tiistai 27. heinäkuuta 2010

Tukiryhmä Facebookissa

Tänään urologi teki arvion tilanteestani. Virhemarginaalitkin huomioden hän päätteli, että syöpä ei todellakaan enää olisi remissiossa. Hän kuitenkin ammattimaiseen tapaan osasi ottaa asiaan aikalisää, kuten itsekin jo ennalta arvioin.

Seuraavassa lokakuun kontrollissa katsotaan sitten mitä tuleman pitää. Hän pohdiskeli valmiiksi, että kehityssuunnan ollessa tämä niin seuraavassa vaiheessa pistosten ohella tulisi otettavaksi päivittäisen tabletin muodossa Casodex antiandrogeeni lääkettä. Sen vaikutus on kuulema estää vielä tehokkaammin luonnollisen androgeeni, miessukuhormoonin, syöpäkasvua edistävää vaikutusta. Sivuvaikutuksiakin kuulema löytyy, mutta niihin on taas sitten olemassa omat hoitomenetelmänsä. Eli kyllähän tässä myrkystä ja koneesta toiseen taidetaan loppuelämä hypätä. Noh, ei tietenkään kannata myydä mieltään ennen kuin päivä tulee kohdalle. Ainahan arvojen tilapäiselle vaihteluillekin on sijansa olemassa. Virhemarginaali liikkuu kuulema 20-30% välillä suuntaan jos toiseen.

Olen oikeasti itsekin taas hieman ihmetellyt kuinka levollinen ja ihan puuhakaskin olen ollut. Vesi valui norona kun liki kolmenkymmenen asteen helteessä innostuin juuri kaivamaan taas työvehkeet esiin ja ruuvailin muutaman viikon keittiön nurkassa sojottaneen rullakaihtimien paikalleen.

Seurakunnassa on taas arkirutiini ikäänkuin palautunut kun toimistosihteerimme Anniina palaili jo kesälomiltaan. Hän laittaa ihan sopivasti minuunkin ryhtiä. Pöydälläni seisovat asiat nytkähtävät näin eteenpäin.

Kirkkorakennuksen ala-kerran remontti on pahimmillaan. Tällä viikolla kaatuu muutama metri kunnon jykevää betoniseinää kun salin menoaukkoa hieman muutellaan. Se homma oli muutaman päivän myöhässä ja pahimmoilleen hieman hankaloittaa Neste-rallin aikana toteutettavan Amazing Grace eli AG on palvelutempauksen kokoontumisia. Mutta onneksi varatilat saatiin muualta käyttöön.

Lauramme avasi muutama päivä sitten Facebookin Eturauhassyöpäpotilaiden tukiryhmän. Itse en ole suostunut ainakaan vielä antamaan aikaani tuolle hurjalle Facebook-verkostolle. Ryhmän tarkoitus on toimia syöpään sairastuneiden, heidän omaistensa ja läheistensä sekä muuten vain asiasta tietoa hakevien keskustelu- sekä toisaalta myöskin vertaistukiryhmänä. Ihan hieno idea kuopukselta. Toivottavasti te facebookilaiset osaatte myös ko.sivuille, samallapa pääsette tutustumaan minunkin lähipiiriini joita sielä taitaa tällä hetkellä jo olla useampia mukana.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Mitä loppuelämällä?

En malta olla pikaisesti pistäytymättä. Haluan vaan tallentaa tunnetilaani myöhempiä aikoja varten.

Muuten teille tiedoksi joiden kanssa olen s.postikirjeenvaihdossa, että vastaukseni tulevat, mutta nyt valitettavasti vain ajatusten kokoaminen ottaa vielä muutaman päivän. Samoin täällä kommentissa esitettyyn kysymykseen kuoleman jälkeisestä olotilasta olen tekemässä vastausta ja jo monta kertaa olen sitä ollut kirjoittamassa, mutta aina sekin vain on siirtynyt. Tulee kyllä...uskon niin.

