tiistai 31. tammikuuta 2012

Ääni Niinistölle

Kaikkiin edellisiin vaaleihin nähden meneillään olevat presidentinvaalit erovat siinä, että melko moni ihminen, ministereistä tavalliseen kaduntallaajaan, on julkistanut kenelle tuli äänensä antaneeksi. Tämän tähden en minäkään tee nyt poikkeusta. Liene tässä taustalla aiempaa avarampi avoimuus, mutta tällä kertaa myöskin erilaisten arvomaailmoiden kohtaaminen.

Vielä läheisessä lähihistoriassakin käydyissä vaaleissa perinteinen kristillinen avioliittokäsitys oli kuin itsestäänselvyys. Evankelisluterilaisenkirkon papisto vastasi Radio Dein teettämässä kyselyssä jo viime syksynä (Kotimaa24.fi 22.11.11) että he tulevat liputtamaan suvaitsevaisuuden puolesta. Ennakkokyselyssä ehdokas Haavisto oli toisella sijalla Niinistön jälkeen. Samainen parivaljakko on nyt vaalien toisella kierroksella. On suorastaan järkyttävää olla todistamassa kuinka kansakunnan valona toimivan kirkon papisto on ollut avaamassa luopumusta jäsenistönsä keskuuteen. Nyt ministerit ja muut lainlaatijat kilvan asettuvat saman tunnustuksen puolelle ja kansa seuraa.

Mikään poliittinen aate ei voi ohittaa Jumalan sanan, raamatun, periaatteita. Jumalan Hengestä syntyneen uskovaisen on mahdotonta äänestää kansakuntamme johtajaksi henkilöä, joka jakaa parisuhteen samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa.

Eli ainakin minun ääneni meni ohi kaikkien poliittisten ajatteluiden Niinistölle.

torstai 26. tammikuuta 2012

Flunssa voitettu

Sunnuntaina alkanut kuumeilu juoksutti kolme kertaa laboratoriokokeissa ja kahdesti lääkäritapaamisessa. Mikään ei siis ole enää niin kuin ennen. Sairaana sairastuminen on huomettavasti työteliämpää kuin terveen sairaistuminen.

Mutta hyvä näin, että ollaan varovaisia, koska varsin hyvin ymmrrän, että tulehdusarvojen kohotessa lähes mikä vain voi olla tässä tilassa mahdollista. Saamallani lääkekuurilla lämpö alkoi laskemaan melko pian, mutta eilen CRP oli jatkanut nousuaan 82 - 110, joten lääkäri määräsi vielä tänään uudet kokeet ja soitti äsken, että nyt nousu on taittunut. Eilisestä illasta olokin on ollut taas sairaan hyvä, ei enää kuumetta.

Olen alkuviikon tässä järjestellyt Seinäjoella sopimiani kokousvierailuja. Täytyy, tai saa todeta, että enpä ole moneen vuoteen ehtinyt vierailla puhujamatkoilla niin paljon kuin seuraavan 3-4 kuukauden aikana olisi tarkoitus. Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Valtakunnassa pidettiin päämiehen vaalitkin. Olettaisin, että tulos taisi hengsätyttää monen kristityn povea. Kyllähän kansakuntamme perusarvot ovat keikahtaneet muutamassa vuodessa. Seuraavat kaksi viikkoa pitää vielä arvoituksen sisällään. Mutta kait se on todettava vanhan sanonan mukaan, että sellainen on johtaja kuin kansakin.

Omassa elämässä on taasen koettu tuntemuksia laidasta jos toisesta. Olimme viime perjantaina Seinäjoella vuosittaisella Helluntaiherätyksen talvipäivillä johon kokoontuu 800-900 seurakuntien pastoreita ja muita päättäjiä. Vuosi sitten jätin kyseisillä päivillä lopullisesti Suomen Helluntaikirkon hallituksen puheenjohtajuuden. Aika on lyhyt, mutta paljonpa mahtuu vuoteen.

Kiva oli tavata taas monia työtovereita ja olla saamassa opetuksellista rohkaisua työhön ja arjen elämään. Uusi Elämä voittaa tilaisuuksilla tuntuisi olevan nyt "markkinarakoa" siksi monet seurakunnat kyselivät eripuolilta Suomea minua vierailulle. Toukokuulle asti lupailin muutamia tilaisuuksia aina kuukautta kohti, etten ihan liikaa kävisi itesäni rasittamaan.

Tämä "markkinarako" on minulle paljon muutakin. Se on tavaton rohkaisu, sisimpäni hyppii kattoon. Nimittäin uskon vahvasti, että Jumala on sittenkin ihan oikeasti toteuttamassa sitä näkyä jota olen mielessäni kantanut. Voi kunpa saisimmekin kohdata vielä Jumalan voiman ja Pyhän Hengen todellisuuden niin kuin olemme rukoilemalla rukoilleet.

