torstai 12. syyskuuta 2013

Maalissa

Tätä päivää emme olisi halunneet kohdata.
Varmasti useat teistä rakkaat lukijat olette miettineet blogipäivityksien loppumista. Syynkin siihen monet teistä jo tiedätte. Kesän kuluessa rakkaan puolisoni ja isämme voimat vähenivät pikkuhiljaa. Viimeiset vajaat kaksi viikkoa hän oli Jyväskylän Sädesairaalassa omaisten ja läheisten ympäröimänä.

Vesa sai kutsun Taivaan kotiin maanantaina 9.9.2013 klo 18:50.

Kiitämme Teitä blogin lukijat tästä yhteisestä matkasta, joka nyt päättyy. Vesan matka lähtöruudusta on nyt tullut määränpäähänsä.

Rakkaamme on nyt voittajana maalissa.

Ikävöiden ja jälleen näkemistä odottaen,

Anita
Marika, Jarkko ja Laura

Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" Joh. 11: 25-26

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Siunattu Toivakka

Paljon odotettu ja jonkinverran pelätytykin kokoukset Toivakssa ovat takana. Pelätyt siinä mielessä, kuinka kuntoni kestää kaksi perättäistä puhetta.

Olin todella heikkona, kun autolta kävelin kokoussaliin, niin piti pysähtyä huilaamaan matkalla. Puhuminen onnistui korotetulla tuolilla istuen oikein hyvin. Vaikka jouduin ´ponnistelemaan aika paljon puhumisen suhteen, mutta itse sanoma vaikutti uppoavan kuulijoihin hyvin. Sunnuntain tilaisuudesta muodostui oikeinkin herkkä hetki jossa Jumalan Pyhä Henki puhutteli meitä. Minulle itselleni jäi todella rohkaiseva tuntuma. Kiitos kaikille esirukoilijoille.

Eilen kävin laboratorikokeissa ja se otti äärettömän koville, olin todella puhki kun selvisin sieltä kotiin. Tänään olin vuorostaan CT-kuvissa, joka onnistui fyysisesti paremmin, mutta olen tällä hetkellä todella voimattomassa tilassa. Nefrostooma on alkánut myös taas tukkeutumaan, joten se on vähän häirinnyt yöunia ja verottaa sitä kautta voimia. Ei mene varmaan montaa vuorokautta kun joudun vaihdattamaan sen.

Mutta uskossa ja toivossa elämme kuitenkin kesää eteenpäin!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Hiljainen heinäkuu

Tästä heinäkuusta oli tulla tämän blogin osalta täysin kuollut.
Valitettavasti päiväni ovat kiertäneet aikalailla samankaltaista rataa toinen toisensa jälkeen. Olen sairastanut kokopäiväisesti. Lääkärin kanssa yhteisesti määritelty kipulääketaso on kutakuinkin ollut riittävä, mutta väliin on mahtunut kuitenkin useita vuorokausia, jolloin olen joutunut turvautumaan ennalta sovitusti ns. ylimääräisiin lääkeannoksiin. Ja niiden riittävyyden ja sopivan määrän kanssa onkin sitten ollut aika tuskaisaa löytää juuri oikea annos. Tähän päiväni ovat keskittyneet.

Olen jaksanut vielä käydä joissakin tapaamisissa. Tapasin mm. edeltäjäni srk.n johtajan Toivo Haapalan eräänä päivänä tututksi tulleessa puistokioskin kahvilassa. Oli vierkistävä hetki. Viime lauantaina olimme pikkuveljeni Jarmon 50 vuotis-syntymäpäivillä Vilppulassa. Matka oli melko haasteellinen, mutta halusin ehdottomasti päästä mukaan kun saimme olla yhdessä kaikki seitsemän sisarusta rakkaan äidin kanssa, toki oli juhlissa muitakin vieraita, mutta tämä merkittävin minun osaltani.

Haasteitakin vielä on. Kun sain konferenssin puheen pidettyä, niin totesin itselleni, että puheet olivat sitten siinä. Olin lupautunut 20 ja 21.7 Toivakkaan kesäjuhlille, mutta tuossa hetkessä pidin niitä ihan mahdottomana. Aikaa on kulunut ja ehdin esittää Jumalalle jo rukouksen, että jos annat voimia selvitä Toivakasta, niin sitten alan uskomaan, että annat voimia ja päiviä vielä enempäänkin. Huomenna olisi ensimmäinen Toivakan kokous edessä ja tuntuma vain vahvistuu, että siitä selvitään ja eikä vain selvitä, vaan Jumalalla on vielä oikeasti sanottavaakin kauttani

Tiedän, että rukoilevia ystäviä on tuhansia kaiken aikaa ympäri maailman ja siihen luottaen uskon myöskin Jumalan väkevään voimaan ja ilmestymiseen. Hänellä on suunnitelmansa meidän jokaisen varalle ja kuinka riemullista on huomata se, että hän vie suunnitelmansa myös hienoon päätökseen asti.

Muista siis rukouksin ja tule kuulolle jos mahdollista!

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Juhannus takana

Suuresti jännittämäni Helluntaiherätyksen kesäkonferenssi ehtoollissaarnoineen on onnellisesti takana. Sunnuntainen puhe vaati minulta todella kaikki mahdolliset voimanrippeet.

 Marika ja Jarkko tulivat perheineen torstaina jo tänne ajellakseen täältä sitten konferenssiin. Jonkun verran lasten lasten kanssa puuhastelu otti tietty voimille, vaikka aika vähäistähän se papan mukanaolo tällä kertaa oli. Pyrin kuitenkin säästelemään jaksujani aika tarkkaan sunnuntain h-hetkeä varten. Sopivasti lääkkeillä itseäni vahvistaen tunsin selviäväni koetuksesta.