Niin, tunnetilastani. Reilu vuosi sitten kuvasin parantumattoman syöpäsairaan kohtaloa löysässä hirressä roikkumiseksi. Se oli yksi niistä oikeanlaisista kuvauksista. Nyt tunnelma on tiivistynyt. Ei niin, että joku kiristäisi kaulan ympärillä, mutta se lieka, naru, mikä lie on tuntuvasti lyhentynyt. '

Vuosi on katseltu elämää ympärille vielä aika uteliaana, mutta tämän viikkoisen tiedon jälkeen tunnemaailma rajaa askeleet aika yksioikoisesti yhteen suuntaan. Harrasteistani ja elämästäni en ole jättänyt yhtäkään juttua pois, mutta niiden merkitys on nyt ihan toinen. Nautin, mutta uskaltaisinko sanoa, että en ole missään kiinni. Olen vain, tasapainossa, kysellyt yhtä ainoaa asiaa: mitä teen loppuelämälläni?

Tämä on tosi huima ja mielenkiintoinen kokemus. Näennäisesti terve, mitä nyt fyysiset voimat jonkun verran pienemmät, tuskaisuutta ym.ym. mutta ne eivät suinkaan estä elämästä. Huimaksi tämän tekee se, kun pystyy kirkkaalla järjellä funtsimaan mitä minä ihan oikeasti haluan vielä elämässäni saada aikaan, kun se näyttäisi jonkinlaisten rajojen sisälle tällä tietoa rajautuvan.

Minua ahdistaa - ja ei ahdista. Henkikö se lie, joka nauttii oikeastaan tästä olotilasta, miettii vielä maan valloitusta - siis hengellisesti.

Jäi tämä nyt vähän torsoksi kuvaukseksi, mutta eiköhän näitä tuntemuksia nyt riittäne kuvattavaksi myöhemminkin paremmalla aikaa, jumalanpalvelus kun odottaa.

Olipa muuten täällä jyvässeudulla kesän kovin ukonilma viimeyönä. Herätti irrottelemaan piuhat irti seinästä. Vettäkin tuli nyt näillä erää taas kunnolla. Lämpimänähän tuo kuulema keli muuten jatkuu.

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Rakkautta etsimässä

Kävin illalla Keuruulla Isossa Kirjassa pidettävässä Iso Soitto gospeltapahtumassa. Vuorossa kun oli Hallikaisen Joelin konsertti. Hän on esiintynyt joitakin vuosia yhdessä kirjailija-terapeutti Seppo Jokisen kanssa eri tavoin teemotetuissa tilaisuuksissa. Tällä erää heidän iltansa rakentui otsakkeen "Rakkautta etsimässä" alle.

Kun tein iltapäivällä lähtöä Anitan valmistautuessa yövuoroon, hän totesi ihan hyvällä: "Jo on aikoihin eletty, kun sinäkin oot lähdössä musiikkia kuuntelemaan". Tuohon totesin, että tarkoitukseni on tavata Hallikaista. Niinpä niin, Joel oli kevät-talvella vastaavan kaltaisessa konsertissa seurakunnallamme ja olemme sen jälkeen silloin tällöin viestitelleet kuulumisiamme. Jostain syystä olen tykästynyt hänen suurenmoiseen, herkkään, mutta niin kovin miehiseen tyyliinsä avata ihmisen arpista elämää.

Onneksi meille järjestyikin taasen parinkymmenen minuutin tapaaminen, kuin sattumoisin ennen konserttia. Ehdimme päivittää jaksamiset. On muuten mielettömän hieno "työpari" Hallikainen ja Jokinen. Jokaisen suomalaisen pitäis ainakin kerran elämässään käydä kuuntelemassa heidän sanomaansa.

Joelin konsertin alkuosassa esittämä laulu: "Minä tulin sinua varten" oli niin läpimurtava, että itkuksihan se väkisellä meni. Mutta väliäkös sen, terapiaa kaikkinensa. Oli hieno ilta.

Eilen aamulla sain vaihdettua jonkun sanan kirugisen poliklinikan sairaanhoitajan kanssa, urologit kun sattuvat lomailemaan. Vähän pohdiskelimme PSA-lukemien marginaalista muutosta, kuinka erehtymätön tuo nouseva lukema voisi olla? Vastausta vaille taisimme jäädä kumpikin. Sain kuitenkin ensi viikolle lomilta palaavalta urologilta soittoajan. Noh, se tuskin paljon uutta tuopi tullessaan. Syksyllä mitä todennäköisemmin taasen testaillaan ja sen perustella tehtäneen ratkaisuja. Vielä hieman toivonkipinää kuitenkin pitää, jospa nousut meneekin jonkinasteisen heilahtelun piikkiin. Mutta jotenkin on sellainen fiilis just nyt, että eipä ole tainnut syöpä elimistöstä kadota. Tämähän se oli diagnoosin jälkeinen ennuste alkujaankin. Sen verran olen julkaisuja selaillut, että aika herkillä muutoksilla kehityssuuntaa pystytään seurailemaan. Toisaalta on myös kokemus, että samapa tuo. Sairashan tässä on oltu jo kohta kaksi vuotta ja menosuunta selvä.

