Tämä joulu tulee jäämään minulla muistoihin erityisenä jouluna. Englannissa opiskeleva Jarkkomme sai Annikansa kanssa esikoistyttären eilen illalla noin klo 19.00 Suomen aikaa.
Vaikka etäisyyttä onkin lyhyen lentomatkan verran ja viimeksi olemmekin tavanneet syyskuussa, niin eipä odotuksen tuomaa jännitystä tunnu välimatkat vähentävän. Saattaa olla ihan toisin, kun odotukseen liittyvät pienet riskit ja yllätykset eivät ole päivitettävissä samalla tavoin kuin vieressä yhdessä odottaen.
Tieto prinsessasta piristi kummasti papan mieltä. Olen joutunut tsemppaamaan itseäni taas yli pienen ahdistuksen kun torstaina kävin sairaalan päivystyksessä näyttämässä kipeytyvää jalkaani josta edellisessä blogissa mainitsinkin. Lopputulema oli uusiutunut laskimotukos päivittäisestä liotushoitopiikistä huolimatta. Hoito-ohjeeksi tuli yhden pistoksen sijaan aamuin ja illoin otettavat pistokset, kuten kesälläkin toimittiin ensimmäisen tukoksen alkuviikkoina.
Kun muutama vuorokausi on vierähtänyt, niin mainittavaa tulosta ei ole vielä todennettavissa. Jalka antaa kipua ilta-yöstä lähes samalla tavalla kuin aiemminkin. Mutta ymmärrettävästi mennee jokunen aika kunhan lisätty annos alkaa tehdä tehtävänsä.
Ajelimme tänään kuitenkin Rääkkylään anoppilaan ja vietämme täällä sukuloiden joulupäivään ja palailemme takaisin odottelemaan tyttärien perheitä pyhinä jouluajelulle luoksemme.
Antakaamme joulunlapsen synnyttää valoa ja toivoa sisimpäämme heijastaaksemme iloa eteenpäin murheiden ja kuormien painamille lähimmäisillemme.
VESA PYLVÄNÄISEN PÄIVÄKIRJA Tämä blogi syntyi 10.2.-09 saamani syöpätiedon jälkeen. Pyrin kuvaamaan aviomesti matkaani ärhäkkään eturauhassyöpäni kanssa. Hoitojen ja muuttuvien tuntemusten väliin mahtuu paljon muutakin arkista ja vähemmän arkista pohdintaa. Voit seurata tilaisuuksiani myös Facebookissa nimellä Uusi elämä voittaa. Kuva Minni Heinilä
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Siunattua joulunaikaa!
Ilmeisesti joulun valmistelun kiireet ovat kiivaimmillaan.
Minä olen saanut ihan perustelluista syistä erakoitua kyseisistä kiireistä. Jalkani kun ei ole nyt antanut myöden kävellä sataa metriä pidemmälle, joten kaupallinen joulu on mennyt sivu suun, vaikka Kauppakadulla asuntaankin.
Soittelin aamulla sairaalaan, kun nyt ensi kertaa jalkakipu vaivasi vähän yölläkin. Palaverin jälkeen hoitaja soitteli takaisin, eikä hän pitänyt mahdottomana ajatuksena sitä, että kesäinen laskimotukos olisi uusiutumassa liuotushoidosta huolimatta.
Huomenna menen aloittelemaan sädehoitoa toiselle lonkalle ja siinä yhteydessä olisi tarkoitus tavata lääkäriä ja tuumia sitten miten kivun kanssa edettäisiin. Kunhan nyt ei vain joutuisi jouluksi osastolle. Noh, sitä tuskin tapahtuu, mutta perjantaiaamuna joka tapauksessa joudun sielä käymään kun edessä on nefrostooman vaihto, joka suoritetaan puolen vuoden välein. Vuosi on tullut täyteen siitä kun olen kyseistä letkua pusseineen mukanani ja lahkeessani kuljetellut. Kaikkeen tottuu, vaikka kyllä sen kanssa vieläkin meinaa välillä hermot mennä, kun joka aamu ja ilta joudut sen kanssa seurustelemaan.
Maanantaina KD:n valtuustoryhmä valitsi minut puheenjohtajakseen. En taida oikein itsekkään ymmärtää, kuin hullu mies olen, kun tässä kunnossa suostun ottamaan uusia haasteita vastaan.
Eilen olinkin pääkirjastolla uuden kaupunginvaltuuston tutustumis/koulutustapahtumassa. Ihan kiva tapahtuma ja ainahan sitä jotain infoa päähänkin jää. Istumapaikat oli jo jaettu. Äänimäärillä jaetun järjestyksen mukaan löysin itseni toisesta rivistä melkoisten konkaripolitikkojen keskeltä. Molemmin puolin istuvat tulevan valtuuston puheejohtajat. Ehkäpä siinä saa ohessa parasta mahdollista mentorointia.
