Panttivankidraama puhuttaa

Olemme menneen viikonlopun ajan saanneet seurata uutisia miljönäärisuvun tyttären kaappauksesta. Vähän hämmentävää siinä kuin koulusurmien ja muiden raakojen rikostenkin rantautuminen suloiseen Suomeemme. Motiivit myös ihmetyttää. Poliisiviranomaisten toiminta on saanut ainakin minun arvostuksen. Saatamme toki helposti pohtia onko oikein antaa julki muunneltua totuutta, mutta mitenpä muutenkaan tilanteen olisi voinut paremmin hoitaa.

Nyt saammekin sitten seurata taas hetken aikaa tavanomaista näytöstä kuinka pikkuhiljaa tapahtuman kulku tarkentuu tarkentumistaan. Tänään lehdet tiesivät jotain enemmän kuin eilen ja huomenna tulee tämän päiväistä hätkähdyttävämpiä paljastuksia. Jotkut tahot peräävät median vastuuta, mutta tämä taas osoittaa kerran sen, kuinka ostava asiakas oikeastaan luo uutisen. Siitä kirjoitetaan ja puhutaan mistä maksetaan ja mitä kansa haluaa. Näin uutisointi saa toki melkoisen sairaaloisiakin piirteitä, jossa yksityisyyden ja muita sopivuuden rajoja aika ajoin testaillaan.

Eikö tuo viranomaisten suljettu tiedotuslinja olisi kaiken kaikkiaan parempi rikoillisuuden kasvun ehkäisemiseksi. Kuka nyt meneillään olevasta avoimesta, kaiken yksityiskohtaisesti jopa rikoksen suunnittelusta kertovasta tiedotuksesta hyötyy? Kuka muu kuin utelias ihminen? On aika todennäköistä, että jotain samankaltaista keikkaa suunnitteleva sairas mieli saa rutkasti kaipaamaansa lisätietoa ja rohkeutta tekonsa toteuttamiseen. Kuten koulusurmatkin seurasivat toisiaan, niin ei tarvinne olla kummonen profeetta kun osaa ennustaa, että kohta kaapattavia löytyy muitakin. Jopa tuossa uutisoitiin kuinka tämä saatta eristää rikkaamman väestön entisestään muusta kansasta. Mitä se käytännössä sitten tarkoittaneekaan? Varmaan muitakin motiiveja kuin raha, voi moiseen kaappaukseen kiihottaa. Työtovereille tänään viisastelin, että minun kohdallani kaappaja jäisi varmaan maksun puolelle, siksi paljon velkainen talollinen olen.

Mutta eipä tässä auttane pahuuden päivittely. Kiitollisia saamme olla siitä rauhasta ja oikeudenmukaisuudesta mikä vielä on olemassa. Monin verroin huonomminkin voisi asiat yhteiskunnassamme olla.