tiistai 7. huhtikuuta 2009

Rukoukseni

Tulin pari tuntia sitten Karolan Mikan juotamasta Laula kanssamme illasta. Tilaisuus oli lähtölaukaus täällä Jyväskylässä elokuussa pidettävään koko kansan yhteislauluhetkeen. On hieno konsepti joka vaikuttaisi toimivan ja mikä ilmiö Mika onkaan yleisön edessä. Ei tuollaista vapauden riemua löydä mistään, mitä tuo mies mainiolla esityksellään saa aikaan. Mielenkiinnolla odottelen myös tältä osin kesää.

Olen taas tänään saanut olla liki koko päivän puhelimessa. Yhteydenottoja on tullut tutuilta ja vähemmän tutuilta, lisäksi muuta viestintää on riittänyt.
Erityisesti parin perheenäidin sähköpostiviestit vetivät vakavaksi. Muistan heidät molemmat aivan ensimmäisistä seurakuntapaikoistani, jolloin he olivat teini-ikäisiä tyttöjä. Toisen olen saanut heistä myös kastaa. Noista vuosista on aikaa yli 25 vuotta. Nyt he ovat tahollaan aviossa. Mutta tämä yhdistävä kärsimys, kuinka todellinen se onkaan. Kummankin perheessä on vierraillut tämä pelottava tauti, syöpä. Se on varjostanut ja raastanut heidän elämäänsä. Toki molempien heidän viestinsä huokui aivan mieletöntä rohkeutta ja valoa. Olin syvästi liikutettu lukiessani näitä posteja.

Kun näillä aatoksissa kuuntelin Mikan loistavaa esitystä ja sitä toivoa mikä lauluista välittyi, en voinut olla vaipumatta rukoukseen sieluni sopukoissa. Haluaisin huuta ja näyttää koko maailmalle millaisessa valheessa tämä läpi mätä ja kärsivä ihmiskunta vetelee tuutimalullaansa. Jokaisen ihmisen perhepiirissä on aivan varmasti joku syvästi ahdistunut ihminen. Mistä he saavat lääkityksen vaivaansa? Onko ihmiskunnalla oikeasti toivoa?

Mikä tätä kristikuntaa vaivaa? Hengelliset piirit keskustelevat milloin mistäkin kyseenalaisesta ja sille kuulumattomista jutuista. Sama laittomuus, mikä koko yhteiskuntaa vaivaa tulee ihan turhan liki. Vai mitä muutakaan viime aikaiset keskustelut ja suvaitsevuuden nimissä ajetut asiat ovat?

Olen oikein lukemalla lueskellut ajatuksella lehtien verkkosivuja. Kun haluaa nähdä kuinka tyhjää ja joutavaa viihdettä ihmisille syötetään, niin kyllä tulee tosi pahalle mielelle. Mitä turhanpäiväsempi juttu löytyy, niin sen suuremmat otsikot. Sanoisinko, että sairasta.

Meillä uskovaisilla on todellinen toivo, vai onko? Missä ihmeen kolossa ja maan uumenissa me oikein majailemme. Sielä minäkin olen yhtenä ollut. Mutta nyt vaan alkaa tuntumaan, että minulle tämä hiljaiselo taitaa riittää, siksi hyvän otoksen olen postia saanut.

Kuten olen sen tuhannesti todennut, minut on pysäytetty. Olen löytämässä tuossa toivossa olevan todellisen valon, joka voi vielä kääntää yksilön, mutta koko yhteiskunnankin kohtalon. Rukoilen koko sydämestäni ja ei kun rukoilen, että saisin tulla täytetyksi Pyhällä Hengellä, enemmän kuin koskaan ennen. Muistan kuinka joskus Vaasan hegellisesti virkeimpinä aikoinani rukoilin, että haluan saada Jumala sinun osallisuuttasi enemmän kuin kukaan koskaan! Se oli aika mielenkiintoinen rukous, mutta ilmeisesti melko harvinainen. Tämän elämäni stop merkin takana tätä on hyvä opetella jälleen rukoilemaan. Se saa aikaan hienon uskon kutinan sisälläni.

