keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Kopteriviidakko

Tulevalla viikonlopulla kaupunkimme muuttu kovin kansainväliseksi menopaikaksi. Miten merkillistä, mutta muutos on myös ilmapiiri. Kyse on MM-Nesterallista, joka tuo paikkakunnalle maailmanluokan kilpailijoita ja hurjan määrän turisteja ympäri maailman. Rallihan on saanut mainetta yhtenä sarjan parhaana, ellei ihan paras.

Vaikka en nykyisellään ole juurikaan vaivautunut kisaa seuraamaan muuta kuin Netin tai Tv.n kautta, niin olen sisältä jotenkin ihan hyvilläni ja innoissani niiden puolesta, jotka lajia harrastavat. Se näin Keski-Suomessa synnynnäistä, kun pikkupojasta asti on pusikoita ja ojanpohjia tullut reitillä juostua. Olipa aika lähellä, etten intoutunut rallitouhusta enemmänkin, kun ensimmäisessä työpaikassani oli asialle kovastikin vihkiytyneitä ja menestyviäkin harrastajia. Tulipa heidän matkassaan muutamia reissuja tehtyä ja kovasti houkuttelivat lisenssiä hankkimaan, mutta tämä hengellinen kutsumus oli jo siinä vaiheessa siksi vahva, että harrastus jäi vain seuraamisen ja parin kilpurin "sepittämisen" tasolle. Kirjoittelinpa joskus parikymmentä vuotta sitten aiheesta yhden nuorisoromaaninkin, siksi paljon on ollut kipinää asialle.

Tunnelmaa pääsee haistelemaan, kun piipahtaa Lutakon rannassa, tai keskustan kävelykadulla. Vaikka haluaisi välttyä tältä ihanuudelta kokonaan, niin toimitsijoiden, huoltojoukkojen ja yritysmaailman sponsoroimien kisaturistien helikopteriparven "lätkytystä" ei pääse pakoon muutoin kuin hetkellisellä maiseman vaihdoksella.

Tällä kertaa teemmekin itse juuri niin, sillä olemme jo aiemmin suunnitelleet piipahtavamme loman aluksi anoppilassa Itä-Suomessa ja niinpä jää rallin tunnelmat aika vähille tällä erää.

Sädehoito taisi "polttaa" alaselkäni auki. Olen tämän viikkoa joutunut rasvailemaan punoittavaa ja osin "haavaumilla" olevaa ihoa. Noh, jos tällä yksittäisellä vaivalla pääsee, niin tosi vähällä pääsen. Tietojeni mukaan joitakin ongelmia saattaa kylläkin ilmetä vielä hoitojen päättymisen jälkeenkin.

Olin siinä tietoisuudessa, että jonkinlainen välikontrolli tulisi myös PSA-arvojen osalta kun sädetys tulevana tiistaina päättyy, mutta ilmeisesti sitä ei oteta kuin vasta kolmen kuukauden jälkeen hoitojen päättymisestä. Perjantaina on kuitenkin taas laboratoriokäynti ja maantaina lääkärin tapaaminen, joten jotain päivitystä ainakin sädehoidon onnistumisen osalta saan kuullakseni.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Kovin tasaista

Hoidot ovat edenneet perin rutiininomaisesti. Aamu aamun jälkeen olen selvittänyt itseni jo kuuden viikon ajan Sädehoitoyksilölle. Olen tavattoman onnellinen ja helpottunut, että hoidoista ei ole ollut kohdallani juurikaan huomattavia sivuvaikutuksia, ainakaan tähän mennessä. Toki kävin tällä viikolla laboratoriokokeissa, kun arvelin jonkunlaisen tulehduksen kehossani vaivaavan, mutta puhtaat taisivat otokset olla. Lääkäri ohjeisti ottamaan yhtä nappi tuplamäärän, niin eiköhän nekin vaivat tule voitetuksi. Huolehdin ihan siksikin tuosta tulehduksesta, kun olen ymmärtänyt, että hoidon loppuvaiheessa otettaisiin taas syöpäarvot ja niillä voisi olla PSA:n "vääristävä" vaikutus.

Eli vajaa pari viikkoa enää tätä elämänvaihetta jäljellä. Kuten totesin, niin perin onnellinen saa olla, että näin hyvin on mennyt. Toisaalta välillä on ehtinyt olla melkoisen tuskaisia vaiheita. Ilmeisesti hoitojakson pituus syö jonkin verran miestä, kun loppu ei vielä puolivälissä tuntunut kovin todelliselta ja olet likimain koko kesän sidoksissa hoidon kanssa. Hikoilu ja jonkin asteinen tuskaisuus on tietenkin lähes aina läsnä, mutta sen kanssa kummasti oppii elämämään.