Enkä ole edes masentunut.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Vähän huolestuttaa - arvot nousussa

Pikakäynti P-Karjalan anoppilassa sujui mukavasti Jarkon kanssa. Oli kiva kun sai kerrankin koko matkan olla vain vieressä istujan osassa.

Vierailimme Jarkon mummon, sekä tädin ja enon luona. Jarkolle, kuten meidän muillekin lapsille, Rääkkylän maisemat ovat lapsuuden kesistä tavattoman rakkaat. He viettivät kesälomistaan useita viikkoja kesäisin mummon ja ukin hyvässä hoidossa.
Melkoinen haikeus oli tietty nyt ilmassa, kun ei taasen tiedä milloin poika ehtii Englannista mummolaan asti piipahtamaan. Asentelipa tuo enon koneelle Skypeä ja muita yhteydenpito-ohjelmia, joten eihän tänä aikana tarvitse ainakaan tiedonkululta motissa olla.

Kävin eilen aamulla ennen lähtöämme mainitsemassani "välilabrassa". Eli mittautin ihan omaehtoisesti lähinnä PSA-arvojani. Toiveena, oli mm. jospa voisin päästä jo syksyllä eroon tästä kiusallisesta hormoonipistoshoidosta. Toisaalta halusin hiukan keventää lokakuuhun asti jatkuvaa jännitystilaa mokomien tulosten odotuksessa.

Mutta eipä nuo tulokset oikein lohdullisa olleetkaan. Hb. ja munuaisarvot olivat ihan ok. mutta varsinainen eturauhas-syöpäläisen kompassi PSA, olikin koholla. Arvo oli toki vasta 1.1, mutta se, että lukema on kahdessa kuukaudessa melkeinpä tuplaantunut 0,6.sta, niin vakavaksi veti.

Maalikollekin kohonnut arvo kertoo sen, että syöpä ei ole enää remissiossa, eli pysähtyneessä tilassa. Pakko on vain alkaa henkisesti valmistautua seuraaviin hoitotoimenpiteisiin. Yritinkin jo tavoitella hoitavaa urologiani, mutta palailee lomalta viikkojen kuluttua, joten ratkaisut jäänee niiltä osin lokakuulle.

Kyllähän tässä taas kesken kesähelteen pudotettiin - tai ainakin yritettiin pudottaa - lähtöruutuun.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Kesäistä arkea

Helteet ovat vain jatkuneet. Toisille hyvä - toisille ei. Parempi tämäkin kuin jatkuva kolea vesisade.

Meillä oli parin päivän riemu pitää taasen pikku-iipatteja vieraana. Marika oli IIsan ja Okon kanssa torstaista lauantai-aamuun. Laura tuli kans Lahdesta torstaina ja vei heidät sit mennessään.

Taisipa olla tämän kesän huippuhetkiä: Pystyttää etupihan varjoon pikkuteltta, seurata trampoliinihyppelyä. Hienointa oli unohtaa aika ja lotrata Iisan kanssa Tuomiojärven rantavedessä. Tyttö säteili auringon kans kilpaa kun kelluminen onnistui apukellukkeilla. Syntyihän niitä hiekkakakujakin papalta. Ei kellään toisella oo niin suloisia lasten lapsia- eihän?

Eilen piipahdettiin Kuopiossa asuntomessuilla saarijärveläisten Paanasen Markun ja Meimin kans. Jonkilainen vuosittainen tapa. Kovin ovat Kuopiolaiset panostaneet saaristokaupunkiinsa. Upeat maisemat ja upeita oli taasen talotkin.