Puhe meni ilmeisesti ihan kohtalaisesti, vaikka itse suoritus tuntuikin todelliselta voimain ponnistelulta. Sää oli lämmin, onneksi, joka toi lisää lämpöä tilanteeseen. Katsoin itse jälkeen päin puheeni nauhalta ja iha kohtuulliselta se kuullosti, mutta jännä kuinka erilaisen vaikutelman tapahtumasta saa kun joutui tekemään työtä likimain jokaisen sanan kanssa.

Noh nyt ne onkin sitten puheet hetkeksi puhuttu. Heinäkuun lopulla olen lupautunut Toivakan kesäjuhlille, mutta melkeinpä Jumalan pitää antaa ylimääräinen kosketus ennen kyseistä juhlaa, jotta fysiikka pysyy mukana.

Pienen kävelylenkin tein kaupungille tänään, mutta kyllä se vaan todella pieniin nykyisellään kutistuu, mutta onhan tämä tietty lähtötilanteena siinä mielessä kaikki plussaa, kun toinen vaihtoehto olisi maata sairaalan osastolla.

Teidän kaikkien rukouksiinne haluan sulkeutua. Vähän harvakseltaan tänne on tullut viime aikoina kirjoiteltua, mutta teidän on tähän nyt myös tottuminen. En osaa luvata yhtään enenmpää tekstejä kuin mitä olen nykyiseltään lähetellyt. Lämmintä kesänjatkoa.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Pitäisi istuman valtuustossa

Elämässä näitä yllätyksiä riittää, valitettavasti kohdallani ne ovat sisällöllisesti saman suuntaisia.
Aamulla tulin lääkäriin rutiinikäynnille, mutta miten ollakkaan, tulehdusarvot eli CRP oli kohonnut 120. Niinpä käsky kävi taasen Sädesairaalan osastolle 31 ja huonekkin on vielä sama josta muutama viikko sitten kotiuduin.

Kiireellä piti hälyttää varamies paikalle puolueiden ryhmänjohtajien palaveriin puoleltapäivin ja sitten varahenkilö vielä illan valtuustonkokoukseenkin.

Yhteisöllisyyden vaikutus on kiva panna merkille. Tuntui todella mukavalta kun normaalisti takanani istuva valtuustotoveri laittoi hetki sitten tekstiviestin ja totesi, että täällä halutaan kuulla kuinka sinä jakselet? Välittämisen taito on jalo taito ja se synnyttää ihmeesti vastavuoroisuutta.

Eli täällä sitä sitten odotellaan tutkimuksia ja tuloksia. Muistakaapa, että tulehduksen ylläpitäjä löytyisi mahdollisimman pian.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Se on päätetty!

Nyt se on sitten lopullisesti päätöksessä, että minun hoitojani ei enää voidan jatkaa. Syöpäsairaalan vuodeosaston ylilääkäri soitti tänään ja kertoi keskiviikkoisesta lääkäriryhmän kokoontumisesta, jossa oli koolla hänen lisäkseen mm. kaksi muutakin eri osaston ylilääkäriä. Heillä kaikilla oli kuulema "tyhjät taskut" jäljellä olevien hoitoratkaisujen suhteen.

On merkillepantavaa, kuinka rauhallisesti olemme voineet tämän yhdessä Anitan kanssa kohdata. Sen mahdollistaa vain ja ainoastaan se valtaisa esirukousten määrä joka kohoaa kaiken aikaa kohden kaikkivaltiaan Jumalan taivasta. Olemme saaneet maistaa Hänen lupaamaansa yli ymmärryksen käyvää rauhaa.

Itsessämme me hajoaisimme pelkoon ja ahdistukseen, mutta Hän on luvannut antaa tuon rauhansa ja sen myötä myös uskomme ja luottamuksemme Hänen ilmestymiseensä kasvaa kaiken aikaa. Minulla on vielä valtaisa halu viedä evankeliumia kaikkeen maailmaan. En oikein joutaisi kuolemaan, en millään.  Mikä olisikaan sen suurempi riemu kuin julistaa Hänen tekojaan kaikkialla ihmein ja merkein.
Tätä odotellessa....hyvää kesää kaikille.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Helluntaijuhlat




Taulunmäen kirkko täyttyi eilen melkoisen kivasti Pyhän Hengen, Helluntain kunniaksi järjestetyssä ekumeenisessa jumalanpalveluksessa. Ei voi olla kuin kiitollinen siitä yhteydesä, jota täällä Jyväskylässä eri seurakuntien ja kirkkokuntien kesken koetaan. Avoimuus ei ole kadonnu mihinkään, vaikka meitä vastuunkantajia on vaihtunut vuosien aikana.

Valkosen Kari juonteli tilaisuuden ihan itseoikeutetusti. Kari on sellainen yhteisten hankkeiden lähettiläs. Hän on puuhannut viimeisen kymmenen vuoden aikana melkoisen monta yhteistä tapahtumaa seutukunnalle.

Vähän minua ennakkoon arvellutti oma jaksamiseni saarnaosuudessa, mutta esirukousten ansiosta saarnan pitäminen ei tuottanut juuri minkäänlaista ongelmaa, vaikka vointini ei mikään kummonen ollutkaan, Hb-lukemani taisi olla 95 pinnassa. Pyhän Hengen voima ja voitelu jatkukoon meidän itse kunkin elämässä tänään, niin kuin huomennakin. Mikään ei ole sen tärkeämpää, kuin se, että pääsemme vuoropuheluun itse Herramme Jeesuksen kanssa. Hänen Henkensä sen mahdollistaa ja siksi iloitkaamme siitä etuoikeudesta ja käyttäkäämme sitä päivittäin.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Kotona!