Nyt tilanne on rauhoittunut moninkertaisesti myös sen suhteen, että ei ole tarvinnut ollenkaan siinä mitatassa selvittää ihmisille omaa vointiansa. Eihän toki sellaista päivää ole vieläkään, etteikö joku vastaantuleva sitä ihan syystäkin kysäise.

Seurakunnassamme on ollut poikkeuksellisen piristävä kesä ja se on puolestaan tarjonnut sitäkin enemmän ilonaihetta, toki tietysti on teettänyt sitä enemmän töitäkin. Olemme saaneet liittää uusia jäseniä yhteyteemme enemmän kuin aiempina vuosina. Voi, että se tekee hyvää ja hoitaa pastorin sielua. Sen vuoksihan täällä eletään, että saa olla ihmisille jonkinlaiseksi avuksi, saatika ohjata heitä kohtaamaan Jumalaa ja eteenpäin Hänen tuntemisessaan. Varauduimme pastoritiimissä ja seurakunnan johdon kanssa siihen, että saattaisin olla tässä loppuvaiheessa huonommassakin kunnossa ja niinpä tilaisuuksien puhevastuut ovat minun osaltani tältä kesältä ohitse, helpottaa kummasti.

Tein mielestäni ihan viisaan päätöksen kun siirsin kesälomani näiden hoitojen vuoksi elokuulle, joten nyt on odotettavissa, että pääsee hiukan vapaammin lomailemaan, kun ei nämä arjen hoitotoimet ole rajoittelemassa. Meidän oli Anitan kanssa tarkoitus lähteä vetämään Kreikan Patmokselle ryhmä Thorleif Johannssonin matkassa, mutta peruimme sen sairastuttuani. Olimme samaisella matkalla viime syksynä ja ihastuimme todella tuohon niin perin puhtaaseen ja rauhalliseen pieneen yhteisöön. Katsotaan jos vaikka joskus toiste sitten saamme kokea sen uusiksi. Mutta lomaa ja hoitojen päättymistä tässä silti odotellaan.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Astro-tv

Tässä päivänä muutamana piti ihan oikeasti hieraista pari kertaa silmiään, istunko omalla soffallani ja mitä minun televisioni näyttää? Kuva ja ohjelmaformaatti sisältöineen vaikutti niin kovin epätodelliselta eteläisen Euroopan hömpältä. Mutta ei, kyllä se vaan oli ihan totinen tosi, että Maikkari on nähnyt hyväksi tarjota alkuiltapäivästä aitoja astrologisia palveluja. Tuon hetkisen kun minun sietokykyni kesti, niin pari naista ehti soittaa ja udella nuorelta pojankloppi-astrologilta elämänsä "suuria kysymyksiä". En tiennyt oisko pitänyt itkeä vain nauraa? Voiko Suomessa olla noin naivia ja höpsähtäneitä ihmisiä? Soittajat ilmeisesti ihan tosissaan esittivät asiaansa ja nuori mies ihan yhtä tosissaan päästeli suustaan lähinnä mitä mieleen juolahti, sellanen tuli käsitys, toki hän liene mitä syvällisimmin tutustunut tähtikarttoihin ja muihin astorologian saloihin. Voiko ihmisillä asiat olla todella näin onnettomasti ja hakuisuus "henkimaailmaan" ohjailtavaksi tätä luokkaa? Ja tämä kaikki vielä rahasta. Palvelu toimii jokaisena päivänä 9-24 välillä. Luureissa päivystää iso määrä toinen toistaan etevämpiä tietäjiä. Jos meitä uskovaisia ja seurakuntia syytellään aika ajoin rahastuksesta, niin mitäpä tämä sitten on? Onneksi ohjelma ei sentään tule Ylen kanavilla, joka suunnittelee pakollista mediamaksua kaikille. Mutta valitettavasti saman maksun myötä kaikki joutuisivat antamaan äänensä myös mokoman Astronkin puolesta.