Olen ajatellut pistäytyä tiistaiaamuna PSA-kokeissa. Pyysin TK.sta lähetettä kun sen verran ylärajoilla toukokuiset lukemat olivat ja hormonipistosten vaikutus toisaalta tuntuu aina vain kiusallisemmalta. Nilkat ja muutkin nivelet turvoksissa. Jalkapohjan kipu jatkunut jo parisen kuukautta, mikä lie mistäkin johtuu? Unet taitavat toki karata helteestäkin. Ajattelin, että tuloksen jännittäminen ei olis ihan yhtä rankaa puolen vuoden tauon jälkeen, kun otattaa näin välilläkin kokeen, mutta eipä tuo kovin helpoa ole nytkään. Taustalla on sekin ajatus, että kaiken ollessa ok. voisin ihan vakavissani ehdotella urologilleni pistosten ottamisessa ainakin taukoa. Saa nähdä mitä tulokset sitten kertovatkaan.

Jarkon kanssa on tarkoitus pistäytyä myös tulevan viikon aikana Rääkkylän mummolassa. Poika kun on siirtymässä Annikansa kanssa Englantiin, jossa aloittaa raamattukoulu-opinnot syyskuun alussa. Halusi, että käymme moikkaamassa vielä mummoa ja muita sukulaisia ennen kuin pakkaavat laukkunsa.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Miksi Jumala ei paranna?

Edellisen blogini anonyymi kommentoija tiedusteli minulta vastausta ongelmaan: Miksi Jumala ei paranna sairauksista, vaikka Jeesus on vienyt ne ristille, samoin kuin syntimmekin?

On kiva saada tallaisia tekstiehdotuksia. Tämä onkin jo toinen näin peräjälkeen, kiitos teille kyselijöille.

Valitettavasti en uskalla luvata, että voisin ja kykenisin vastaamaan kovinkaan tyhjentävästi esitettyyn kysymykseen, parhaani yritän. Toki tämä on tallaista aika "vapaalentoista", eikä niinkään teologinen oppituokio aiheesta.

Ensinnäkin tuo ajatus, että Jeesus vei sekä syntimme, että sairautemme ristille vaatisi yleisessä puhekielessä hieman tarkennusta. Jeesus kuoli ennen kaikkea sovitaakseen kaikkien ihmisten synnit Pyhän Jumalan edessä. Näin langenneella ihmisellä on mahdollisuus siirtyä Jumalan tuomion ja vihan alta anteeksiantamukseen ja armon kokemiseen.

Mitä tulee sairauksiin, niin Jeesus ei suinkaan kuollut sovittaakseen niitä, sillä ainoastaan synninteko tarvitsi sovituksen. Sairaus on ensimmäisen ihmisen syntiinlankeemusta seuranneen kirouksen tulos. Jumala kirosi maan, jonka oli taidollisesti luonut. Hän oli itse ihastellut kättensä työtä. Ihminen veti kirouksen ja turmeluksen tuon luomistyön ylle. Kun ajattelemme ihmisen kärsimyshistoriaa, johon sairauskin kuuluu, niin sen alkujuuri on tuossa kirouksessa. Luoja kirosi maan, jonka mullasta hän oli hetkeä aiemmin muovannut omalle kuvalleen asumuksen, ruumiin. Ihmisen ruumis palaa kuolemassa tomuksi - lähtötilaansa - eli se on yhtä kuin kirottua maata.

Meidän tulee ymmärtää, että ei tässä kirotussa kropassa oikeastaan täydellistä terveyden hetkeä ole olemassakaan. Olen ymmärtämässä, että vajavaisuus, johon kuuluu olennaisena osana sairaus on oikeastaan aika luonnollinen olotilamme. Tähän on vain tyytyminen, muutama kymmenen-, liki sata vuotta. Osa meistä on hieman enemmän kipeitä, toiset eivät tiedä olevansa ja terveinkin on parhaimmillaankin vailinainen ja sairauksille altis.

Jeesus kärsi ja kantoi ruumiissaan meidän sairautemme. Hän oli kärsinyt ja kiusattu kaikella tavalla. Se, että Hän suostui Jumalana ottamaan asunnokseen tämän kirouksen alaisen ihmisruumiin tarkoittaa sitä, että Jumala tuli fyysisesti ja konkreettisesti osalliseksi ihmistä kohtaavista kärsimyksistä. Jeesus oli altis ihan tasavertaisesti kivulle ja sairauksille kuin kuka tahansa Hänen aikalaisistaan. Vaikka Raamattu ei sitä meille kerro, niin todennäköisesti Hän kärsi tulehdukset ja kuumeet siinä kuin muutkin sisaruksensa.

