Jyp ja Kepu

Jos eläisin jääkiekolle, nyt olisi erityisen hienoa olla jyväskyläläinen.

Aiemmin todettuna, pidän penkkiurheilusta, mutta lähinnä kotisoffalta käsin. Hieno oli Jypin turnee, kieltämättä, mutta en kuulu niihin jotka maksua vastaan ratki rinnoin ilta toisensa jälkeen vaeltaa halleille huutamaan äänensä käheäksi. Siellä kun on kylmä ja kovat penkit. Kyllähän urheilutapahtumat tarjoavat sitä yhteisöllisyyttä parhaimmillaan, mutta mustan lätkän perässä korvaan estoitta kiljuva ja kuolaava lauma ei sitä minulle kuitenkaan riittävästi tyrkytä.

Sitäkin tarkkaavaisemmin olen seurannut kirjoittelua Jypin tuhkimotarinasta. Joukkue roikkui vielä pari vuotta sitten sijoilla 10-12, mutta perusteellisen heräämisen kautta ollaan nyt tässä. Seuran johto teki oikeaan aikaan oikeita valintoja, joko seura olisi näivettynyt vailla menestystä tai sitten otettiin riskit oikealla strategialla. On ollut hieno lukea kuinka ratkaiseva merkitys onkaan hyvällä ja määrätietoisella strategialla, joka on edellyttänyt myös melkoisia riskinottoja. Kun asiat tehtii oikein, niin tulosta alkoi syntyä - kahdessa vuodessa nousu pohjalta Suomen parhaaksi on suuri saavutus.

Pelitapaan sitoutuminen, kurinalaisuus, tasapainoisuus ja roolitus siinä kuuleman mukaan Jyp:n mestaruuden taktiset kulmakivet. "Koko joukkue oli valmis noudattamaan sovittua pelitapaa tinkimättä, se oli äärimmäisen sitoutunut." Arvioi strategiavelho Hannu Aravirta päivän Keskisuomalaisessa. Valmentaja Dufa saa kehuja pelitavan opettamisesta ja joukkueen roolittamisesta. Kaikesta kuulema näkee kuinka pelaajat osaavat joukkueen pelitavan täydellisesti ja sitä ylistetään myös kurinalaisinpa joukkueena.

Olisikohan Jypin taktiikassa ja sen noudattamisessa jotain opittavaa muillakin pelikentillä?

Politiikka ei näytellyt lapsuuteni kodissa kovinkaan suurta roolia. Maaseudulla kun asuttiin, niin Suomen Keskustapuolue oli kuitenkin se jota vanhempani sitoutuneesti kävivät äänestämässä. Olihan puolue aidosti maanviljelijöiden asiaa ajava ja muutenkin sillä oli arvot kohdallaan - vielä silloin. Sen minkä äidinmaidossa imee aatteesta kuin aatteesta, se saa erityispaikan päänupissa, en toki muista milloin olisin ääneni antanut kyseiselle puolueelle. Tunnen lukkarinrakkautta tai suku-sellaista myös puolueeseen U.K.K.n kautta, sillä hän oli sentään maamme politikoista se suurmies ja sattuu olemaan äitinsä puolelta myös Pylvänäisiä.

Valitettavasti nyt kyseisellä puolueella ei mene ainoastaan kannatusluvuissa heikosti, vaan arvot ovat täydellisesti kateissa. Eurovaaleissa keskustalla on ollut tuskaa löytää tarpeeksi vetovoimainen ehdokas. Eilen he löivät kuulema pöytään jokerikortin kohupotkut Lapin Kansasta saaneen toimittajan Johanna Korhosen. Potkujen syyksi epäiltiin naisen kanssa rekisteröityä parisuhdetta. Asiasta on oikeusprosessi vielä meneillään.

Korhonen kommentoi puoluevalintaansa:
- Minusta on merkittävää, että puolue, joka on mielletty näin, uudistaa itseään ottamalla aktiivisesti kantaa tasa-arvoon ja ihmisten yhdenvertaisuuden puolesta.
Europarlamenttiin yltäessään Korhonen sanoi haluavansa paneutua mm. työelämä- ja tasa-arvo-asioihin.

Hyvästi keskusta ja keskustan arvot.