Totta puhuen, kyseisenkaltaisten ohjelmien tuleminen valtakunnallisille televisiokanavillemme herättää aika surullisia ajatuksia, mutta asettaa samalla meitä uskovaisia todellisten haasteiden eteen. Kysymyshän ei ole mistään hupiohjelmasta, vaikka kovin lapselliselta vaikuttaakin. Uskon, että ihan aidosti ollaan tekemisissä salattujen pimeydestä lähtöisin olevien tietäjävoimien kanssa. Se, millä tasolla sitten nämä ohjelmassa esiintyvät taitajat liikkuvat on kysymysmerkki, ehkä eivät sitä itsekkään tiedosta, saatika soittajat. Kanavien avautumien tällaisille palveluille on viesti hengellisestä tyhjyydestä ja ihmisten avoimuudesta tietäjävoimille.

Ehkäpä Jumala voimassaan alkaa myös näyttäytyä omiensa kautta samassa ja tietenkin vielä suuremmassa mittaluokassa, kun pakanalliset voimat astuvat näinkin julkisesti ja näyttävästi esiin.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Sananen vaalirahasekoilusta

Meillä oli eilen retkipäivä yhdessä saarijärveläisten Paanasen Markun ja Meimin kanssa. Paanasista on tullut meille kahdenkymmenenviiden vuoden aikana läheisiä perhetuttuja. Lapset olemme saatelleet maailmalle samoihin aikoihin. Usein olemme paenneet Anitan kanssa heidän luokseen Saarijärven Mahlulle luonnon rauhaan, milloin vuotta vaihtamaan syvälle korpeen kodalle tai loppukesän houkutteleville lakkasoille.
Nyt suuntasimme Valkeakoskelle asuntomessuille ja paluumatkalla Ideaparkkiin.

Aika rauhallista oli ainakin näin alkupäivinä asuntomessuilla. Nelisenkymmentä taloa oli taasen esillä. Näyttävyydessä ja kustannusarvioissa oli pysytelty tällä kertaa ihan inhimillisellä tasolla. Olihan sielä toki yksi ylitse muiden. Kustannusarviokin jopa kuusinkertainen halvimpiin verrattuna. Ratamoottoripyöräilijä Mika Kallion linna oli nähtävyys sinällään. Varustelutaso oli lähes kadehdittava, kun uima-, ja poreallasta löytyi niin sisä- kuin ulkokäyttöönkin.

Aiemmin emme ole myöskään Ideaparkissa, tuossa "Lempäälän Amerikassa" käyneet. Olipahan kokemus - keskellä ei mitään - kahdensadan liikkeen ostoskeskus. Sielä tuntui olevan kansaa liki sama määrä kuin asuntomessuillakin. Hieno ja rohkea idea liikemies Sukarilta ja hyvin näytti toimivat. Kannattaa käydä kiertelemässä.

Tänään en sitten saanutkaan muuta aikaiseksi kuin taasen seuraavan RV-lehden pääkirjoituksen. Muuten olo on ollut taas vähän ahdistava, kun tympii odotella hoitojen jatkumista ja niiden jälkeistä aikaa. Kehitinkin taas yhden mielikuvan lisää ilmaisemaan näitä kokemuksia. Moni varmaan muistaa kuinka lapsena tuli lykittyä joskus potkukelkalla hiekoitetulla ajoradalla. Matkateko oli sellaista luistavien reittien etsimistä. Pätkittäin kelkka suostui kulkemaan loistavasti, mutta taasen toisessa hetkessä se tökki niin, että käsipuun yli lento oli lähellä. Välillä piti kantaa kelkkaa, kun muukaan ei auttanut. Kelkkominen oli melkoista tuskaa jos vielä pikkuveli tai -sisko sattui istumaan kyydissä. Eli tallaiselta tämä elämän matka nyt maistuu.

Olin taas mietteissä lopettaa tai ainakin tuntuvasti harvennellta tätä kirjoittamista. Otin jo tuon tutun yksityisen päiväkirjani esiin ja kirjoittelin sinne joinakin päivinä ajatuksiani, mutta palasin vielä kuitenkin tänne. Oli melko paljastavaa, kun edellinen merkintä löytyi 10.2 johon olin valmiiksi kirjoittanut ajatuksen " päivä joka saattaa muuttaa minun loppuelämäni". Näinhän siinä sitten taisi myös käydä.

