Arvelen tänään nauttineeni seurakuntayhteydestä kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Vaikka Keski-Suomessa vietettiinkin hiihtoloman jälkeistä sunnuntaita, niin ehtoollisjumalanpalvelus oli koonnut Siion-temppelin ääriään myöten täyteen seurakuntalaisia.
Niittysen Jorma piti yhden parhaista kuulemistani Jeesuksen veren merkitystä käsittelevistä puheista. Hän muistutti, että niin kuin olemme lähtöisin yhdestä samasta Adamista ja olemme hänen veriperillisiään, niin samalla tavoin olemme uudesti syntymässä yhtä Jeesuksessa Kristuksessa, koska Hänen verensä yhdistää meidät. Tilaisuus oli hieno kokonaisuus, Melanderin Minnin koskettavaa laulua ja musisontia myöten.
Minulle henkilökohtaisesti seurakunnan antama rukousyhteys tarjosi tänään jotain sellaista, jota ei voi saada osakseen missään muussa yhteisössä. Saarisen Jorma vetosi läsnäolijoita siunaamaan minua ja perhettämme tässä elämän tilanteessa. Tietysti sairauden lisäämällä herkkyydellä arviointi ei ole ihan objektiivista, mutta eipä se toisaalta ole ollenkaan huono lähtökohta punnita uskon ja ihmisten keskinäisen rakkauden merkitystä, kun on elämän kriisi kysymyksessä.
Tämä päivä ojensi kättänsä minulle, jotta muistaisin, että seurakunta on minulle jotakin ihan muuta kuin työpaikka. Se on sitäkin, mutta on tilipussia monin verroin arvokkaampaa, että saan olla yksi muiden joukossa yhteisesti palvomassa Jumalaa ja jakamassa samalla oman elämäni kipuja toisten kanssa.
Jo pelkästään yhteisöllisyys ja ihmisten sosiaalinen kanssa käyminen on huima voimavara ja kokemuksena kantava. Sitä tarjoaa paikallinen seurakunta parhaimmillaan. Mutta ymmärrän, että yhteys joka muodostuu Jumalaan ja Hänen ylösnousemusvoimaansa aidosti luottavista ihmisistä nousee vielä kokonaan erilaisiin korkeuksiin, jota ei voi verrata mihinkään muuhun ns. "maalliseen" yhteisöön eikä tasoon. Saammehan me yhteisellä päätöksellä vedota Kaikkivaltiaan Jumalan ja Luojamme rajattomiin mahdollisuuksiin elämämme kysymyksissä. Hän itse on siihen antanut luvan ja kehottanut Raamatussa menettelemään kaikessa juuri näin. Siis vaikeaa olisi elämäni ilman toimivaa seurakuntayhteyttä. Tällainen omakohtainen elämän tilanne sen osoittaa ja konkretisoi oikein kunnolla.
Niinpä, kiitos tästä päivästä kotiseurakunnalleni, joka sulatti minut Jumalan rakkauden läsnäoloon.
Niittysen Jorma piti yhden parhaista kuulemistani Jeesuksen veren merkitystä käsittelevistä puheista. Hän muistutti, että niin kuin olemme lähtöisin yhdestä samasta Adamista ja olemme hänen veriperillisiään, niin samalla tavoin olemme uudesti syntymässä yhtä Jeesuksessa Kristuksessa, koska Hänen verensä yhdistää meidät. Tilaisuus oli hieno kokonaisuus, Melanderin Minnin koskettavaa laulua ja musisontia myöten.
Minulle henkilökohtaisesti seurakunnan antama rukousyhteys tarjosi tänään jotain sellaista, jota ei voi saada osakseen missään muussa yhteisössä. Saarisen Jorma vetosi läsnäolijoita siunaamaan minua ja perhettämme tässä elämän tilanteessa. Tietysti sairauden lisäämällä herkkyydellä arviointi ei ole ihan objektiivista, mutta eipä se toisaalta ole ollenkaan huono lähtökohta punnita uskon ja ihmisten keskinäisen rakkauden merkitystä, kun on elämän kriisi kysymyksessä.
Tämä päivä ojensi kättänsä minulle, jotta muistaisin, että seurakunta on minulle jotakin ihan muuta kuin työpaikka. Se on sitäkin, mutta on tilipussia monin verroin arvokkaampaa, että saan olla yksi muiden joukossa yhteisesti palvomassa Jumalaa ja jakamassa samalla oman elämäni kipuja toisten kanssa.
Jo pelkästään yhteisöllisyys ja ihmisten sosiaalinen kanssa käyminen on huima voimavara ja kokemuksena kantava. Sitä tarjoaa paikallinen seurakunta parhaimmillaan. Mutta ymmärrän, että yhteys joka muodostuu Jumalaan ja Hänen ylösnousemusvoimaansa aidosti luottavista ihmisistä nousee vielä kokonaan erilaisiin korkeuksiin, jota ei voi verrata mihinkään muuhun ns. "maalliseen" yhteisöön eikä tasoon. Saammehan me yhteisellä päätöksellä vedota Kaikkivaltiaan Jumalan ja Luojamme rajattomiin mahdollisuuksiin elämämme kysymyksissä. Hän itse on siihen antanut luvan ja kehottanut Raamatussa menettelemään kaikessa juuri näin. Siis vaikeaa olisi elämäni ilman toimivaa seurakuntayhteyttä. Tällainen omakohtainen elämän tilanne sen osoittaa ja konkretisoi oikein kunnolla.
Niinpä, kiitos tästä päivästä kotiseurakunnalleni, joka sulatti minut Jumalan rakkauden läsnäoloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti