keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Oulun terveiset!

Viikonloppu meni Oulussa Helluntaijuhlissa. Tilaisuuksien ohella oli hienoa viettää aikaa Tossavaisen Markun ja Anna-Liisan kanssa, menneitä muistellen ja yhteistä rukousta ylläpitäen.

Oulun seudulla on ilmiselvästi näkyvissä Jumalan vaikuttamaa liikehdintää, herätystä.  Muutaman lähikuukauden aikana seurakunnan rukousiltojen osanottajamäärä on moninkertaistunut. Kyseisissä illoissa ihmiset ovat saaneet todistettavasti apua, yliluonnolista apua, vaikeisiinkin sairauksiin. Useita ihmisiä on tullut myös uskoon.

Mieli vavisten lähdimme tuolle matkalle, koska edelliset pari viikkoa olin viettänyt lähes täysin sisätiloissa ja ison osan siitäkin ajasta sängyssä. Sitkeä kuumeilu piti vankinaan. Mutta pari edellistä päivää olivat jo hieman lupauksia antavia, joten uskaltauduimme matkaan. Terveydellisesti selvisimme hyvin aina sunnuntai-maantai väliseen yöhön asti , jolloin vihoitteleva jalka antoi taas muutaman tunnin ajan merkkejä olemassaolostaan.

Tilaisuudet olivat itsessään sitä mitä osasimme odottaakin. Väkeä oli salintäydeltä päiväkokouksessa paikalla. Keskityin siinä edemmän opetukselliseen sanaan, rohkaisin luottamaan ja uskomaan Herraan kaikissa olosuhteissa, koska lupauksen mukaan meidän uskomme voittaa maailman.
Illan Uusi elämä voittaa kokous oli Pyhän Hengen innoittama ehkä suuremmin kuin yksikään aiempi kokous elämäni aikana. Esirukouspalvelu jatkui aika pitään. Muutaman henkilön kohdalla sain olla todistamassa, kuinka Jumala kastoi  Pyhällä Hengellä kuten ensimmäisenäkin helluntaina. Olen melko varma, että muitakin jumalallisia tekoja tapahtui tuon rukouspalvelun aikana, ne tulkoon todistettavasti tietoomme kun aika on. .

Mutta "hintaakin" tuli taasen maksuun. Tuo jalkakipu ei jäänyt tuohon muutamaan tuntiin, vaan se palasi jo paluumatkalla ja jatkui sitten siitä yhtäjaksoisesti seuraavan yön pikkutunneille asti. Kipu on sietämätön, kuten olen aiemminkin todennut. Jalan iho on kosketusarka ja niinpä sitä on pidettävä täysin paikallaan, tai vihlova kipu laittaa valittamaan - huutamaan. Jo hetken poissa ollut lämpo nousi takaisin yli 38 asteen. Eilen aamulla kävinkin sitten labrassa ja iltapäivällä tapasin lääkäriä. Aloitin uuden antibioottikuurin. Toivottavasti kuumee saadaan tällä loppumaan. Mutta jalkani kanssa tuskailin vielä viime yönäkin.

Olen kuitenkin ihan levossa, koska ymmärrän, että lähtötilanne oli nyt huonoin mahdollinen. Ehdin aiemmin keväällä hieman kuntouttaa voimattomampaa ja oirehtivaa jalkaani, mutta tämä kuumeilu pysäytti pyöräily ym. harrasteet kokonaan. Kunhan pääsen taas ulos, niin eiköhän jalkakin ala voimistua ja kestää useammankin saarnan.

Eilen oli tarkoitus käydä Jämsässä suunnittelemassa yhteistä Uuden elämän heinäkuuta, mutta sen jouduin valitettavasti "kippaamaan". Mutta eiköhän sieltä ihan hyvät suunnitelmat kuoriudu ja saadaan herätellä koko Jämsänjokilaaksoa.

Olen pannut suurella riemulla merkille, kuinka Jumala on - ihan oikeasti - antanut herätystä useammalle paikkakunnalle Suomessa. Henkeni vakuuttaa minulle alati, että tämä liikehdintä tulee olemaan maanlaajuista ja tulee vaikuttamaan koko yhteiskuntaamme. Nyt meidän kaikkien tulee antaa aikaamme ja alkaa rukoilla Jumalan ilmestymistä omaan elämääme ja kotipaikkakunnallemme.

tiistai 22. toukokuuta 2012

TV7 - Helluntaijuhla

Ensi sunnuntaina on meille helluntailaisille yksi vuoden merkittävimpiä juhlapäiviä. Vaikka emmehän me Helluntaita sen ihmeemmin juhlista, vaikka päivää vietetään Pyhän Hengen vuodatusta muistellen. Ja juuri tuosta Pyhän Hengen voiman kokemisesta ja sen merkityksellisyyden korostamisesta meidät herätysliikkeenä ympäri maailman tunnetaan.