Olen ihan omaa kiinnostustani noudattaen seuraillut tuota päivän politiikkaa tai lähinnä sielä käytävää vaalirahasekoilua. Ennustin jo muutamia viikkoja sitten Merisalon Artolle, että puoluesihteeri Korhonen ja mahdollisesti pääministeri Vanhanenkin vielä joutuvat eroamaan moisessa mylleryksessä. Hän sanoi ehdottoman varmana, että näin ei tule käymään, vaan heidän pestinsä jatkuu ensi vuoden puoluekokoukseen asti. Totesin tuolloin, että pitkä taitaa olla miesten matka sinne asti. Olen edelleen samaa mieltä. Huomenna Korhosella pitäsi olla joku tiedotustilaisuus ja jos hän ei siinä ilmoita erostaan, niin eipä paljon muutakaan. Lähellä se joka tapauksessa on, sillä eihän huominen tiedotustilaisuus tiedä muuta kuin siirtymistä taas sopan seuraavaan vaiheeseen. Henkilökohtaisesti minua tympii tosi paljon, kuinka typeriä ja lapsellisia juttuja me joudummekaan nielemään päättäjiemme tekemänä. Nytkin tämä venkoilu ja valehtelu on saanut jatkua viikosta toiseen, kun ei suostuta kertomaan edes osatotuutta. Eihän politiikka minulle kuulu pätkän vertaa, mutta on harmillista kun noin lapselliset miehet saavat johtaa tätä kansaa. Jos on vähässä nurja, niin sitä on silloin paljossakin.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Miksi ei miksi?

Huomenna tuleekin sitten sädehoitojakso puoleenväliin. Hyvin on mennyt, ihan pitää tyytyväinen olla, kun ei pahempia vaivoja ole vielä hoidosta ollut seurauksena. Muutama aamujonossa oleva potilas on tullut jo hyvän päivän tutuksi ja tokihan siinä tulee kuulumisia vaihdettua. Vaihdettaessa sairaskertomuksia erilaisista syövistä ja niiden eri mittaisista hoidoista, niin kummasti muut arjen murheet jäävät itse kultakin taka-alalle. Totuus kun ei sittenkään pääse unohtumaan.

Muutamia kertoja jotkut tuttavat on pyöritelleet ja arvuutelleet puheissaan kohtaloani kysellen miksi ja miksi? "Miksi tämän sairauden on tarvinnut kohdata juuri sinua?" "Tätä lienet kyselyt itsekin?" Mutta kuinka minun onkaan ollut yksinkertaisen helppoa vastata, että tuo kysymys ei ole oikeastaan tullut edes mieleeni niin, että olisin sitä vakavissani esittänyt. Itsekin olen käynyt ihmettelemään, miksi en kysele miksi?

Minulle on joltisenkin selvää, että sairaus muodossa tahi toisessa on ihmisen osa. Se, miksi se iskee minulle tässä iässä, tässä haasteellisessa elämän vaiheessa ja näin vakavana ei muuta tuota totuutta. Miksi minun tulisi kuluttaa energiaani, aikaani luomalla itselleni lisää kysymyksiä, koska en tulisi kuitenkaan noihinkaan vastausta saamaan. Ymmärrän toki, että monelle monelle sairastuneelle pyrkimys kohtalon perusteelliseen pohdintaan miksi kysymyksin on tosi rankka ja tuskainen haaste, koska mielestämme maailma ei todellakaan ole oikeudenmukainen edes terveyttä jaettaessa. Mitä elämässä olisi voinut tehdä toisin ja tulisiko nyt tehdä jotain korjausliikkeitä? Kyllähän näitä kysymyksiä löytyy, mutta otappa niihin vastaus. Olen melkoisen varma, vaikka minun osallani sairaus jostain syystä veisikin minut nopeasti elämäni päätepisteeseen, niin nämä kysymykset tuskin tulisivat minua tämän lähemmäksi, jotekin olen vain sinut itseni ja elämäni kanssa tallaisenaan.

Hengellisissä piireissä tähän ongelman käsittelyyn tulee vahvasti mukaan myös Jumalan tahdon ja suunnitelman oikeanlainen ymmärtäminen. Ihmisellä kun on vain melkoisen kova halu varmistua siitä, mikä on Jumalan tahto - varsinkin sen toisen kohdalla. Olen kuullut jo itseänikin koskettavia arvailuja miksi Jumala minulle tallaisen kurituksen on järjestänyt. Onneksi minun Jumalani on rakastava Jumala, jonka ei tarvitse minua taudeilla kuritella.