Kiitos ystävät muistamisista!
Pääsin eilen kotiin. Käyn maanantaihin asti aamuisin hakemassa osastolta antibiootit IV.sti. Eilen illalla oli toki lämpöä hoidoista huolimatta 37,7 joten ei tulehdus ole vielä kokonaan rauhoittunut, tai mikä sitten lämpöä ruokkiikin.

Hienoa olla kotona. Täällä sielu lepää ihan eri tavalla kuin sairaalan sängyllä, vaikka hoito onkin todella mahtavaa. Munuaiseen ehtinyt etäpesäke jatkaa tihutyötään sen minkä ehtii. Sillä lienee päämääränä lopettaa päiväni. Mutta uskon edelleen vakaasti, että Herrallani on kokonaan toisenlaiset suunnitelmat ja päärät ja siksi vetos edelleenkin kaikkiin teihin rukoustuen ylläpitämiseksi.

Huomenna olisi iltapäivällä klo 14 suuri ekumeeninen Helluntajuhla Taulunmäenkirkossa. Tervetuloa kaikki kuulolle, minulla on kyseisessä juhlassa puhujavastuu.

Hyvää kesän jatkoa kaikille!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Sairaalassa

Eilinen päivä toi taas muutoksen elämänikulkuun.
Soitin aamulla hoitajalle edellisen päivän laboratorio-kokeista toiveella, että hän näyttäisi niitä lääkärille ja mahdollisen tulehdusarvon kohotessa olisin saanut lääkekuurin tulehdukseen. Mutta lääkäri olikin kehoittanut menemään päivystykseen jos vaikka tarve suonensisäiseen antibiootiin. Vähän kiukutti, mutta lähdin kuitenkin. Vastassa oli tosi asiallinen nuori lääkäri ja hänen toimestaan tälle päivälle aoitut CT-kuvat otettiinkin jo eilen. Kuvien kertoma olikin karua. Syöpä oli kasvattanut etäpesäkkeen terveen munuaisen yhteyteen. Se, ei toki ollut jatkuneen kuumeilun aiheuttaja, mutta tarkoittaa nyt sitä, että edetessään se tuhoaa ainoan munuaiseni, jonka varassa elämäni tällä hetkellä on. Nyt saa muistaa rukouksin! Viikkoja jatkunut kipu juuri sillä seutuvilla sai kylläkin vastauksen.

Nyt olen sisällä päivystysosastolla, jossa saan antibioottia suoraan suoneen ja odotellaan, että tulehdus saadaan selätettyä mahdollisimman pian.

Jouduin perumaan tälle päivälle jo sovittuja joitakin vastuita. Sunnuntaiksi olen lupautunut Taulumäen kirkkoon puhumaan Ekumeeniseen Helluntaijumalanpalvelukseen. Sitä en aio ihan heti ohittaa, sillä tiedän kirkon täyttyvän eri seurakuntien ystävistä ja mielelläni jaan heidän kanssaan helluntaisanomaa.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kevät on totta!

Näin se on taasen talvi jätetty taakse ja kevään kautta siirrymme jo huimaa vauhtia kesään. Vaikka en kykenekkään nykyisin kuntoni vuoksi iloitsemaan niin paljon vuodenaikojen muutoksesta, kuin aiemmin, niin kyllä niillä vain on suuri vaikutus nykyisinkin. Tai pelkästään jo se, että syksyllä ja joskus talvellakin kesä tuntui olevan niin epätodellisen kaukana, että tuleeko se kohdalleni ollenkaan ja nyt kun se on käsillä, niin se antaa riemullisen ailahduksen sisimpään.

Enää vajaa kuukausi kun Jarkko kotiutuu kolmen vuoden Englannin jaksoltaan ja mikä ihaninta, perhe on lisääntynyt yhdellä nappisilmä Saimilla, jota emme ole vielä päässeet tapaamaan laisinkaan. Todella, todella nopeasti ne vuodet vierivät. Sinä talvena, kun Jarkko kävi kouluun pyrkimässä Englanti peittyi kuuluisan tuhkapilven alle. Niinpä ne tapahtumat jäävät vuosien unholaan.

Viikot ovat menneet valitsemaansa rataa. Joku aika sitten vatsan seudulla lisääntynyt kipu teetti töitä, kun yritin löytää päivittäin sopivaa lääkitystä. Nyt tilanne tuntuisi hieman rauhoittuvan kun oma-aloitteisesti nostin peruslääkitystasoa tasolle, jossa se on joskus aiemminkin hetkellisesti ollut. Kipuhan ei ole aiheuttajineen mihinkään poistunut. Kävin sitä lääkärillekin näyttämässä ja se olikin ihan oma lukunsa, kun palasin lopulta käsiäni levitellen kotia odottelemaan muutaman viikon päässä olevia muita koetuloksia.

Perjantaina kävin luustokartoituksessa Kuopiossa. Ja tosiaan Ct-kuvat ja jotan muita kokeita on tässä vielä ennen lääkärin tapaamista. Enköhän sitten jo kuule mikä on tilanne ja miksi kipu antaa aihetta.
Jalka on nyt kuntoutunut tosi hyvin. Sen puoleen voisi harrastaa lenkkeilyä enemmänkin, mutta muutoin kuntoni tuntuu sitä nyt vähän rajoittavan.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Vaihteeksi poliklinikalla

Tiistainen lääkärissä käynti meni ihan kohtuu hyvin.
Sädehoidoista vastaava lääkäri oli hyvin luottavainen hoidon tehokkaaseen vaikutukseen tälläkin kertaa. Hän järjesteli kuukauden päähän seuraavia normaalikontrollikäyntejä ja sitä edeltäviä luusto ym. kuvauksia.
Veriarvot olivat kohdallaan, mitä nyt PSA oli pompannut 41, mutta sen merkitys ei ole ymmärtääkseni enää kovin merkittävä tallaisessa muuttuneessa ja levinneessä syövässä.

Eilinen aamu sitten tarjosikin vuorostaan harmistuksen aihetta. Nefrostooma oli "juppuillut" jo parina päivänä vähän ja nyt siitä ei tullut pisaraakaan pissaa. Joskus aamuyön tunteina se oli tukkeutunut. Ei muuta kuin aamuvarahaisella heti sairaalan ensiapuun. Kyllä olin niin harmistunut kuin vain ikinä voin olla. Kun piti olla sädehoidon viimeinen päivä ja muutenkin olin henkisesti varautunut pieneen hengähdystaukoon tässä hässäkässä.

Koko päivä meni poliklinikalla maaten. Yhden aikaan sain uudet systeemit kylkeeni ja neljän maissa pääsin vihdoin kotiin. Jos tässä jotain hyvää oli matkassa, niin ainakin se, että tämä ei tapahtunut muutamaa päivää aiemmin Rovaniemellä. Ois ollut kokouksissa tekemistä.

Noh nyt sitten yritän hieman huilailla. Sunnuntaiksi ja seuraavaksi tiistaiksi olenkin lupaillut tänne kotiseurakuntaan kokoukset. Mutta nyt se tuntuu taas hyvältä, kun jalka on alkanut puoleltaan toimia selvästi paremmin.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Voimalliset päivät!

Terveiset täältä Rovaniemeltä!

Lensimme tänne perjantaina. Lauantai-aamuna paikallisessa helluntaiseurakunnassa alkoivat Lapin alueen työntekijäpäivät. Järjestävä taho oli herännyt maakunnallisia päiviä yleisesti vaivaamaan osaanottajakatoon. Se on tunnustettu ongelma kautta Suomen viime vuosilta. Kutsun olivat saaneet tällä kertaa myöskin seurakuntien laajempi vastuunkantajien joukko. Niinpä paikalla oli heti alusta alkaen ainakin 150 henkeä.

Vastuullani oli vastata hengellisestä opetuksesta. Jutustelin ihan perusasioita elämäni esimerkkiä hyödyntäen. Tämän kotoisammaksi ei ainakaan puhujan osaa voi rakentaa. Pikkumäen Esa "pikkuesa" johtavana pastorina oli nostanut puhujalavalle leppoisan nojatuolin. Vastustelin alkuun siihen asettautumista, mutta se oli mitä todennäköisemmin loppujen lopuksi oman jaksamiseni kannalta todella arvokas ratkaisu.

Jumala tunnustautui puheisiini, kuten koko päivien antiin tosi vahvasti mukaan. Muun muassa eilen illalla oli niin voimallinen hetki, että en muista heti kokeneeni sellaista. Pyhän Hengen tuuli liikehti salissa niin, että eräs tuntemani kaveri kertoi tänä aamuna kokeneensa tuulenvireen jopa ihan fyysisesti kehossaan. Melkoinen oli ylistyksen ja kiitoksen pauhu kun Herra kohtasi hengellisesti janoista joukkoa. On hienoa odotella mitä kaikkea palautetta lähiviikot tuovatkaan tullessaan.

Nyt tässä odotellaan rauhassa jalan ja kropan tasaantumista viikonlopun urakasta. Huomenna olisi tarkoitus lentää Helsingin kautta kotiin. Tiistaina onkin sitten paluu arkeen kuuntelemaan syöpälääkärin lausunto meneillään olevan sädetyksen vaikutuksesta.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Siunattua Pääsiäisen aikaa

Viikot vierivät rauhaisaan keväiseen tahtiinsa. Hienoja aurinkoisia päiviä ei voi lakata ihmettelemästä. Kyllä tämä pohjola on vaan huikea näiden voimakkaiden vuodenaikavaihtelujensa kanssa. Etelän lämmössä asustavat eivät tiedä mitään kirkkaista keväisistä viikoista ja niiden suomasta kauneudesta ja valon tuomasta uuden elämän ihmeistä

Olen käynyt päivittäin nyt sädehoidossa. Pääsiäisen jälkeisenä tiistaina piti oleman viimeinen, kymmenes kerta, mutta tänään selvisikin, että annosmäärä oli alunalkaen määrätty viiteentoista, mutta jostain syystä kymmenellä oli lähdetty liikkeelle. Viisi lisäkertaa nyt on sitten edessä, mutta hyvä, jos etäpesäke sen vaatii, niin tuleepa hoidettua kunnolla.

Kyllähän sädehoitokin ilmeisesti hieman väsymystä lisää, sillä olen ollut viime aikoina melko voimaton. Päivät ovat pääasiassa menneet vuoteella leväten. Edelleen jalassa jatkuva häiriintyneen nestekierron aiheuttama turvotus jatkuu ja se estää liikunnan harjoittamisen lähes kokonaan.
Mutta tarkoitus on kuitenkin kaivautua sen verran liikekannalle, että Pääsiäissunnuntaiksi menemme pitämään tilaisuuden Riihimäen Helluntaiseurakuntaan. En ole ennen paikkakunnalla näissä merkeissä käynytkään, joten suurella mielenkiinnolla odotan aina uutta kohtaamista yleisön kanssa.