Sunnuntaina mentiinkin sitten rytisten sinne toiseen laitaan. Vaalituloksia töllötellessä mittailin lämpöä kun olo oli ollut niin raukea ja vähän erikoisen kipuinenkin. Lämpöä olikin 38,4. Huolestutti, vaikka arvelin, että rasitin itseäni ihan yli perjantain reissussa kun aamulla kuuden maissa lähdimme matkaan ja ennen yhtä seuraavana yönä kotiuduimme. Enkä koko päivänä huilaillut millään tavoin. Eilen aamulla lämpö oli kyllä poissa, mutta kun se päivän mittaan alkoi taas kohota, niin soitin hoitavalle lääkärilleni. Hän ohjasi menemään heti sairaalan poliklinikalle jos vielä uudelleen lämpö nousee. Niinpä eilinen iltapäivä menikin sitten tutun poliklinikan suojissa. Tulehdusarvot olivat aikalailla koholla. Tutkimusten perusteella lääkäri päätteli, että kyse olisi infulenssasta ja antoi lääkeet sen mukaan. Huomenna pitää mennä aamulla taas labraan ja terveyskeskuksenlääkärin kontrollikäynnille. Toivottavasti hoito on osunut kohdalleen, sillä muutoin edessä on todennäköisesti osastolle meno kunnes tulehduksen aiheuttaja löytyy.

Nyt on kuumeeton olo, toivottavasti tautkin on voitettu. Mutta kieltämättä tallainen kuumeilu laittaa pelkäämään, että kunhan ei vain itse tauti ois levinnyt johonkin, niin että se saa lämpöä aikaan. Mutta ihmeenä minä katselen jokaista uutta päivää,joten ihan levossa saa olla.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Voimallista Espoo!!

Oli todella hieno ja kaikinpuolin mahtava vierailukokemus viikonlopulla Espoon Helluntaiseurakunnassa.

Seurakunta oli elävyydellään huikea kokemus ja ihmisten aitouden ja välittömyyden kohtaaminen oli yllättävää. Odotin pääkaupunkiseudulta aikalailla varauksellisempaa vastaanottoa. Uskoisin, että vuosien rukoustyö ja toiminnan ohjaaminen ihmisiä kohtaavaksi näyttää kasvonsa näin ensivierailullakin.

Tilaisuuksissa oli hyvin väkeä. Puheeni väistämättä kietoutuivat oman sairauskokemukeni kehyksiin. Lauantain saarnani teemotin ajatukselle siitä kuinka elämämme ja uskomme sisältö on riippuvainen Jumalan läsnäolosta. On niin tavattoman luontevaa mukautua kristittynä siihen niin tavanomaiseen ja tavanomaisista jutuista täyttyvään arjen aherrukseen. Ei ole helppoa hakeutua Jumalan läsnäoloon. Voi kuinka kipeät ovatkaan menneiden vuosieni kiireiset muistot. Tunnen olevani suuresti etuoikeutettu joutuessani hyppäämään pois kalenterikarusellista.

Sunnuntaina uskalsin pohdiskella haastavaa teemaa: Kaiken voittava usko. Itsessämme epäonnistumme toisamiseen ja siksi niin helposti kirjoitamme tietämättämme kirjaa epäuskon teoista ja ruokimme itseämme sillä. Jeesus ihan oikeasti vakuutti, että Hänessä kaikki on mahdollista. Mutta se käy mahdolliseksi vasta sitten kun pääsemme, uskallamme, opimme tai miten vaan alammekin hakeutumaan Hänen läsnäoloonsa ja siihen todellisuuteen missä kaikki on todellakin mahdollista. Eikä siihen oikeasti tarvita kun meidän vilpitön rukouksemme jossa luovutamme elämämme ohjat Hänelle. Seurauksena on todennäköisesti matka josta emme kaikilta osin kyllä pidä, kipua, sairautta, yksinäisyyttä jne. Näitä vain tapahtuu, jotta riippuvuutemme Hänestä kasvaa.

Tilaisuuksien päätöshetket rukouspalveluineen olivat minulle erityisen rohkaisevia, vaikka ihmisen moninainen tuska tuleekin niin tavattoman liki. Mutta uskon, että Jumala antoi myös monelle taivaallisen avun ja se tietoisuus minua sykähdyttää ja innostaa taasen eteenpäin.

Vähäisintä viikonlopussa ei ollut ne muutamat hetket joita saimme viettää Iisan ja Okon, sekä tietenkin heidän vanhempiensa seurassa. Miten voikaan olla niin täydellisiä lapsia, ihan kaikessa.

torstai 12. tammikuuta 2012

Lääkäriltä

Tulin juuri lääkärin vastaanotolta, jonne meno on aina vain yhtä tuskallisen jännittävää. En tiedä tottuneeko siihen koskaan.

Parempaa odotin, hieman. PSA oli pysynyt kutakuinkin ennallaan marraskuun lukemissa ollen nyt 15. Muut arvot olivat hyviä. Hb jopa 134, joka on minun terveenäkin otettuihin kokeisiin nähden melkolailla samaa luokkaa.