Tänään ilmestyneessä RV-lehdessä oli sitten Launosen Leevin tekemä juttu sairaudestani ja tästä tavastani käsitellä sitä täällä blogissa. Alun kolmatta sataa käyntiä ja yli seitsemän sataa kertaa sivuja on päivän aikana selattu. En voi muuta kuin sydämestäni toivoa, että mahdollisimman moni lukija saisi edes pienen valon pilkahduksen omalle kohdalleen. Se on nöyrin rukoukseni.



7 kommenttia:

  1. Hei!

    Päädyin sivuillesi RV:n kautta ja mielenkiinnolla olen tätä lukenut. Siunausta toivotan sinulle ja perheellesi, sekä rohkeutta kohdata, mitä edessä on.

    VastaaPoista
  2. Hei Vesa

    Kyllä se niin on, että kun hengenmeno alkaa olla kyseessä, kaikki muu, aiemmin niin kovin tarkeä, himmenee ja jäljelle jää olennainen. Olen monelle saanut sanoa, vastoin kaikkea "järkeä", että näin jälkeen päin en vaihtaisi näitä omia sairaspäiviäni mihinkään - en edes terveyteen, jos se samalla veisi pois Jumalan uudenlaisen läsnäolon elämästä. Ei kaikki herkkua ollut aikanaan, ei tosiaan, mutta sittenkin.

    Samoin on käymässä sinun kohdallasi. Isä on ihmeellinen. Suorastaan jännittää, mitä uutta Isä on tekemmässä. Se on aivan vuorenvarmaa, että Isä pitää huolen sinusta ja läheisistäsi ja tekee uutta!

    Runsasta Siunausta Sinulle Vesa

    Jorma

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille palautteesta. On hienoa vaihtaa ajatuksia ja ottaa kuin kädestä kiinni ja saattaa taas toistamme hetken matkaa eteenpäin. Ihmissuhteet ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Kiitos rukouksista. Vesa

    VastaaPoista
  4. Sain vähän aikaa sitten kuulla, että sinulla onsyöpä ja pidät blogia. Halusin heti mennä sivuillesi koska tunnen sinut Vaasan opiskelu ailkoina 1993-1996. Paremmin tunnet minut Raimon tyttönä. Toivon, että muistaisit jotain minusta kun olin Vaasassa Olin silloin jo sairauteni taakoittama.
    Tämä "löpinäni" ei kuulu varmaan tähän otsikkoosi.Toivon, että jaksaisit taistella sairautesi kanssa vaikka tuntisit voimiesi loppuvan. Sinulla on varmaankin läheisiä sekä ystäviä jotka jaksava olla tukenasi vaikeilla hetkillä.
    Nosta katseesi Jeesukseen silloin ku tuntuu, että kaikki on ylivoimaista. Kun kipu, särky ja pahoinvointi on niin kovaa ja kokonaisvaltaista eikä valoa näy. Silloinkin näkyy pienen pieni pilkahdus valoa; hetkittäin mutta et jaksa rukoilla, lukea raamattua.Voit huutaa en kestä; jaksa, tämä on liikaa mulle. Voit kuulla lempeän äänen, Jeesus oiiaa hellästi sinut lähelleen: Vesa Minä tunnen kipusi ja kaikkiajatuksesi. Olet oppinut paremmin ymmärtämään yksinäisiä ja sairaita.

    Toivon, että jaksat taistella loppuun asti, mikä sitten Jumalan tahto onkin. Voit kirkastaa Jeesusta sillä kun Hän antaa sinun jaksaa etkä ole katkera Jumalalle.

    Itsestäni sen verran, että mut tunsi Vaasan srk tilauksista siitä, että istuin ja olin aina yksin. Nykyisin asun taas Hesassa. Sairauteni on mennyt nopeasti eteen päin. Istun nykyään pyörätuolissa ja kasvaimet joita minulla on(tuhansia) haittaavat joka päiväistä elämääni.Yritän olla iloinen vaikka se usein on vaikeaa.Riipun Jeesuksessa joka on auttanut monesti ihmeellisellä tavalla; en ole parantanut mutta kuten sanoin Jeesus tekee monia ihmeitä.