Viikko eteenpäin, niin edessä onkin ihan kunnon voimain ponnistus, kun olen lupautunut puhujavieraaksi Rovaniemelle Lapin Helluntaiseurakuntien työntekijäpäiville. Nyt on ollut aikaa mietiskellä ja rukoilla
tuon seminaarin puolesta. Matka on vaan nykykunnolleni jonkinasteinen haaste.  Lentäen on tarkoitus Helsingin kautta reissusta onnistua. Mutta eiköhän jalka ole siihen mennessä sulanut ja voimat taas palautumassa, joten saatan juosta tuolloin kuin parhaina päivinäni.

Aurinkoista ja kaikinpuolin siunattua kärsimyksen ja ylösnousemuksen suurta juhla-aikaa teille kaikille.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Kiitos kaikesta muistamisesta!

Olen muutamassa viimeisessä tekstissäni ollut kallellaan huokailemisen suuntaan. Tälle aika-jaksolle kun mahtuu oikeasti monia voimattomuuden päiviä. Olen oppinut arvostamaan entistä enemmän tätä blogia kanavana joka vaikuttaa teissä lukijoissa vastavuoroisesti myötäelämistä rukouksin, rohkaisevin viestein tai suusanallisena tervehdyksenä tapaamisen hetkissä. Sillä kaikella on todella iso merkitys minulle ja uskon että myöskin Jumalan maailmoissa.

Olimme tiistaina taasen Kälviällä pitämässä kokousta ja tilaisuus oli itse arvioiden yksi vahvimpia hetkiä jossa Jumala varmasti puhui ja kosketti myös parantavalla tavalla ystäviä. Saimme siitä välittömästi tilaisuuden lopussa palautetta. Tallaiset kokemukset tekevät tästä kaikesta olemisesta merkityksellistä ja palkitsevaa ja syyn sille miksi ylipäätään tallaisessa kunnossa vielä näkee vaivaa lähteä resuamaan eripuolille valtakuntaa.

Kokouksen jälkeen aloin oireilla vähän kuumeilemalla, mutta nyt parin vuorokauden jälkeen alkaa jälleen tasapaino kroppaan löytymään. Maanantaina alkaa pitkään odottamani sädehoito nivustaipeeseen. Olen odotellut sitä, koska aiemmat sädetykset ovat auttaneet suuresti ja siksipä uskon, että myös tällä kertaa hoidosta on apua ja nestekierto tuossa turvonneessa jalassa palautuisi entiselleen.

Minulla on ollut pidemmän aikaa mielessä kirjoittaa tänne blogiini oma kokemukseni Pirkko Jalovaaraa kohdanneesta tilanteesta. Mutta kirjoitus taitaa jäädä tekemättä. Olen vain syvästi murheellinen, kun yli 20 vuotta Suomea tiiviisti kiertänyt Jumalan valtuuttama esirukoilija tumpataan melko heikoilla perusteilla kuin tienpuoleen. Miettikääpä kuinka paljon Pirkko on kohdannut näiden vuosien aikana kärsiviä ja sairastavia suomalaisia kasvoista kasvoihin? Vaikka kuinka varovasti laskisi, niin miljoona menee rikki, ehkä kaksikin. Jonoon saan laittaa aika monta helluntaipastoria (minä mukaan lukien) ja luterilaista pappia, niin monenkaan yhteenlaskettu työpanos ei ole ollut yhtä tavoittava. Kaksikymmentä vuotta hän on saanut toimia kirkoissa ilman yhtäkään suurenpaa kritiikinpoikasta, nyt yksi ohjelma lähes mitätöi kaiken tähänastisen. Olisin aika varovainen antamaan negatiivisia lausuntoja jos omat näytöt ovat vähän sinne päin.

Olen nyt sairastellessani seurannut sunnuntaisin aika usein Jalovaaran rukousohjelmia TV7:lla. Pitkäaikaissairaana voin todistaa, että yhtä ainutta kertaa hän ei ole opetuksessaan tuonut mitään ahdistavaa esiin, päinvastoin, hänen ohjelmansa ovat osoittautuneet kaiken muun tarjonnan keskeltä melkeinpä kaikkein rohkaisevammaksi ja uskoa synnyttäväksi.

Tiedän, että Pirkko ei tarvitse kutsumukselleen puolestapuhujia, Jumala varjelee voideltunsa ja tulee sanomaan viimeisen sanan tässäkin asiassa. Mutta teemme tavattoman hyvin kun siunaamme ja rukoilemme hänen jaksamisensa puolesta, hän on ihminen siinä kuin mekin, vielä hiljattain isoja menetyksiä kokeneena hän tarvitsee rukousvartion ympärilleen. Kaikki tämä viestii meille, että herätyksen hetket ovat todella lähellä koska Jumalan työ saan osakseen näin julkista vastustusta.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kevättä ilmassa!

Onpa vierähtänyt valitettavan pitkä aika viimeisestä blogitekististä. Mutta elämä on jatkanut kulkuaan aika tasaiseen tahtiinsa, niin eipä ole oikein ollut sellaista kirjoiteltavaakaan joka juuri lukijakuntaakaan kiinnostaisi. Siksipä päivät ovat seuranneet toistaan niin, että olisin täällä juurikaan piipahtanut.