Nyt olen lähdössä puolueemme paikallisosaston syyskokoukseen, joka on samalla pienimuotoinen joulujuhla johon ovat pyytäneet minulta hartauspuheen. Ikävä vaan kun pienissäkin siirtymissä joudun nyt turvautumaan Anitan kuskaamisiin.
Tästä tämä jouluun laskeutuminen alkaa. Pienen vaivaavan kivun, mutta levollisen ja edelleenkin vain hyvää odottavan mielen valtaamana. Tätä joulua meillä perheessä sävyttää ihan oikeasti joululapsen odotus. Jarkko odottaa Englannin Malvernissa Annika-vaimonsa kanssa esikoisen syntymää. Lapsen odotettu syntymähetki pitäisi oleman joulun aaton aattona. Saas nähdä milloin ilosanoma kiirii.....meille lapsi syntynyt on!
Siunattua ja rauhallista Vapahtajamme syntymäjuhlaa teille kaikille!
Minä olen saanut ihan perustelluista syistä erakoitua kyseisistä kiireistä. Jalkani kun ei ole nyt antanut myöden kävellä sataa metriä pidemmälle, joten kaupallinen joulu on mennyt sivu suun, vaikka Kauppakadulla asuntaankin.
Soittelin aamulla sairaalaan, kun nyt ensi kertaa jalkakipu vaivasi vähän yölläkin. Palaverin jälkeen hoitaja soitteli takaisin, eikä hän pitänyt mahdottomana ajatuksena sitä, että kesäinen laskimotukos olisi uusiutumassa liuotushoidosta huolimatta.
Huomenna menen aloittelemaan sädehoitoa toiselle lonkalle ja siinä yhteydessä olisi tarkoitus tavata lääkäriä ja tuumia sitten miten kivun kanssa edettäisiin. Kunhan nyt ei vain joutuisi jouluksi osastolle. Noh, sitä tuskin tapahtuu, mutta perjantaiaamuna joka tapauksessa joudun sielä käymään kun edessä on nefrostooman vaihto, joka suoritetaan puolen vuoden välein. Vuosi on tullut täyteen siitä kun olen kyseistä letkua pusseineen mukanani ja lahkeessani kuljetellut. Kaikkeen tottuu, vaikka kyllä sen kanssa vieläkin meinaa välillä hermot mennä, kun joka aamu ja ilta joudut sen kanssa seurustelemaan.
Maanantaina KD:n valtuustoryhmä valitsi minut puheenjohtajakseen. En taida oikein itsekkään ymmärtää, kuin hullu mies olen, kun tässä kunnossa suostun ottamaan uusia haasteita vastaan.
Eilen olinkin pääkirjastolla uuden kaupunginvaltuuston tutustumis/koulutustapahtumassa. Ihan kiva tapahtuma ja ainahan sitä jotain infoa päähänkin jää. Istumapaikat oli jo jaettu. Äänimäärillä jaetun järjestyksen mukaan löysin itseni toisesta rivistä melkoisten konkaripolitikkojen keskeltä. Molemmin puolin istuvat tulevan valtuuston puheejohtajat. Ehkäpä siinä saa ohessa parasta mahdollista mentorointia.
Nyt olen lähdössä puolueemme paikallisosaston syyskokoukseen, joka on samalla pienimuotoinen joulujuhla johon ovat pyytäneet minulta hartauspuheen. Ikävä vaan kun pienissäkin siirtymissä joudun nyt turvautumaan Anitan kuskaamisiin.
Tästä tämä jouluun laskeutuminen alkaa. Pienen vaivaavan kivun, mutta levollisen ja edelleenkin vain hyvää odottavan mielen valtaamana. Tätä joulua meillä perheessä sävyttää ihan oikeasti joululapsen odotus. Jarkko odottaa Englannin Malvernissa Annika-vaimonsa kanssa esikoisen syntymää. Lapsen odotettu syntymähetki pitäisi oleman joulun aaton aattona. Saas nähdä milloin ilosanoma kiirii.....meille lapsi syntynyt on!
Siunattua ja rauhallista Vapahtajamme syntymäjuhlaa teille kaikille!
lauantai 8. joulukuuta 2012
Kipuilua
Joulukuu on alkanut taudin osalta lisääntyvien kipujen kanssa askaroimisella.
Kävin maanantaina KD:n ryhmätapaamisessa ennen valtuuston ensi vuoden budettikokousta. Vaikka matkaa kaupungilla ei kertynyt käveltäväksi täyttä kilometriä, niin kotiin päästyäni jalka josta uusin löydös on löydetty kipeytyi pahasti. Sen illan ajan jouduin olemaan vaakatasossa ja niinpä alkoi jo pelko hiipimään kuinka tässä liikkumiseni käy kun lonkkaan annettavaan sädehoitoon on vielä useampi viikko aikaa. Mutta onneksi kipu hellitti ja selvisin jo seuraavana aamuna Iisaa ja Okkoa vastaan Heinolaan johon vanhempansa heidät Espoosta saattelivat. Heinolan ABC huolto-asemasta on tullut meille sellainen kyydin vaihtopaikka. Se on sopivasti puolimatkasa ja siinä lapset saavat hetken peuhata leikkipaikoilla ennen kuin matka jatkuu.
Eilen kipu sitten yllätti jälleen, mutta tällä kertaa toisessa jalassa, jossa ei pitäisi kuvausten mukaan vielä olla edes mitään ylimääräistä, mutta taasen muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen kipu oli aiempia pahempi. Ihan meni aikuisella miehellä itkuksi ja ääneen voivottamiseksi sen verran kovaa porasi lonkaa ja mietin jo kuinka paljon tallaista ihminen kestää. Tuntuisi olevan nyt niin, että luustoon edenneenä tämä syöpä ei anna juurikaan ylimääräistä liikkua etteikö kipu astu kuvioihin. Tälläkin kertaa se kyllä hellitti kohta sen jälkeen kun olin kipunapit saanut sisääni ja hetken aikaa levännyt sängyllä. Vähän araksi tämä on nyt olon tehnyt liikkumiseen nähden.
Huomenna pitäisi kuitenkin taas lähetä kokoustamaan ja tällä kertaa Ylistaroon asti. Ei voi kuin toivoa sydämen pohjasta, että jalat kestävät moisen matkan ja kokouksessa seisomisen. Mahdottomuushan sitä on ihan neljän seinän sisäänkään jumittua ja ainakin vielä tähän asti lääkitys on riittänyt noihin äkillisiinkin kiputiloihin.
Hyvää lähestyvää joulunaikaa kaikille!
Kävin maanantaina KD:n ryhmätapaamisessa ennen valtuuston ensi vuoden budettikokousta. Vaikka matkaa kaupungilla ei kertynyt käveltäväksi täyttä kilometriä, niin kotiin päästyäni jalka josta uusin löydös on löydetty kipeytyi pahasti. Sen illan ajan jouduin olemaan vaakatasossa ja niinpä alkoi jo pelko hiipimään kuinka tässä liikkumiseni käy kun lonkkaan annettavaan sädehoitoon on vielä useampi viikko aikaa. Mutta onneksi kipu hellitti ja selvisin jo seuraavana aamuna Iisaa ja Okkoa vastaan Heinolaan johon vanhempansa heidät Espoosta saattelivat. Heinolan ABC huolto-asemasta on tullut meille sellainen kyydin vaihtopaikka. Se on sopivasti puolimatkasa ja siinä lapset saavat hetken peuhata leikkipaikoilla ennen kuin matka jatkuu.
Eilen kipu sitten yllätti jälleen, mutta tällä kertaa toisessa jalassa, jossa ei pitäisi kuvausten mukaan vielä olla edes mitään ylimääräistä, mutta taasen muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen kipu oli aiempia pahempi. Ihan meni aikuisella miehellä itkuksi ja ääneen voivottamiseksi sen verran kovaa porasi lonkaa ja mietin jo kuinka paljon tallaista ihminen kestää. Tuntuisi olevan nyt niin, että luustoon edenneenä tämä syöpä ei anna juurikaan ylimääräistä liikkua etteikö kipu astu kuvioihin. Tälläkin kertaa se kyllä hellitti kohta sen jälkeen kun olin kipunapit saanut sisääni ja hetken aikaa levännyt sängyllä. Vähän araksi tämä on nyt olon tehnyt liikkumiseen nähden.
Huomenna pitäisi kuitenkin taas lähetä kokoustamaan ja tällä kertaa Ylistaroon asti. Ei voi kuin toivoa sydämen pohjasta, että jalat kestävät moisen matkan ja kokouksessa seisomisen. Mahdottomuushan sitä on ihan neljän seinän sisäänkään jumittua ja ainakin vielä tähän asti lääkitys on riittänyt noihin äkillisiinkin kiputiloihin.
Hyvää lähestyvää joulunaikaa kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)