina uutta kohtaamista yleisön kanssa.

Viikko eteenpäin, niin edessä onkin ihan kunnon voimain ponnistus, kun olen lupautunut puhujavieraaksi Rovaniemelle Lapin Helluntaiseurakuntien työntekijäpäiville. Nyt on ollut aikaa mietiskellä ja rukoilla
tuon seminaarin puolesta. Matka on vaan nykykunnolleni jonkinasteinen haaste.  Lentäen on tarkoitus Helsingin kautta reissusta onnistua. Mutta eiköhän jalka ole siihen mennessä sulanut ja voimat taas palautumassa, joten saatan juosta tuolloin kuin parhaina päivinäni.

Aurinkoista ja kaikinpuolin siunattua kärsimyksen ja ylösnousemuksen suurta juhla-aikaa teille kaikille.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Kiitos kaikesta muistamisesta!

Olen muutamassa viimeisessä tekstissäni ollut kallellaan huokailemisen suuntaan. Tälle aika-jaksolle kun mahtuu oikeasti monia voimattomuuden päiviä. Olen oppinut arvostamaan entistä enemmän tätä blogia kanavana joka vaikuttaa teissä lukijoissa vastavuoroisesti myötäelämistä rukouksin, rohkaisevin viestein tai suusanallisena tervehdyksenä tapaamisen hetkissä. Sillä kaikella on todella iso merkitys minulle ja uskon että myöskin Jumalan maailmoissa.

Olimme tiistaina taasen Kälviällä pitämässä kokousta ja tilaisuus oli itse arvioiden yksi vahvimpia hetkiä jossa Jumala varmasti puhui ja kosketti myös parantavalla tavalla ystäviä. Saimme siitä välittömästi tilaisuuden lopussa palautetta. Tallaiset kokemukset tekevät tästä kaikesta olemisesta merkityksellistä ja palkitsevaa ja syyn sille miksi ylipäätään tallaisessa kunnossa vielä näkee vaivaa lähteä resuamaan eripuolille valtakuntaa.

Kokouksen jälkeen aloin oireilla vähän kuumeilemalla, mutta nyt parin vuorokauden jälkeen alkaa jälleen tasapaino kroppaan löytymään. Maanantaina alkaa pitkään odottamani sädehoito nivustaipeeseen. Olen odotellut sitä, koska aiemmat sädetykset ovat auttaneet suuresti ja siksipä uskon, että myös tällä kertaa hoidosta on apua ja nestekierto tuossa turvonneessa jalassa palautuisi entiselleen.

Minulla on ollut pidemmän aikaa mielessä kirjoittaa tänne blogiini oma kokemukseni Pirkko Jalovaaraa kohdanneesta tilanteesta. Mutta kirjoitus taitaa jäädä tekemättä. Olen vain syvästi murheellinen, kun yli 20 vuotta Suomea tiiviisti kiertänyt Jumalan valtuuttama esirukoilija tumpataan melko heikoilla perusteilla kuin tienpuoleen. Miettikääpä kuinka paljon Pirkko on kohdannut näiden vuosien aikana kärsiviä ja sairastavia suomalaisia kasvoista kasvoihin? Vaikka kuinka varovasti laskisi, niin miljoona menee rikki, ehkä kaksikin. Jonoon saan laittaa aika monta helluntaipastoria (minä mukaan lukien) ja luterilaista pappia, niin monenkaan yhteenlaskettu työpanos ei ole ollut yhtä tavoittava. Kaksikymmentä vuotta hän on saanut toimia kirkoissa ilman yhtäkään suurenpaa kritiikinpoikasta, nyt yksi ohjelma lähes mitätöi kaiken tähänastisen. Olisin aika varovainen antamaan negatiivisia lausuntoja jos omat näytöt ovat vähän sinne päin.

Olen nyt sairastellessani seurannut sunnuntaisin aika usein Jalovaaran rukousohjelmia TV7:lla. Pitkäaikaissairaana voin todistaa, että yhtä ainutta kertaa hän ei ole opetuksessaan tuonut mitään ahdistavaa esiin, päinvastoin, hänen ohjelmansa ovat osoittautuneet kaiken muun tarjonnan keskeltä melkeinpä kaikkein rohkaisevammaksi ja uskoa synnyttäväksi.

Tiedän, että Pirkko ei tarvitse kutsumukselleen puolestapuhujia, Jumala varjelee voideltunsa ja tulee sanomaan viimeisen sanan tässäkin asiassa. Mutta teemme tavattoman hyvin kun siunaamme ja rukoilemme hänen jaksamisensa puolesta, hän on ihminen siinä kuin mekin, vielä hiljattain isoja menetyksiä kokeneena hän tarvitsee rukousvartion ympärilleen. Kaikki tämä viestii meille, että herätyksen hetket ovat todella lähellä koska Jumalan työ saan osakseen näin julkista vastustusta.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kevättä ilmassa!

Onpa vierähtänyt valitettavan pitkä aika viimeisestä blogitekististä. Mutta elämä on jatkanut kulkuaan aika tasaiseen tahtiinsa, niin eipä ole oikein ollut sellaista kirjoiteltavaakaan joka juuri lukijakuntaakaan kiinnostaisi. Siksipä päivät ovat seuranneet toistaan niin, että olisin täällä juurikaan piipahtanut.

Sädehoitoa vasemman nivusen seudulle odottelen. Jalka on välillä kaikkea muuta kuin oman tuntuinen. Istuin viime maanantaina pitkän valtuustopäivän. Ensin puolueiden ryhmänjohtajien palaveri, sitten oman ryhmän tapaaminen ja valtuuston kokous joka kaikkineen venyi puolille öitä. Itse pääsin lähtemään sielä toki hieman aiemmin kun omaishoidontuki-asia tuli käsittelyyn, niin jouduin jääviyden vuoksi poistumaan siinä yhteydessä. Kello oli silloin lähes puoli yksitoista illalla. Kotiin käveltyäni totesin, että olikin viimeinen hetki tulla lepuuttamaan jalkaa. Se oli tautisen turvoksissa. Polven yläpuolelta lähes muodoton. Vaikka mahtavat ovatkin uudistetun valtuustosalin nahkatuolit, niin rajansa tässä vaiheessa kaikella, istumiseen nähden. Yllättävän hyvin jalka on parissa vuorokaudessa sulannut, kun en ole juurikaan ylimääräistä sillä astunut.

Toivottavasti parin viikon sisällä alkava sädehoito hoitaa paikat taasen kuntoon. Olisi niin tavattoman hienoa päästä kiertämään Harjun lenkkiä tai Jyväsjärven rantaraittia, se kun on ollut viime kuukausina haaveissa vain. Kevätkin kun on alkanut pikkuhiljaa näyttäytymään.

Ensi tiistaina olisi tarkoitus taasen kokoustaa Kälviällä. Eli harvakseltaan edelleenkin Uusi Elämä Voittaa