Sädehoitoa vasemman nivusen seudulle odottelen. Jalka on välillä kaikkea muuta kuin oman tuntuinen. Istuin viime maanantaina pitkän valtuustopäivän. Ensin puolueiden ryhmänjohtajien palaveri, sitten oman ryhmän tapaaminen ja valtuuston kokous joka kaikkineen venyi puolille öitä. Itse pääsin lähtemään sielä toki hieman aiemmin kun omaishoidontuki-asia tuli käsittelyyn, niin jouduin jääviyden vuoksi poistumaan siinä yhteydessä. Kello oli silloin lähes puoli yksitoista illalla. Kotiin käveltyäni totesin, että olikin viimeinen hetki tulla lepuuttamaan jalkaa. Se oli tautisen turvoksissa. Polven yläpuolelta lähes muodoton. Vaikka mahtavat ovatkin uudistetun valtuustosalin nahkatuolit, niin rajansa tässä vaiheessa kaikella, istumiseen nähden. Yllättävän hyvin jalka on parissa vuorokaudessa sulannut, kun en ole juurikaan ylimääräistä sillä astunut.

Toivottavasti parin viikon sisällä alkava sädehoito hoitaa paikat taasen kuntoon. Olisi niin tavattoman hienoa päästä kiertämään Harjun lenkkiä tai Jyväsjärven rantaraittia, se kun on ollut viime kuukausina haaveissa vain. Kevätkin kun on alkanut pikkuhiljaa näyttäytymään.

Ensi tiistaina olisi tarkoitus taasen kokoustaa Kälviällä. Eli harvakseltaan edelleenkin Uusi Elämä Voittaa

maanantai 18. helmikuuta 2013

Arvot asettuneet!

Ihan kiitosaiheena teille kaikille tiedoksi. Lääkärini soitti juuri ja pelko joutua osastolle "tankkaukseen" on väistynyt. Veriarvot olivat viikolopun aikana asettuneet oikeille lukemille. Vaikka olo onkin vielä aika uuvahtanut, sillä ei HB ole kuitenkaan vielä kuin 120 paikkeilla, niin kuitenkin suunta on taasen oikea.

Jatkossa odottaa toki kutsu neljänteen ns. kipusädetykseen vuoden sisällä.

Nytpä sitä saakin taas valmistautua kaikessa levossa ja rauhassa kohta alkavaan kaupungin taloustoimikunnan kokoukseen ja huomisen illan Uusi elämä voittaa -kokoukseen helluntaitemppelillä.

Kiitos muistamisesta, elämä voittaa!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Ei hyviä uutisia

Eilen perjantaina oli jälleen tavanomainen kontrollikäynti lääkärillä.

Olen viime aikoina joutunut taistelemaan aika paljon verenvuotoa vastaan, kun lisätty Klexanen pistosmäärä vaikuttaa jossain määrin ymmärtääkseni veren hyytymistasoon ja vuodoista on tullut ihan päivittäinen riesa. Niinpä ei ollut yllätys että Hb oli tippunut lähelle 100 joka vaikuttaa jo aika paljon jaksamiseen.

Ilmeisesti joku tulehdus myös päällä, kun arvot olivat vähän koholla ja hieman oli lämpöäkin. Enhän minä ollut tuota mitannut aikoihin, kun ei sitä oikein olossa ole huomannut, mutta lääkäri laitatti mittaria kainaloon ja olihan se muutaman kymmenyksen koholla.

Harmillisinta on kuitenkin se, että syksyllä aloitettu suunkautta otettava Zytiga-hormonihoito ei ole auttanut ilmeisesti ollenkaan. Eli yksi melko turha kokeilu, samoin kuin olivat sytostaattihoidot aikoinaan. Nyt kun syöpä on jatkanut etenemistään, niin vasemman jalan nivustaive on hankaloitunut, kun imusolmukkeet turvonneina alkavat vaikeuttamaan jalan nestekiertoa. Samassa jalassa on uusiutunut laskimotukos ja nyt se ei meinaa sitten asettua millään.

Nyt lääkärit käyvät keskustelua taas uuden lääkityksen aloittamisesta, jota ei ole täällä vielä kenellekkään testattu. Mutta eihän tässä osaa ainakaan enää kovin vahvasti erilaisiin lääkevaihtoehtoihin turvaansa asettaa.

Kun tarpeeksi on voimaton olo, niin aina sellaisessa tilanteessa tulee sellainen autuas heittäytymisen olotila. Ellet sitä Jumala vie tästä lävitse, niin sitten ollaan tässä. Ja jos sinun tahtosi ei ole minua säästää, niin päivääkään eivät päiväni jatku.

Nyt on sitten maanantaina labrat ja lääkärin soittoaika, jossa katsotaan onko eilen annettu antibioottikuuri purrut. Toivottavasti ei tarvitseisi vielä ainakaan ennen keskiviikkoa joutua osastolle saamaan tehokkaampaa hoitoa, kun tiistai-iltana on täällä pitkästä aikaa vuorossa Uusi elämä voittaa -tilaisuus. Minua harmittaisi tosi, tosi kovaa jos joutuisin sen perumaan.

Teette hyvin kun muistatte rukouksin.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Keuruulle

Viimeinen viikko vierähti pitkälti tiistaisen ja keskiviikkoisen valtuustoseminaarin ympärillä. Minulla kun se ei ole enää yhtä vaivatonta lähteminen ja tuleminen kuin joskus, vaan nyt joutuu ihan oikeasti tekemään töitä.