Toiveita oli, että PSA olisi jatkanut yhtä jyrkkää laskua kuin viimeksikin. Mutta toki täytyy tähänkin olla tyytyväinen. Lääkäri oli kovastikkin hyvillään, todeten, että tilanne oli syksyllä todella huono ja nyt ollaan sentään tilanteessa jossa arvot eivät ole huonontuneetkaan, joten hänelle tämä vaikutti olevan tosi tyydyttävä tilanne.

Tähän nyt on vainen tyytyminen. Rukous jatkukoon, jotta lopullinen voitto sairaudesta vielä saataisiin.

Viime blogissani vetosin muistamaan viikonlopun Espoon tilaisuuksia ja edelleen vetoa teitä muistamaan ja tulkaa ainakin pääkaupunkiseudulta mukaan. Olisi hienoa moikata joitain blogilaisiakin. Tilaisuudet ovat la klo. 18 ja su. klo.11. Osoite ja muuta lisätietoa löytyy os. http://www.espoohsrk.fi/

tiistai 10. tammikuuta 2012

Rukouksia Espoon puolesta!

Täällä sitä nyt on opeteltu asustamaan kivitalossa keskellä kaupunkia. Siinähän se on mennyt - taulun paikkoja etsiessä.

Eilen vaihdoin sähköpostia Ev.lut.kirkon kirkkohallituksen kansliapäälikön Jukka Keskitalon kanssa. Keskisuomalainen kun uutisoi, että Jukkakin ehtii 50 vuoden, eli miehen ikään. Hän siirtyi kansliapäällikön virkaan täältä Jyväskylästä seurakunnan kirkkoherran paikalta. Viesteissämme lyhyesti muistelimme sitä vahvaa yhteyden ja keskäisen kunnioituksen ja todellisen, rehdin, ystävyyden aikaa, jolloin molemmat täällä tahoillamme palvelimme. Lämmin oli Jukan halaus kun aikoinaan kesken yhteisen palaverimme kerroin sairastaumisestani. Hyvä oli myös Jukasta tehty haastattelu.

Viime yö meni vaihteeksi vähän heikoille unille, kun aamulla piti heräillä labraan ja jouduin seurailemaan nefrostooman käyttäytymistä kun se oli taas vuotanut verta muutaman päivän aikana. Onneksi verentulo hieman jo yön aikana rauhoittui ja toivottavasti kaikista kokeista kelvolliset tulokset saadaan. Torstaina onkin sitten lääkärin kuuleminen, kieltämättä se taasen jännittää.

Piipahdin iltapäivällä moikkaamassa kävelykadulla presidenttiehdokas Sari Essayahia. Olemme matkalla aina jossain yhteisissä tapahtumissa tavanneet. Hetken aikaa ehdimme kuulua Hyvä Sanoma r.y.n hallitukseenkin yhtäaikaa. Hienoa kun hän on pitänyt vakaumuksestaan ja oikeista arvoista näkyvästi kiinni erinäisissä tilanteissa vaalikampanjankin aikana.

Ensi viikonloppuna on edessä Uusi elämä voittaa kokoukset Espoossa. Vähän säpsähdin kun olivat niin kovin reilulla ilmoituksella mainostaneet RV-lehdessä, mutta hyvä niin. Nyt vaan toivon taasen, että kaikki te kynnelle kykenevät rukoilette kanssamme yhteisrintamassa noiden tilaisuuksien puolesta. Koko sydämestäni odotan, että kaikkivaltias Jumala itse ilmestyy voimallisella läsnäolollaan.

Huom, pienten lasten vanhemmat tahi isovanhemmat, joihin itsekin kuulun, vilkaiskaapa etusivulleni linkkivalikon alimmaksi lisäämäni Väinönvintin verkkosivuille. Marikamme on vuoden verran pyöritellyt pienten lasten vaatteiden verkkokauppaa muiden työ-ja perhekiireittensä keskellä. Hän aloitti homman käytetyillä vaatteilla, mutta jätti ne vuodenvaihteessa pois ja nyt sieltä löytyy muutamien valmistajien kakkoslaatuista tavaraa. Eipä sitä pappana osaa muuta tietää, kuin söpösiä ainakin ovat.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Tuntematon vuosi

Vuotemme on vaihtunut. Mennyt vuosi sai jäädä taakse sellaisena kuin se tuli elettyä onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Uusi, alkanut vuosi on vielä puhdas ja kirjoittamaton.

Meidän vuodenvaihteemme meni kutakuinkin pakkauslaatikoita purkaen, kun aatto oli sovittu muuttopäivä. Mutta eipä sitä tällä iällä enää kaueasti innostu vuodenvaihteen riennoista pommituksineen. Kyllähän tuossa kadulla melkoinen humina puolenyön aikaa kävi, kun kaupungin vuodenvaihteenjuhlallisuudetkin olivat ihan seuraavan kadunkulman takana.

Tänään kävinkin taasen keuhko-, ja ultrakuvissa. Ilmeisesti tilanne sisälläni on aikalailla ennallaan. Ei ainakaan mitään uusia löydöksiä tullut vastaan, joka on jo sinällää tosi rohkaiseva viesti ensi viikon laboratoriokokeiden tuloksiin valmistautuessa.

Ei muuta kuin toivossa ja luottamuksessa kohti kevättä.