    Voimia vaikeaan matkaan sairautesi kanssa. Olet jo nyt tuonut esiin Jeesuksen suuria ihmeitä.
    Siunausta sinulle ja perhekunnallesi,

    VastaaPoista
  5. Hei, kyllä minä sinut muistan noilta Vaasan vuosiltasi. Olen muistanut sinua ja joskus miettinyt kuinka olet jaksanut tuon kivuliaan sairautesi kanssa. Nyt en ole viime aikoina tullut isältäsikään tiedustelleeksi, vaikka säännöllisesti tapaammekin noissa herätysliikkeen hallituskuvioissa. On mahtavaa saada kuulla, että olet säilyttänyt valoisuutesi ja ennen kaikkea uskosi, vaikka olet noin sidottu sairauteesi. Sinulla on säilynyt usko Jumalaan ilman katkeruutta ja vielä jaksat rohkaista toisia. Sinä tarvitset esirukouksia ja toivon, että tämän blogin kautta saisit edes joitakin esirukousystäviä lisää elämääsi. Toivon sinulle todellista Jumalan läsnäoloa kaikkina päivinäsi. Vesa

    VastaaPoista
  6. hei vesa
    luin ristinvoitosta sairaudestasi ja kylläkin jo tiesin,että sairastat.lukiessani vaan pisti silmään sanat-että syöpä asuu nyt kodissamme kolmantena äänettömänä jäsenenä---mietin miksi--mietin hiljaa jumalalle-- miksi--sinähän jeesus kannoit kaikki meidän syntimme ja sairautemme---ja saamme kaikki jättää sinulle--ristisi juurelle, ja toiseksi heräsi kysymys--onko meidän pakko ottaa vastaan ja hyväksyä tälläistä..onko jumalan rakkaille omille tarkoituksen mukaista tämä tälläinen elämä .jumala varmasti tahtoo. että me halutaan päästä sairauden siteistä irti jo hänen itsensäkin kunniaksi..meille kuuluu jo täällä maan päällä terveys ja sairauden siteet saavat väistyä sinunkin elämäsi yltä pois..tätä minä huudan jumalalle puolestasi ja nöyränä jään vastausta odottamaan..syöpäsolujen ei tarvitse enää tehdä minkäänlaista tuhoa jumalan omistamassa omaisuudessa..arvokkaassa luomisessaan-kuten sinäkin...saamme käskeäkin sairautta pois jumalan itsensä antamalla auktoriteetillä...tänä päivänä on varmasti totta se jota jumala haluaa käyttää voimakkaasti työkentällään--niin saatana kyllä osaa sotkee suunnitelmat ja pistää matalaksi sairaudellakin-----mutta lopuksi kaikkein eniten koetan sinua lohduttaa vaan tällä...-nämä ovat minun taistelujani tässä lopun ajassa..ehkä sairautta on niin paljon ja vallonkin niillä.joita vielä tarvitaan--..vaikkakaan ei jumalan suunnitelmiakaan ei tiedä.mitä hän aina tahtoo puhua henkilökohtaisella tavallakin ja jäljellejäänneille..toisaalta kun aikaa seuraa..niin tulee sellainen taistelutahto..että nyt kyllä saa saatana riittää. ota jo näppisi irti kaikesta siitä.mikä kuuluu jumalalle ..lohduttakoon sinua jumala parhaiten..me taistelemme täällä puolestasi ja huudamme kanssasi isällemme,joka varmasti kuulee..terveyttä elämään ja parantumista.sisaresi

    VastaaPoista
  7. Rauhan tervehdys Vesa.
    Sain tänään postissa RV lehden jossa oli Leevi Launosen kirjoitus. Oli ihan samanlaiset kokemkset minulla 3v sitten. Elämän arvot kyllä käytiin läpi etenkin enenkuin sitten hoidot Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tehtiin.
    Olen kiitollinen Jumalalle, lääkäreistä jotka ottivat asian nopeasti käsittelyyn ja olen nyt ihan hyvässä kunnossa ja arvot ovat kohdallaan.
    Olemme tavanneet silloin tällöin eri yhteyksissä vaikka emme läheisiä olleetkaan. Olin Lammin ja Alavuden pappina yht.21 vuotta suomessa nyt Melbournen Suomalaisen seurakunnan pastorina yliikäisenä.
    Toivotan sinulle ja perheellesi Jumalan siunausta ja rukoilen terveyttä kohdallesi.

    Auvo Karjalainen
    49 Charles Green Av
    Endeavour Hills VIC 3802
    Australia

    VastaaPoista