Ihan antoisa oli seminaari. Näin uudelle tulokkaalle tulee vain niin paljon asiaa, että sen sulattelemiseen taitaa mennä koko valtuustokausi. Nyt on vain edessä joitakin tosi isoja asioita, jotka mietityttävät kaikkia kuntapäättäjiä. Kuntarakenneuudistus ja samanaikaisesti kenttää myllyttävä Sote-uudistus. Pitäisi vain löytää väestöllisesti oikean kokoiset ja laajuiset  yhteydet päättämään ja kantamaan yhteistä vastuuta mm. koko meidän sosiaali- ja terveydenhoidostamme. Tulee vähän sellainen vaikutelma, että lakiluonnoksia on väännetty ja kukaan ei kuntatasolla haluaisi liikahtaa nykyisistä asemistaan mihinkään vaikka valtiovalta lukisi minkalaisia madonlukuja pöytään osoittaen, että nykysysteemi ei enää väestönrakennemuutoksessa toimi. Eihän tätä yksikään kunta tule yksinään hoitamaan, eiköhän niitä ala kohta ehdotuksia löytymään.

Liekö istumisesta johtuvaa vai mistä lie, mutta heti tiistain alkoi tulla verta pissan mukana ja sitä kesti aina eiliseen asti, kunnes olin taas hakemassa jo ensiavusta apua, niin veren tulo lakkasikin. Aika harmillinen vaiva joka toistuu kun on tämä liuotushoito päällä joka vaikuttaa jollain tapaa veren hyytymiseen.

Huomenna pitäisi vierailla Keuruulla Uusi elämä kokouksen merkeissä. Olen paikkakunnalla liikkunut paljonkin elämäni aikana, aina armeijan suorittamisesta alkaen, mutta en muista, että olisin koskaan vieraillut puhujana paikallisessa seurakunnassa. Ihan odottavalla mielellä saan taas olla liikkeellä. 

tiistai 29. tammikuuta 2013

Tasaista Tammikuuta

Menneitten viime päivien aikana ei ole tapahtunut juurikaan mitään mainittavaa.
Reilu viikko sitten saimme toteuttaa Vaasan vierailun kaikinpuolin hyvissä merkeissä. Kiva oli tavata lukuisia tuttuja kymmenen vuoden takaa. Tilaisuudessakin oli väkeä reilunlaisesti ja kovin oli kiitollinen mieli.

Matkanteko toki tunnustaa olevan aina vain hieman kivuliaanpaa. Niinpä Vaasan reisun jälkeen kivut kropassa olivat selvästi tunnistettavissa. Ilmeisesti laskimotukos jollain tapaa syvenee pitkästä istumisesta, kun lonkanseutu ja ala-vatsa ovat aika kivuliaita.

Viikolla pyörähdimme Lahdessa Helluntaiherätyksen vuosittaisilla Talvipäivillä. Käytin muutaman minuutin pyydetyn puheevuoron Jumalan antaman näyn ja kutsun kestävyydestä omaa kokemustaustaani hyväksi käyttäen. Tulipa ihan positiivista palautetta kollegoilta. Harvapa meistä ilman koettelemuksia selviää. Ajelimme perjantaina Jämsän kautta pois äiti-muoria matkalla tervehtien. Aina tulee niin syvän kiitollinen mieli rukoilevasta äidistä, vaikka ikä tekee tehtävänsä, niin hengelliset asiat ja varsinkin rukous nousevat aina yhtä ainutkertaisena.

Ensi viikolla olisi parin päivän mittainen Kaupunginvaltuuston seminaari Peurungassa, johon olen ilmoittautunut mukaan. Tiedän jo nyt, että tuo seminaari istumisineen tulee testaamaan jaksamiseni rajoille asti. Mutta sittenpähän näkee mihin pystyy, mihin ei. Seminaarin haasteellisuutta miettiessäni olen jälleen kerran - pitkästä aikaa - pohdiskellut inhimillisen elämän raadollisuutta. Eipä terveinä päivinä tullut sellainen pikkuseikka mieleenkään kuinka muutaman tunnin yhtämittainen istuminen voisi olla ylivoimaista. Ei totisesti noussut mieleen. Mutta nyt ei voi muuta, kuin ihan oikeasti puntaroida mokomaa rajallisuutta. Hyvällä syyllähän voi tehdä kysymyksen, pakkokos sinne on mennä? Mutta kun toisaalta haluaisin huutaa omassa elinympäristössäni kuuluviin sen tosiseikan, että me pitkäaikaissairaat ja kivun rajoittamat ihmisyksilöt olemme just tasapäisen arvokkaita olemaan mukana yhteiskunnallisessa päätöksentekokoneistossa kuin nekin, jotka juuri tänään sattuvat seisomaan kahdella terveella jalalla. Totuus kun on se, että kukaan meistä ei tiedä - onneksemme - kuka täällä pisimpään nauttii tämän päivän päätöksistämme.

Muutoin tässä taitellaan talven selkää melkolailla rauhallisissa merkeissä. Seuraavat Uusi elämä voittaa -kokoukset odottavat vasta ensi kuun puolella: Keuruu kymmenes päivä ja oman kotiseurakunnan tiistai-ilta 19.ta päivä.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Nefrostooman vaihdossa

Tulin juuri sädesairaalasta, jossa meni lähes koko päivä nefrostooman (virtsakatetrin) vaihto-operaatiossa. Itse varsinainen vaihto; entisen pois ottaminen ja uuden asentaminen samaan reikään munuaisaltaaseen ei kestänyt kymmentä minuuttia pidempään.
Valitettavasti vain annetut ajat eivät tällä kertaa pitäneet paikkaansa, vaan luvattu 9.30 vaihtui klo. 13.00. Vähän oli vielä osastolla ruuhkaa. Jouduin ylimääräiselle punkalle kahden hengen huoneeseen kolmanneksi. Eihän se kiva kokemus ole jättää siviilivarusteet avoimesti jakkaralle vedellessä sairaalan pyjamat päälle. Hoitohenkilökuntaa kävi hieman sääli, kun vaikutti siltä, että talossa oli menossa jonkinlainen ruuhka työtaakasta päätellen.

