Mitä se usko oikein on?

Olen elänyt muutaman päivän kevennetyllä mielellä. On uskomatonta, kuinka paljon oloa helpottaa tieto, jonka voi tulkita elämän jatkumisella. Jo nyt ikään kuin lupailee itselleen jatkoaikaa. Tervehän minä en ole, enkä tiedä saanko sitä julistusta koskaan osakseni, mutta jos lääkitys purisi jatkossakin näin hyvin, niin on täysi syy olettaa, että tämän taudin kanssa kyllä pärjää pitkälle eteenpäin. Nyt edessä on toki näistä sädehoidosta selviytyminen. Täytyy ihailla kuin pitkälle onkaan viety tuon sädetyksen kohdistaminen. Eturauhaseen jo maaliskuussa asetetut kultajyväset auttavat jo sinällään kohdistusta ja tietääkseni joka sädetyksen päälle napataan kuva jolla tarkkuutta seurataan. Todella tarkkaa ja hienoa työtä tehdään sen eteen, että sivuvaikutuksilta, suolisto- ym. ongelmilta vältyttäisiin.

Kaikesta huolimatta tuleva syksy lääkärikontrolleineen ja jatkotoimenpiteineen ovat olemassa, eivätkä ne suinkaan ole mihinkään unohduksiin kadonneet. Eli varjo lepää sitkeänä kaiken yllä ja niin sen tuleekin levätä, sillä ylioptimistiset omat tulkinnat tuloksista saattavat jonakin päivänä osoittautua todellakin ylioptimistisiksi. Onneksi en ole erehtynytkään esiintymään lääkärinä.
Yhteys omaan ja toisten sairauteen ei todellakaan hetkeen katoa, eikä mielestä karkaa. Kunpa voisi tehdä vielä enemmän, paljon enemmän. Olen entistä innostuneempi tästä blogistani ja tuon Lähtöruudun levittämisestä, sillä palautteet toistavat jatkuvasti, kuinka hyvä juttu tämä onkaan kaikkinensa ollut.

Mielessäni on jo pidempään ollut avata muutamalla ajatuksella täällä teksteissäni aika usein eri yhteyksissä ja erilaisilla merkityksillä esiintyvää uskon vakaumustani. Lähinnä tuon blogi-otsakkeen kysymystä, mitä se usko on, tai vielä tarkennettuna, kuinka siihen uskoon päästään sisälle?

Tutkimusten mukaan tosi moni suomalainen rukoilee. Olettaisin, että heistä valtaosa rukoilee nimenomaan kristittyjen tunnustamaa Jumalaa, kaiken luojaa.
Uskon lähtökohta on se, että ihminen uskoo, vaikka sitten kuinka heikosti, hatarasti, epäillen ja olettamusten varassa, mutta kuitenkin siihen, että Jumala on.
Vaikka ihminen ei tuntisi Jumalaa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta hänellä on alitajuinen ajatus Jumalan olemassa olosta, niin se on jo riittävä alkupiste.

Uskoontulemisessa on kysymys suostumisesta tämän Jumalan armahtamaksi, ei yhtään sen ihmeellisemmästä tai monimutkaisemmasta asiasta. Nimittäin Jumala on kaiken luoja ja täydellisyydessään puhdas ja Pyhä, kun ihminen taas puolestaan on rikkonut Jumalaa vastaan ja tämän synnittömyyden langetessaan syntiin. Jokainen ihminen on tietoiseen ikään tultuaan tehnyt syntiä ja valinnut asioita väärin, eli kaikki me olemme tehneet syntiä. Sitä on turha ja ihan mahdottomuus kiistää.

Uskoessamme Jumalan olemassaoloon meidän tulisi uskoa myös siihen, että Hän lähetti Jeesuksen Kristuksen sovittamaan meidät suhteessa itseensä. Siis kyse on uskomisesta Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Tämä on uskon asia, joka on järjellisesti mahdottomuus ymmärtää ja hyväksyä. Raamattua lukemalla Jumalan Pyhä Henki kuitenkin ihmeellisesti vain synnyttää ihmisen ajatuksissa uskon, että nämä asiat ovat tosia.

Nyt olemme jo lähellä sisälle pääsyä, eli tämän uskoessaan, vaikka taas kuinka epäillenkin, ihmisen tulee suostua yhteen rukoukseen. Rukouksen tulee pitää sisällään avun pyyntö Jeesukselle ja oman syntisyyden tunnustaminen. Siinä hetkessä kun ihminen suostuu tähän rukoukseen, eli turvautuu Jumalan lähettämään pelastajaan Jeesukseen hän kokee tuon uudestisyntymän joka on yhtä kuin uskoon tuleminen. Vaikka meillä olisi kuinka paljon ns. tekosyntejä matkassamme, niin uskomalla Jeesuksen me saamme syntimme anteeksi. Sen vakuuttaa raamattu ja miljoonien ihmisten kokemukset, myös minun.

Ihmisen ei tarvitse jäädä syntiseen olotilaansa ruikuttamaan tätä pelastusta, kun hän "oivaltaa" uskossa (siis esim. ilman yhtäkään tunneailahdusta) kiitää Jeeusta syntien anteeksi saamisesta - nimenomaan Häntä- niin tuo merkillinen vapautuminen ahdistavista syytöksistä, peloista ja muista kuormista väistyy.
Tallaisen ns. uskonratkaisun kestävyyttä ja vahvistumista auttaa merkittävästi kun ihminen suostuu lukemaan raamattua, sitä olis melko välttämätöntä lukea, koska se on meidän hengellinen ruokamme. Toisen uskovaisen ihmisen keskustelu- ja muu apu on tavattoman isosta merkityksestä, samoin seurakuntayhteys, jossa tunnustetaan kristillistä uskoa.

En ole halunut saarnata, toivottavasti tästä ei välity se mielikuva, vaan tämä on meidän kaikkien tärkein elämänvalinta, siksi tämä on ollut aika raskaana mielessäni. Mitään muuta ei voi koskaan, eikä missään verrata tähän. Mitä se meitä hyödyttäisi vaikka me voittaisimme omaksemme koko maailman, mutta saisimme sielullemme vahingon. Olemme nimittäin hegeltämme iankkaikkisuus olentoja, jonka matka jatkuu näiden vaivaisten vuosien jälkeen vielä loputtomiin.

Jos jotakuta tämä uskoontuleminen askarruttaa enemmänkin ja tarvitset ihan oikeasti vielä lisää vastauksia tai rukousapua, niin kirjoita ihmeessä minulle ihan luottamuksella. Osoitteni on tuolla profiilissa, mutta se on vpylvanainen@gmail.com tai vesa.pylvanainen@gmail.com sekä seurakunnan osoite minulle on vesa.pylvanainen@jklhelluntaisrk.fi

Edessä oleva viikonloppu onkin melko vähätöinen. Kohta lähden vihkimään yhden morsiusparin, sekä hetkeksi olen lupautunut mukaan heidän hääjuhlaansa. Huominen onkin sitten pitkästä aikaa täysin töistä vapaa oleva sunnuntai. Aamu käynnistynee vierssä olevalta suuren suosion saaneelta Sepänaukion kirppikseltä.