Kuolemassa ja sitä seuranneessa ylösnousemuksessa Hän näytti toteen sen, että tämä tomusta synnytetty ruumis on ainoastaan tätä aikaa varten. Jumalan ylösnousemusvoima herätti Jeesuksen kuolleista ja Hän sai osakseen odottamansa kirkastetun ylösnousemusruumiin. Kuoleman voittajana Hän oli kantanut raaimman mahdollisen tuskan ruumiissaan mitä ihminen voi vain osalleen saada. Tähän Hän suostui myös sen tähden, että me voisimme olla osallisia terveydestä täällä maanpäälisessäkin elämässä. Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa merkitsevät sielun iankkaikkisen pelastumisen ohella meille myös uuden taivaallisen ja katoamattoman ruumiin osallisuutta. Tuo ruumis on Hänen kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa tähden sairauksista vapaa. Uudessa elämässä ei ole sairautta, itkua eikä tuskan olotilaa.

Jeesus paransi paljon sairaita. Joissakin yksittäisissä hetkissä ja tilanteissa kerrotaan, että Hän paransi jopa kaikki sairaat. Mutta Hän ei suinkaan parantanut kaikkia sairaita kaikkialla. Hän vetäytyi joskus jopa pois kansanjoukon luonta, vaikka he olivat kokoontuneet siinä toivossa, että Hän parantaisi heidän sairaansa.

Jeesus oli riippuvainen Hänessä vaikuttavasta Pyhästä Hengestä. Se tulee esille mm. siinä, että Hänen tunnustekojensa määrään vaikutti ihmisten vastustus ja epäusko, kuten esimerkiksi Hänen kotikaupungissaan kävi. Jeesuksen toiminnan ydin oli toteuttaa lähettäjänsä, taivaallisen Isän tahtoa. Tämän vuoksi Hän vietti paljon aikaa yksin rukoillen ja Isän kanssa keskustellen. Sairaiden parantaminen ei ollut itse tarkoitus, vaan Isän tahdon täyttäminen kokonaisuudessaan oli Hänen ruokansa.

Jeesus antoi seuraajilleen käskyn parantaa sairaita. Heidän tuli odottaa ennen tuohon työhön ryhtymistä Pyhän Hengen täyteyttä. Jumalallinen sairaiden parantantuminen tapahtuu yksinomaan Jeesuksen nimessä Pyhän Hengen vaikutuksesta, kuten Jeesus myös maan päällä eläessään teki. Pyhässä Hengessä vaikuttavat armolahjat ovat "työvälineitä" joiden vaikutuksesta Hän toimii käyttäen hyvinkin vajavaisia ihmisiä.

Miksi paranemista ja näkyvämpiä voimatekoja tapahtuu niin kovin vähän? Minulla on olemassa siihen vain yksi selitys. Se on Jumalan läsnäolon vähäisyys. Tälläkin hetkellä sielä missä ihmiset ovat suuresti riippuvaisia Jumalan avusta ja läsäolosta tapahtuu päivittäin yliluonnollisia ja hämmästyttäviä ihmeitä.

Valitettavasti Suomi, niin kuin valtaosin koko Eurooppa on tällä hetkellä maalistuneipia osia maailmassa. Hyvä elintaso, suhteellisen rauhaisat ja vakaat olot ovat tehneet meistä itseemme tyytyväisiä ja yltäkylläisiä - hengellisesti penseitä. Meillä on hyvä terveydenhoito, tarve jumallliseen parantumiseen on kaukainen asia. Jumala ja Hänen voimansa on ollut aina muuttumaton. Ongelma ei ole Jumalan tahdossa parantaa, vaan ihmisten tahdossa tarvita Hänen apuaan.