Viime viikolla olikin melko kova verenvuoto tuon samaisen nefrostooman kautta. Useampana päivänä monen tunnin ajan vuoto oli yhtämittaista. Se lienee aiheuttanut sitten jo viikonlopulla melkoisen uupumuksen. Ilmeisesti Hb oli tullut verenhukan myötä alas. Nythän tuo oli taas kohtuudessa.

Sunnuntaina on tarkoitus selvitä Vaasaan juhlimaan seurakunnan kanssa Uuden elämän merkeissä. Kun muutimme sieltä vuosituhannen alussa tänne Jyväskylään, niin viimeisinä vuosia pidimme Krsitus keskellämme - teemalla rukousiltoja ja väkeä liikkui kivasti ja Pyhän Hengen läheisyys oli ihan tosi. Tiedän, että suuri odotus kytee edelleenkin tuon rukoilevan seurakunnan keskellä ja siksi odotan, että Jumala vastaisi rukouksiin ja näihin odotuksiin.

Nämä arjen kivut ja vaivat eivät ole vertailukelposia sen sisäisen täyttymyksen ja tyydytyksen kanssa, jotan Jumalan palveleminen minulle antaa. Pyhä Henki on tuli joka palaessaan antaa energiaa tähän melko kivuliaaseen kroppaan. Se hoitaa minua samalla kun siunaa niitä joita saa olla itse siunaamassa.




sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Siunausta alkaneelle vuodelle!

Joulun ja Uuden vuoden pyhät on juhlittu, presidentin puheet ja esimerkit ahneudesta ja itsekkyydestä heräämiseksi kuunneltu ja havainnoitu. Kyllä on kiitollinen mieli kun maamme isä ihan aidolla tavalla määrätietoisesti muistuttaa kansakunnan menestymisen perimmäisistä arvoista. Kritiikin ja arvostelun sijaan syntyköön yhteisöllisesti koko kansaa koskettava ja kohentava "talvisodan" aikainen talkoomeininki.

Henkilökohtaisesti olen joutunut tekemään edelleen töitä lisääntyneen kivun kanssa. Uusiutunut laskimotukos on rauhoittumaan päin, mutta ei jalka salli vielä monen sadanmetrin lenkkejä. Lääkäri totesikin viimeksi tavatessamme, että lisätty hoito ei varsinaisesti liuota tukosta, vaan estää sen leviämisen. Tukkeutuneiden laskimosuonien tilalle muodostuu pikkuhiljaa uusi suonisto ja se tulee kestämään oman aikansa. Tuskin jalan turvotus koskaan palaa entiselleen. Näinpä tässä on sitten annettu kivulle ja turvotukselle aikaa.
Jalan lisäksi kiputila on voimistunut vähän koko kropassa, joka kielii  kyllä taudin etenemisestä, mutta tiedän valtaisan ystäväjoukon rukoilevan joka päivä voimieni ja terveyteni puolesta. Tuohon rukoukseen itsekin yhdyn ja odotan Jumalan väkevää ilmestymistä. Oikeastaanhan Hänen ihmeessä tiedän ottavani jokaisen uuden askeleen nytkin, mutta kivut saisivat edetä toiseen suuntaan.

Viikko sitten sunnuntaina olin saarnaamassa Jämsässä. Kaikinpuolin rohkaiseva tilaisuus jälleen. Tulevana keskiviikkona pitäisi selvitä Seinäjoelle heidän Sateet lähetä -tapahtumaan. Tiedän odottavani taas aivan huikeaa hetkeä. Seinäjoella on saatu kokea Jumalan hengen voimallista läsnäoloa juuri noissa keskiviikkoilloissa jo yhtäjaksoisesti toistakymmentä vuotta. Tilaisuus on nähtävissä suorana myös netistä os.  http://www.netmission.fi/fi/etusivu/?id=267

Huomenna alkaa valtuustotyöskentely. Puolilta päivin on ensiksi valtuustoryhmien puheenjohtajien toimikunta johon osallistun kun KD:n valtuutettumme valitsivat minusta uuden puheenjohtajansa. Kieltäydyin kaikista lautakuntapaikoista ihan oman terveyteni vuoksi ja siksi ryhmän puheenjohtajuus sitten kuitenkin lankesi minulle, koska muille olisi tullut kuormaa ihan liian kanssa lautakuntapaikkojen ohella.
Iltapäivällä on sitten oman ryhmän kokous ennen valtuustoa. Olen nauttinut tavattomasti niistä kokoontumisista missä olen tähän mennessä ehtinyt olla mukana. Mielihalu mukana olemiseen ja asioiden hoitamiseen on kova, mutta kyllä tämä terveystila laittaa tässäkin mielen harmittamaan.

Ainakaan vielä ei ole asioiden priorisoinnin kanssa ollut mitään ongelmaa ja toivottavasti ei koskaan tulekkaan. Kutsumus Jumalan valtakunnan kirkkauden todellisuuden välittämiseen on yhä voimistuva ja nämä kaikki muut vastuut ja harrasteet tulee sitten mukana sen miten voivat.

Joulunalla Englannissa syntynyt pikkuprinsessa sai nimekseen Saimi Ilona. Nimi vetää ainakin papan suun hymyyn joka kuulemalla, siksi iloinen ja piristävä nimi neidillä.

Menestystä ja Jumalan siunausta alkaneelle vuodelle!