Tämä vuosi on meille Suomen helluntailaisille vielä erityinen juhlavuosi, koska tänä vuonna tulee kuluneeksi täydet sata vuotta siitä kun kielilläpuhujat saavuttivat oppinsa kanssa myös tämän pohjolan perukan.

Seurakuntamme tv-tiimi taltioi vuosi sitten temppelillä pidetyn kokouksen, jossa saarnasin. Puheeni teema oli: "suljettujen ovien siunaus". Käsittelin siinä juuri ensimmäisen helluntain tapahtumia apostolin tekojen mukaan. TV7 on päättänyt lähettää tunnin koosteen tuosta tilaisuudesta tulevana helluntaina, eli ensi sunnuntaina klo.10.00. Eli asettukaahan kanavalle. Minua vain itseäni on harmittanut nämä esteettiset tekijät, kun sain samaan aikaan juuri sytostaattihoitoja. Miehellä ei ole hiuksia päässä, posket puolta pyöreämmät kuin nyt ja hiki valui ihan kiusaattumiseen asti - lämmintäkin kun oli. Mutta en kuitenkaan pyytänyt vetämään ohjelmaa näistä ulkoisista syistä pois. Muistan kuinka annoin "palaa" täysillä tuossa tilaisuudessa, siksi paljon olin itsekin innostunut sanomastani.

Olimme viime sunnuntaina Saarijärvellä ja hyvähän se taasen tilaisuutena olikin. Seurakuntavierailut niihin seurakuntiin joita on joskus tullut palveltua ovat erityisen tunteikkaita. Ennen ja jälkeen tilaisuuden tuli halailtua kymmenet vuosikymmenen takaiset tutut. Toivon, että tilaisuus olisi innostunut ja herättänyt rukousaaltoa entisestään myös tuossa rakkaassa seurakunnassa.

Tänään piipahdinkin sitten torilla lörtsykahvilla armeija-aikaisen kaverini toivakkalalaisen Heinosen Maran kanssa. Olemme pitäneet suhteellisen epäsäännöllisesti yhteyttä, nyt viime vuosina toki tapailleet juuri torin kahviteltassa muutamia kertoja kesässä. Kaunis, mutta tuulinen sää hieman piti varuillaan, kun minua vaivannut muutaman kymmenyksen lämpö ei ole vain antibiooteista huolimatta jättänyt rauhaan, vaan on kiusannut kohta kaksi viikkoa.

Toivottavasti ei tauti tästä ainakaan pahene, kun lauantaina pitäisi suunnata kohti Oulua, jossa saan olla mukana mielenkiintoisessa helluntaijuhlassa. Vahva on usko ja luja luottamus, että Jumala tulee yllättämään meidät ja oululaiset.

torstai 17. toukokuuta 2012

Levossa edetään

Tervehdys taas lääkärivisiitiltä. Poikkeuksellisesti lääkäri oli yli puolituntia myöhässä, mutta sairaustapaus oli veroittanut ilmeisesti hieman henkilökuntaa. Minulla vaan alkoi jo ihan kiire painamaan odotussalissa, kun olin lupautunut seurakuntamme päiväpiirin kevätjuhlaan pitämään puhetta. Mutta minuutilleenpa ehdittiin.

Veriarvot olivat taasen ihan levollista kuultavaa. PSA oli tullut 23.sta 16, joten melko hyvin syöpä on nyt paikalleen rauhoittunut. Ehkä kaulan alueen sädetys toimi tällä kertaa arvojen pudottajana. Kaikki muutkin lukemat olivat melko hyviä, paitsi pissatulehdustahan tässä nyt ilmeisesti podetaan, kun olen viikon verran ollut pienessä lämmössä. Lääkäri määräsi siihen antibiootin, joten eiköhän sekin sillä rauhoitu. Eli kiitos nousee Jumalalle ja teille kaikille esirukoilijoille. Seuraava kontrolli heilahtikin sitten elokuulle.