Olen pohtinut tämän oman sairauteni myötä tätä esittämääsi kysymystä enemmän kuin koskaan aiemmin elämäni aikana. Olen havahtunut siihen todellisuuteen josta tuo kysymyksesikin nousee. Jumalan seurakunnan ehdottomasti tärkein tavoite on saavuttaa sellainen elämä, jossa Jumalan läsnäolo on todellisuutta. Minun pitkäaikainen haaveeni on ollut saada elää seurakunnan keskellä, jossa toimii ympärivuorokautinen rukouspaikka. Paikka, jossa uskovaiset viettävät aikaansa Jumalaa palvoen, siunaten ja suorittaen esirukouksia taukoamatta. Olemme seurakunnassamme mahdollistamassa tämän kaltaista jatkuvaa "rukouspysäkkiä" tulevan syksyn aikana. Ymmärrän, että tämä on ainut vastaus esittämääsi hämmentävään kysymykseen, joka on niin tavattoman monen Jumalaan uskovan ja ei uskovan huulilla.

Toivon, että kysymys muuttuu pikaisesti huuodoksi: "Jumala parantaa - ihan oikeasti!"

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Kuinka suhtautua homouteen?

Edellisen blogini kommentoija kyseli mielipidettäni homoudesta ja lesboudesta.

Ensinnäkin tiedostan sen, että aihepiiri on nykyisellään "kuuma" ja oman näkemykseni ollessa poikkeava yleisestä suvaitsevaisesta mielipiteestä, niin tulen varmaankin osin myös väärinymmärretyksi. Tästä huolimatta yön yli nukuttuani palaan antaamaani lupaukseen.

Se mistä taipumus homouteen syntyy ei ole minun arvioitavissani, siihen en osaa vastata. Todennäköisesti on olemassa monia yksittäisiä tekijöitä, jotka ovat edesauttamassa asiaa. Joitakin toistuvia seikkoja olen toki pannut merkille tavatatessani ja tutustuessani homojen itsensä kertomiin tarinoihin.

Taipumus homouteen ei ole synti, eikä edes niin kovin ihmeellistä tässä kaikin tavoin epätäydellisessä ihmiskunnassa, koska sitä on esiintynyt lähes niin kaun kuin tämä asuttu maaplaneetta on ollut olemassa.

Siihen miten samaan sukupuoleen kiintymistä kokevan ihmisen tulisi käyttäytyä tunteittensa ja hallitsevan halunsa kanssa Jumalan Sana raamattu antaa yksiselitteisen vastauksen. Jumala antoi aikoinaan Israelin kansalle Mooseksen välittämänä kymmenen käskyn lain ja siihen liittyvät lukuisat säädökset. Nämä käskyt ovat olleet tähän saakka kristillisen moraali-, ja ihmiskäsityksen horjumattomat tukipilarit. Niinpä lainaan noita ohjeita: "Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko."(3Ms.18: 22). Uuden Testamentin puolella asia vahvistetaan mm. "Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet"(1Kor.6: 9).

Jo näiden raamatun kohtien perusteella ymmärrän, että homo-/lesbosuhteet ovat väärin. Mielipideilmasto voi olla kuinka myönteinen ja suvaitsevainen tahansa, niin se ei voi muuttaa tai ohittaa Jumalan itsensä kirjoituttamaa ilmoitusta. Ongelmahan onkin nykyisellään siinä, että ns. raamatun tulkinta on mieltynyt erittäinkin liberaaliin ja ihmislähtöiseen ajatteluun. Tulkinnoissa pyritään kyseenalaistamaan ihmisen omille mieltymyksille kielteiset asiat. Todellisuudessa Jumala antoi mm. kymmenen käskyn lain ihmisen suojaksi ja turvaksi, jotta hän voisi elää tervettä ja Jumalalle erotettua ja suojattua elämää. Hänen Sanansa voima on ihan sama ja muuttumaton, jos ihmisellä on vain halua uskoa siihen.

Olen itse sielunhoidollisissa keskusteluissa pyrkinyt aina lähtemään liikkeelle ihmislähtöisesti ihan perimmäisessä mielessä. Eli ihminen on Jumalan ainutkertainen luomistyö. Hän rakastaa jokaista yksilöä yksilönä. Se, että raamattu osoittaa mikä on syntiä jne. ei tarkoita, sitä että meidän tulisi paukutella ihmisiä "raamatulla päähän". Tehtäväni on pyrkiä osoittamaan Jumalan täydellinen armo ja anteeksiantamus, sekä voima ns. puhtaaseen Hänen mielensä mukaiseen elämään. Itsessämme me olemme kaikki ihan samalla viivalla. Jokaisella meillä on halumme ja himomme jotka vievät miestä ja naista jos sikseen on. Ilman Kristuksen länsäolevaa voimaa ja sen kokemista olemme auttamattomasti kadotettettuja poloisia ihan kaikki.