Sen allekirjoitan ihan ilomielin, että vakava sairaus pysäyttää oikealla tavalla priorisoimaan elämän perusarvoja ja siinä prosessissa uskoisin Jumalan kaikkivaltiudessaan kyllä joskus sallivan hieman kovempiakin juttuja. Mutta sehän ei ole pahasta, vaan meille parhaaksi. Yli-Vainion Niilo, tuo Suomen kohuherättelijä toisti aikoinaan: "Kukaan meistä ei olisi hengissä jos Jumala maksaisi meille tekojemme mukaan". Mutta mielen rauhoittuminen ja ajan pysäyttäminen olkoon sairauden siunaus ja sitä meidän on hyvä opetella. Kyselemättä huomiseen.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Pappana















Papan Iisa ja Sepänaukion kirppislöytö

Viimeksi kirjoittelin kuinka hoitoni peruuntui sädetyskoneen temppuillessa. Kun seuraavana aamuna olin toisen laitteen sädetettävänä ja alkuasettelu otti hieman enemmän aikaa, niin ehtipä käydä mielessäni, että taitaapa taas kohdata se niin tuttu murphyn lain kohtalo.

Tiedämmehän tuon kevyesti lainatun sanonnan, kun joku menee pieleen ja sitä näyttää seuraavan onnettomuus toistaan ja kohta kaikki kaatuu syliin kuin dominopalikat. Kuulostaa tutulta, kun vaihdamme helteisessä ruuhkassa ajokaistaa ja seuraavat liikennevalot ruuhkauttavatkin meidät jumiin, tai asfalttimiehet pysäyttävät koko liikenteen juuri siltä meidän kaistaltamme. Perjantai-iltapäivän Prismassa etsimme poukkoillen lyhimmän kassajonon, mutta juuri meidän eteemme sattuu joku rullaluistinpaketin kanssa, jolle ei löydy hintaa kuin pitkän soittorupeaman jälkeen.
Päättelemme, että näin voi käydä vain minulle. Mikä hupaisinta, taidamme kaikki vuorollamme olla väärässä paikassa väärään aikaan.

No, onneksi naapurikone pelasi peloistani huolimatta täydellisesti ja seuraavana aamuna pääsinkin jo tuolle tutulle vuoteelle. Olen muuten aivan mykistynyt sädeosaston hoitohenkilökunnan ystävällisyydestä ja siitä tehokkuudesta millä he hommansa hoitavat päivästä toiseen, kiitos. Heidän hyvätuulisuutensa ansiosta meidän potilaidenkin kesken vaikuttaa aamu toisensa jälkeen vallitseva aika positiivinen mieli.

Nyt on tullut muutamana päivänä jonkinasteista pahoinvointia, mutta onneksi vasta tuntemuksena. En toki tiedä johtuuko hoidoista vai ylensyönnistä, kun on tullut vierailtua lämpiminä kesäiltoina tuttavaperheiden luona saunomassa ja syömässä. Olen uskaltautunut tänä kesänä jo muutamia kertoja uimaankin. Se on ollut viime kesinä "kielletty" nautinto, kun tulehduskivut ovat äityneet aina sen jälkeen pahaksi. Nyt olen saanut säästyä noilta kivuilta lähes kokonaan.

On ollut rohkaisevaa kuulla kuinka moni on todennut, että olet huomattavasti hyvävoimaisemman ja terveemmän näköinen kuin vuosi tai muutama kuukausi sitten. Vaikka omasta mielestäni en niin riutunut ollut ennen sairauden toteamistakaan, mutta nyt vertailtuna vointi vaikuttaisi todellakin paremmalta. Ehkä se on nähtävissä ulkoisenakin muutoksena.

Tämä viikonloppu meneekin sitten kesävieraiden kesken. Anoppi ajeli eilen jo päivällä, Marika ja Matti tuli lapsineen myöhemmin illalla. Lastenlasten mussutteluun ja paijaamiseen ei vain kyllästyisi, ei. Valitettavan harvoin vain lapset ehtivät töiltänsä ja muilta kiireiltään mummolaan ihan ajan kanssa lomailemaan. Nyt saapi hetken nauttia taas tästä elämän antoisammasta puolesta, mitä tämä isovanhemmuus voikaan tarjota. Huominen toki karkaa taas työlle, kun on seurakunnan kuudauden mittavin kokous, ehtoollisjuhla ja sen päälle iltapäivällä hieno yksityistilaisuus jossa saan olla siunaamassa vastasyntynyttä pienokaista onnellisine vanhempineen. Parhaita hetkiä mitä työ tarjoaa.