Kiitos palautteesta!

Eilen aamulla meillä oli taas kuukausittainen Jyvässeudun helluntaiseurakuntien pastoreiden tapaaminen. Sain syksyllä ajatuksen kutsua lähialueen seurakuntien pastorit meidän seurakunnan pastorikokoontumisiin mukaan ainakin kerran kuukaudessa. Ehdotus sai muiden pastoreiden kesken innostuneen vastaanoton ja nyt olemme kokoontuneet muutamia kertoja yhteen. Tikkakoskelta Oksasen Henri, Laukaasta Kovasen Markku, Lievestuoreelta Riikosen Matti ja Toivakasta Huotarin Miika olivat nytkin mukana meidän oman pastorikunnan lisäksi. On hienoa kokea ja tarjota yhteyttä myös niiden seurakuntien työntekijöille jotka kuukaudesta ja vuodesta toiseen tekevät työtä yksin palkattuna pastorina omissa seurakunnissaan.
Jo muutaman kerran jälkeen meille on syntynyt luonteva toisiamme tukeva yhteys. Saimme viettää taas reippaasti aikaa myös rukoillen.

Ilta menikin sitten viime vuoden tilintarkastuksen merkeissä. Olen yhdistyksen hallituksen toivomuksesta ollut viime vuosina seurakunnan johtajana mukana myös tilintarkastustilanteessa. Vaivattomastihan tuo taas eteni kaikkineen kanslisti Sirpan ja kirjanpitäjä Akin jakaessa tarkastajille tarkentavia tietojaan.

Kiitos teille monille, jotka olette antaneet rohkaisevaa palautetta tämän blogin innoittamana. Muutama on kirjoitellut kommenttinsa tänne, mutta moni on sitten laitellut myös sähköpostia, tekstiviestejä tai jopa soitellut. Blogin suosio alkaa jo pikkuhiljaa yllättämään, kun viidensadan kävijän määrä ylittyy jo ensimmäisen kuukauden aikana, vaikka en ole vielä halunutkaan linkittää tätä minkään yhteisön tai toimijan sivuston kanssa.

En halua tuotteistaa sairauttani. Motiivini on edelleen sama, eli olen halunut tällä "ulostulolla" jakaa tuntemuksiani mahdollisesti samankaltaisen kohtalon kokeneiden läheisteni kanssa, kun tiedän, että tuskallisista ja aroista asioista reilusti nimillä puhuminen ei ole meille suomalaisille niin kovin helppoa. Toiseksi haluan edelleen välittää meistä pastoreista ja hengellisen työn tekijöistä inhimillisen ja ihmismäisen kuvan. Minulla ainakin on vain valitettavan sitkeässä sellainen käsitys, että kuulijakunnallamme on tavattoman suuria vaikeuksia mieltää meidät samanlaisen saven tallaajaksi kuin he itse ovat. Eli esimerkiksi puheemme mielletään enemmän tai vähemmän teoreettiseksi selitykseksi siitä kuinka asioiden tulisi olla. Vähäinen tähän mielikuvaan ei tietysti ole myöskään meidän roolimme seurakunnan keskellä, jossa meitä näkee useimmiten saarnapulpetissa tai ruuhkassa ihmisiä kättelemässä. Toivottavasti onnistun tätä kautta kertomaan jotain sellaista joka yhdistää meidän ammattikuntamme ihmisenä olemisen kipuihin. Nämä kivut ovat aina olleet meidän kaikkien ihmisten osa, niin myös meidän ammattiauttajienkin.
Samoilla eväillä me joudumme näitä koettelemuksiamme käsittelemään kuin kuka tahansa. Tämän vuoksi haluan raottaa hieman arkisia mietteitäni, vaikka en vielä osaa tietää mihin kokemuksiin tämä minut johtaakaan.

Vähäinen ei ole myöskään tämän kirjoittelun terapeuttinen vaikutus minuun itseeni. Päiväkirjasta lukijakuntineen on tullut minulle kuuntelevat - äänettömät korvat - joille on aika helppo, toki hieman arveluttavaa avata vaihtuvia mielialoja ja muuttuvia kiputiloja.

Tulen jatkossa nostamaan tänne joitakin minulle tärkeitä ja ajankohtaisia rukoushaasteita, mutta niitä sitten mahdollisesti joissakin seuraavissa blogeissa.