Terveiset Etelä-Amerikasta

Tänään tuleekin ensimmäinen kuukausi täyteen tätä blogi-harrastusta. Yli 550 vierailijaa näyttäisi olevan ensimmäisen kuukauden saldo, kiitos! Jos joku ihmettee kuinka ehdin ja viitsin näinkin paljon viikottain kirjoitella, niin yksi selitys lienee siinä, että olen pitänyt yksityisesti päiväkirjaa ainakin 15v. yhtäjaksoisesti, joten ei tässä mitään uutta. Nyt olen vain siirtynyt tänne nettivirtuaalimaailmaan päiväkirjani kanssa.

Sain eilen illalla erikoisen rohkaisevan viestin Brasiliasta. Seurakuntamme vanhimmistoveli Lasse Salokangas, joka on perheineen ollut Etelä-Amerikassa pitkät ajat lähetystyössä lähti viime viikolla kolmeksi viikoksi lähetysjärjestö Fida Internationalin hallituksen edustajana sinne erinäisiin neuvotteluihin. Lasse soitteli lähtiessään ja pyysi lupaa viedä vaivani myös siellä kokoontuville pastoreille rukousaiheena. Nyt hän kirjoitti: "Arvoisa Vesa! Olemme täällä rukoilleet erikoisesti sinun puolesta! Täällä nämä 10 maan edustajat lupasivat muistaa sinua omissa srk edelleen kun palaavat omiin maihinsa. Lämpöisin Brasilian seminaari terveisin veljesi Lasse."

Olin syvästi vaikutettu, sillä tämä tarkoittaa sitä, että saatan olla miljoonien ihmisten rukouksissa lähipäivinä, sillä tuossa maanosassa helluntailaisia riittää. Alkaa jotenkin tuntumaan siltä, kuin Jumalallani olisi tämän "pikkuvaivani" kautta minulle jotain muutakin asiaa.

Liekö tämän yhä vahvistuvan rukousketjun ansiota, mutta tämän viikon alkupäivät ovat vain päivä päivältä nostaneet mielialaani, vaikka siihen ei ole ollut inhimillisesti vielä aihetta. Olen saanut elelllä aika vapaasti syövästäni murehtimatta, vaikka alavatsan säteilevät kivut ovatkit olleet taas poikkeuksellisen tuskallisia. Olen vähän ymmällä, koska niiden ei pitäisi varsinaisesti kuulua tähän taudinkuvaan, kuin vasta sitten kun eturauhanen on suurentunut tosi pahasti tai syöpä on edennyt jo pidemmälle. Mutta nyt parin päivän aikana se on vaivannut ihan normaali toimiakin, liikkuessa tai istuessa. Otin eilen tuon tulehduskuurin lisäksi pari, kolme kipulääkettä ja yö menikin sitten jo pitkästä aikaa nukkuessa.

Anita varaili ensi viikolle meille aikaa syöpähoitoja käsittelevälle sairaanhoitajalle. Saamme vielä tarkennella kysymyksinemme erinäisiä aukiolevia asioita. Nythän tässä ei tapahdu ennen 1.4. saamaani uutta hormonipistosta mitään uutta. Seitsemän viikon sädehoitorumpa alkaa joskus ennen juhannusta.

Tämän aamun Keskisuomalainen uutisoi kuinka erityiskorvattavien lääkkeiden piirissä olevat asetetaan vaikean tilanteen eteen kun joutuvat itse päättämään halvempien kopiolääkkeiden ja alkuperäisvalmisteen välillä, kun huhtikuun alusta astuu voimaan lääkkeiden ns. viitehintajärjestelmä. Järjestelmä tarkoittaa sitä, että Kela korvaa lääkkeet tiettyyn viitehintaan asti. Olen juuri odottelemassa tuota Kelan erityiskorvaavuuspäätöstä voidakseni noutaa apteekista seuraavan piikkini, jonka hinta kuulemani mukaan liikuskelee n.500euron tietämissä. Mistä minä osaan päättää onko kopiohormooni yhtä tehokasta kuin urologin alkuperään minulle määräämä? Taitaa joutua moni vakavasti sairas melkoisen lisämurheen murtamaksi. Toki tuo samainen lehtijuttu mainitsee, että syöpälääkkeistä ei juurikaan vielä ole tarjolla kopioita. Katsotaan nyt, taidan ehtiä hakemaan tuon seuraavan piikkini vielä ennen kuukauden vaihdetta jos kelalaiset vain ehtivät tuon korvaavuushakemukseni käsitellä.

Nyt lähden toistamiseen tällä viikolla kohti Isoa Kirjaa. Tämä päivä meneekin pitkälle Hyvä Sanoma-palvelun hallituksen kokouksessa. Listalla on myös RV.konsernin tilinpäätös, koska tämä uusi vuoden vaihteessa perustettu yhdistys jatkaa Ristin Voiton pohjalta.

Olen työstänyt jo monena päivänä sunnuntain saarnaani Jämsään. Pyysivät tuohon alkuperäiseen kotiseurakuntaani (johon liityin kasteen kautta juuri v.69 josta kirjoittelin viimeksi) puhumaan Pyhästä Hengestä. Viime viikkoiset elämän muutokset ovat avaamassa aikalailla uusia ja läheiseksi muuttuvia ulottuvuuksia tuosta Jumalan kolmannesta, läsnä olevasta Pyhän Hengen persoonasta.