Erävoitto!

Poljimme tänä aamuna Anitan kanssa yhdessä sädesairaalalle. Hän sai katsella monitoreista kuinka minua "grillattiin".

Vuorokauden odotuksen piina labratuloksista sai parhaan mahdollisen päätöksen. Se tärkein PSA-arvo, joka on ymmärtääkseni tätä eturauhassyöpää sairastavalle vähän sama kuin lämpölukemat flunssaiselle, oli pudonnut melko radikaalisti 22.ta alkulukemista 1.9.n. Kun normaaliarvon tulisi olla jotain alle 2.8 niin, enpä voi kiitollisempi hormoonien vaikutuksesta nyt olla. Lääketieteen ammattilainen kykenee arvioimaan aivan toisella tavalla ko. lukemien merkitystä tässä vaiheessa, mutta ymmärrykseni mukaan tulisin kuitenkin olemaan noiden hormonipistosten varassa lopun elämääni ja jos niillä ei olisi ollut merkittävää vaikutusta näiden ensimmäisten kuukausien aikana, niin tilanne olisi paljon paljon tuskaisempi. Nyt toivo elää, ensimmäinen erävoitto on ymmärtääkseni saavutettu. Kaikki viittaa siihen, jos nyt oikein käsitän, että pistokset tehoavat aika hyvin minun elimistööni.

Esirukousten merkitystä en vähättele, vaan päinvastoin annan mitä suurimman arvon niille lukemattomille tunneille mitä meidän perheemme puolesta on jo tähän mennessä Jumalan puoleen huokailtu, kiitos.

Samalla kun nyt riemuitsen, niin prosessoin kaiken aikaa sitä, mitkä olisivat fiilikset jos veriarvojen suunta olisi ollut yli kymmenkertainen toiseen suuntaan kuin mitä nyt olivat. Kyllä elämän ja elämän terveyden kanssa on joutunut mielettömän pienelle paikalle. Jotenkin sitä oli jo valmistaunut sopeutumaan ikävemmänkin tiedon kanssa. Eli erilaisten koetulosten positiivisuus tai negatiivisuus ei ole se, mikä elämän halun tyystin sammuttaa. Ahdistavaan oloon tottuen asennoituminen olosuhteisiin määrittyy kulloisenkin tilanteen mukaan -jotenkin näin se menee. Niin tiukasti olen samaistunut toisten sairastavien osaan, kuin moni muukin, että on aika vaikea suoda itselleen hyviä uutisia kun tietää, että joku heimoveljeni saa samana päivänä päinvastaisen tiedon. Se satuttaa ihan oikeasti ja aika kipeästi. Mutta nyt nouseekin harras ja ihan aito rukous teidän puolestanne, joilla epätietoisuus kalvaa, tai huonot ennusteet masentavat.

Kolme muuta veriarvoa olivat kylläkin pudonneet hiukan ihannearvojen alapuolelle, mutta eivät ilmeisesti mitenkään hälyttäviä lukemia. Niihin saan varmaan selityksiä myöhemmin. Ajoittainen, hyvin aaltomaisesti päälle kaatuva väsymys on ihan jotain outoa ja uutta. Se on ilmeisesti näiden hoitojen aikaansaannosta. Tänäänkin olin väsymyksestä ihan fyysisesti kipeä. En ole koskaan voinut kuvitella, että väsymyskin voi olla näin konkreettinen ja kun se ei nukkumallakaan lähde, ikään kuin kuuluu itseeni. Onneksi se on vain ajoittaista ja kohta sitten taas mennään kuin entiseen malliin. Sädehoidon pitäisi sitä vain lisätä, mutta toivottavasti ei enää kovin paljon tai tässä joutuu hakemaan sairauslomaakin.

Ostin itselleni elämäni ensimmäisen pyöräilykypärän, kun nyt tullee liene polkaistua tuo parin kilometrin matka sairaalalle arki-aamuisin. Sattuipa olemaan vielä tarjouksessakin paikallisessa urheiluliikkeessä, niinpä ei mattamustanakaan maksanut kuin 24,50 euroa.