Enemmän plussia

Heti kohta kun olin saanut tiedon sairastumisestani minulle soitti eräs perhekuntamme lähisukulainen joka kertoili omasta pitkäaikaisesta taistelustaan leukemian kanssa. Kaikesta kokemastaan hän totesi, että kun laittaa miinukset ja plussat arvioon, niin kyllä hänelle tämä sairausaika on antanut elämään paljon enemmän niitä plus tekijöitä kuin miinuksia.

Kyseinen tilitys tuntui jo silloin rohkaisevalta ja nyt muutamien viikkojen jälkeenkin tätä samaa arviointia pohdiskelen. Omana pluskokemuksena olen huomannut muutosta elämän merkityksissä. Aiemmin ajoin "pitkillä valoilla" kelissä kuin kelissä, mutta nyt on pakko ajaa "lyhyillä". Tämä tarkoittaa sitä, että lähinäkyvyys on moninverroin tarkempi kuin aiemmin.

Olen aina nauttinut suunnattomasti keväästä, jolloin aurinko voittaa kaamoksen ja valoa alkaa riittämään. Se mikä siinä on harmittanut, kun tämä vuodenaika on mennyt hurjaa vauhtia muiden vuodenaikojen kanssa samassa pyörässä, jättämättä edes kunnon muistijälkiä sieluun.

Nyt tilanne on kokonaan toinen. Olen jo tähän mennessä, vaikka vielä on hanki maassa, elänyt ja nauttinut nousevasta keväästä. Oma sisin on virittäytynyt tai se on viritetty ihan uudelle herkkyystaajuudelle. Elämän pienenet perusjutut kaikkineen tulevat kuin uutena ihmeenä vastaan. Ei tätä osaa järjelliselle ihmiselle selittää, mutta ilmeisesti tallaisen lopullisuuden kohdatessaan ihminen palautetaan lähtöasemiin, jossa elämän lainalaisuuksia päivitetään uusiksi.

Ihmissuhteista on tullut aivan eri tavalla merkittäviä. Olen toki aina omistanut hyviä ystäviä ja laajan tuttavakunnan, mutta jokin sellainen rakkaudellinen ja vuorovaikutteisempi ominaispiirre on koettavissa myös ihmissuhteissa. Ihmisen ongelmat ja kärsimykset ovat nyt tunnistettavissa ja niihin on taito keskittyä.

Merkittävin muutos kuitenkin on rakentumassa omassa suhteessani Jumalaan nähden. On raadollista tunnustaa, että kolmenkymmenen vuoden pastoriuran jälkeen löytää itsensä etsijän paikalta. Olen tästä osasta mielettömän kiitollinen, koska aistin tämän polun päässä löydettävissä olevien rikkauksien mittaamattomuuden.

Ettei totuus unohtuisi, niin eilen kävinkin sitten hakemassa apteekista seuraavan hormonipistospiikin. Ensi viikolla pitää pökkelehtiä tuon piikin kanssa joku aamu TK:n jossa pistävät kolmen kuukauden hormoonit navan alle. Sitten seuraava merkkipäivä hoidoissa onkin vasta 1.6 Keskus-sairaalan syöpäosastolla, jolloin aletaan suunnitella 10.6 aloitettavia sädehoitoja.

Laittelin juuri Launosen Leeville hänen esittämiinsä kysymyksiin vastauksia, kun aikoo tehdä RV. lehden pääsiäisnumeroon jutun tästä kyseisestä blogistani.

A-J asenteli minulle palvelun joka kertoo aika yksityiskohtaisesti täällä blogisivustollani tapahtuvan liikennöinnin. Täytyy vain ihmetellä tekniikan nerokkuutta. Tuon palvelun käytössä olon ajalta neljä ensimmäistä täyttä vuorokautta kertoo, että näyttökertoja eri sivuille on tullut jo n.1100 ja käyntikertojakin yli 500. Vierailijoita on ollut kahdeksasta eri maasta. Tiedot näkyvät paikkakuntatarkkuudella ei vain täällä koti Suomessa vaan ihan kaukaisimpienkin kävijöiden osalta. Eikö ole maailma kutistunut pieneen? Eli terveisiä vaan sinne Kanadaan, Englantiin, Tansaniaan, Laosiin, Japaniin jne.