Vapautuminen Jumalan tahdolle vieraasta elämäntavasta ei ole suinkaan helppo prosessi, jos kyse on vielä pitkällisesti itselle hyväksytyksi tulleesta mallista. Se edellyttää ensinnäkin sen armon, että ihminen ymmärtää ja hyväksyy itselleen, että kysymys on Jumalan ilmoituksen mukaisesti synnistä. Tiedän henkilöitä, jotka ovat mm. omassa homoudessaan tämän tunnustaneet. Sen jälkeen he ovat erinäisten prosessien kautta selviytyneet Raamatun mallin mukaiseen parisuhde-elämään.

Nykyisen kovin kovin suvaitsevaisen ilmapiirin nopea esiintulo on suorastaan "järkyttänyt" minua. Se mikä ennen oli hävettävää on nykyisin kerskattavaa ja likimain ihailtavaa. Olen sitä mieltä, että tämänkaltaisen ilmapiirin syntyminen ei ole ihan pikkujuttu joka saisi meidät vain kohauttamaan olkapäitään ja toteamaan, että kaikilla on oikeutensa ja vapautensa. Niinhän toki on, mutta tämä kertoo minulle Jumalan palvelijana tosi vakavaa kieltä siitä, että kyse on hengellisen moraalin rappiosta. Haluaisin katsoa asioita hengellisestä maailmasta käsin, en yksinomaan tästä näkyvästä, inhimillisestä ajattelusta. Sellainen suvaitsevaisuus joka nousee raamatun kirjoitusta vastaan on aina sielunvihollisen saatanan aikaansaannosta. Kyse on siis meille "näkymättömien" voimien, henkivaltojen vahvasta vaikutuksesta, joka todennäköisesti vain voimistuu. Tämä minun kirjoitukseni olkoon yksi pieni taistelujulistus tätä kehitystä vastaan.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Lämmintä on

Tänään taidetaan tehdä kuluvan kesän lämpöennätyksiä monilla paikkakunnilla. Ainakin siksi helteiseltä tunnustaa. Yötkin ovat kääntyneet aika lämpöisiksi, ihan pitää tuuletusräppänät auki nukkua ja silti pyörittää sängyssä.

Loppuviikolla kiiri tieto tunnetun runoilijan, kansanedustajan Tommy Taabermanin kuolemasta. En toki lähemmin häntä tuntenut, mutta kerran siteerasin hänen blogiaan myös tänne omaanikin. Vuosi sitten hänessä todettu syöpäkasvain toi hänet kuitenkin kohtalonomaisesti lähelle. Nyt kun ajatus vähänkin palaa häneen, niin sellainen lopullisuus on mukana. Muistan kuinka hän ensimmäisissä haastatteluissaan sairauden toteamisen jälkeen sanoi, että kyllä tämä sairauden peto on jouluksi nujerrettu, mutta valitettavasti toisin kävin. Hyvin nöyrästi hän vaikutti suhtautuvan sairauteensa kyseisestä lausunnostaan huolimatta. Kuten joskus mainitsin, niin hän sai ihailuni taitavana tekstintuottajana. Ehdottomasti yksi maamme parhaita, on nautinnollista lukea, kuinka joku pystyy sanomaan paljon kahdella sanalla.

Helteestä huolimatta aikani on vierähtänyt tänään aikalailla sisätiloissa. Huomenna minulla on taasen seuraava RV-lehden pääkirjoituksen deadline ja aamulla ei ollut vielä ajatuksen harmaintakaan siivua mistä olisin kirjoittanut. No, onneksi se on tuossa päivän mittaan kahvia ja limua hörppiessä alkanut kirkastua. Kirjoittelin otsakkeella "Hyvä kesäloma". Eli mitä se kesäloma oikeastaan onkaan, tai kuinka sen osaisi paineettomasti viettää niin, että siitä olisi jotain hyötyä vielä seuraavanakin keväänä.

Mutta ehkä tässä olisi tarvetta käydä nautiskelemassa hieman viilenevästä (toivottavasti) kesäillasta.