Sunnuntaina olisikin sitten kokousvuorossa yksi entisistä työntantajaseurakunnistani, Saarijärvi. Toki liki kolmessakymmenessä vuodessa väestö seurakunnassa on uusiutunut melko hyvin. Mutta paljonpa sielä on vielä toiminnassa mukana sen aikaisia ystäviämmekin. Todella, todella mielenkiinnolla ja innolla odotamme taasen edessä olevaa kokousta.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Hyvää äitienpäivää

Juhlat ovat takana. Siis viime sunnuntainen eläkkeellesiirtymisen juhla. Seurakunta olikin järjestänyt ihan ikimuistoisen tapahtuman. Minun sairauslomani tuuraajana toiminut pastori Jorma Niittynen juonteli tilaisuuden. Loistavasta musiikista vastasi Lehdon Hannan ylistysbändi. Vanhimmistoveljistä Usko Hintikka käytti todella liikuttavan puheevuoron ojentaessaan seurakunnan lahjan yhdessä Tapio Kainun kanssa. "Tätä hetkeä kukaan salissa olevista ei olisi toivonut" totesi Usko ja niin se varmasti oli. Mutta siinäpä sitä vaan sitten oltiin. Vapaaseurakunnan johtaja Kari Hämäläinen toi tervehdyksen Jyvässeudun kristillisten seurakuntien yhteistyöelimeltä.

Anita piti puoleltaan puheevuoron, jossa hän erityisesti kiitti seurakuntalaisia rukouksin muistamisesta.
Jatkoin noita kiitoksia omassa puheenvuorossani, jonka jälkeen sitten jatkoin vielä varsinaisella saarnaosuudella, jossa halusin rohkaista kaikkia Joosefin esimerkin avulla yksinkertaiseen uskoon ja luottamukseen Jumalaan nähden. Yhteisen ehtoollisen jälkeen oli vielä kahvit mahtavine tarjoiluineen ala-salissa
Paljon tuli halauksia, lämpimiä sanoja ja siunauksen toivotuksia. Päälimmäiseksi jäi kokemus, että seurakunta on koti eikä vain se työpaikka joka nyt on taakse jäänyttä minun kohdallani, mutta koti sentään on ja pysyy.

Viikko onkin sitten muuten mennyt ihan normaali arjessa. Joitakin pyörälenkkejä ehdin alku viikosta pyöräillä ja lieneekö Jyväsjärven keväisen kylmä viima saanut aikaan sen, että olen potenut muutaman päivän pientä kuumeilua. Sen tähden olenkin sitten saanut pysytellä viime päivät neljän seinän sisällä.
Oikein hyvää ja siunattua huomista äitienpäivää kaikille äideillä kautta maan. On arvokasta omistaa vielä oma äiti. Hän on ollut koko elämäni matkan vahvin ja periksiantamattomin esirukoilijani, niinpä nytkin näiden sairauksien keskellä hän on jatkuvasti pommittanut Jumalan taivasta välittämättä omista vähenevistä voimistaan.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Eläkeläisenä

Jokunen teistä taas ehti jo huolehtimaan kuulumisista. Nyt täytyy totuuden nimissä todeta, että työelämästä lopullisesti eläkkeelle poistuminen on ollut minulle hirvittävän iso ja raskas prosessi. Sen vuoksi en ole pystynyt muutamaan päivään edes ajattelemaan tunteitteni purkamista tänne päiväkirjaani.

Vappuviikonloppu meni kivasti Vilppulassa evankelistakodin rukouspäivillä. Oli todella etuoikeus päästä maistamaan aitoa rukouksen ilmapiiriä. Pidin muutaman raamattutunnin joissa keskityin oikeastaan opettamaan Jumalan läsnä olosta ihmiselämän kaikissa tilanteissa. Tilaisuuksien väliin mahtui paljon rukousta ja yhdessä oloa. On muuten paikka johon kannattaa ehdottomasti tutustua.Kun sitten kotiuduimme Vappuna, niin sen jälkeen minuun iski herkkyys. Keskiviikkona kävin tyhjentelemässä toimistoni, luovutin avaimet, poistin nimikilven toimiston oven pielestä, suljin työpuhelimen ja sähköpostiosoitteen. Tätä kaikkea tehdessäni tajuntaani iski kuin aallon tavoin kokemus kuinka vahvasti olenkaan rakastanut työtäni seurakunnassa. Itkin moneen kertaan sen ja seuraavan päivän aikana luopumisen tuskasta

Tämä kuuluu ihmisyyteen. Toinen kokee toisin ja onneksi kaikki ovat kokemustensa kanssa ehdottoman oikeassa. Olenhan samaan aikaan suunnattoman kiitollinen, että olen saanut elää vakavan tautini kanssa näin pitkälle, jopa eläkkeelle asti. En ole vähäisemmässäkään määrin katkera elämälle, en. Tämän kaiken keskellä mun sieluni toisaalta laulaa, koska tiedänhän minä, että onhan elämää seurakuntatyön ulkopuolellakin ja ennen kaikkea minulla on Jumala jonka kädestä otan jokaisen seuraavankin päivän. Ja sellaisena extrabonuksena minulla on vielä se, että haasteitakin tuntuu aukeavan ja ehkä suurempiakin kuin mitä tähän mennessä toimitettu. Mistäpä sitä elämäänsä tietää ennen kuin se on eletty.