Uskaltaudu ulos

Eilen ilmestyneen RV-lehden pääkirjoituksessa haastoin kaikkia kristittyjä yksimieliseen rukoukseen. Maamme henkinen ja hengellinen tila tarvitsee täydellisen muutoksen. Me jotka uskomme Jumalaan ja Hänen läsnäoloonsa olemme parannuksen paikassa. Hengelliset arvot ovat täysin pilkan ja kaiken suvaitsevaisuuden nimissä poljettu suohon. Eihän se näin voi, eikä saa olla. Sinä joka luet tätä blogia, päätä omassa itsessäsi käydä rukoilemaan totisella mielellä hengellistä murrosta tähän maahan. Etsi itsellesi rukoustoveri tai muutama. Parempi jos saat kotiseurakuntasi tähän rukoukseen mukaan. Se, että meillä on yksi ja sama päämäärä ja etsimme sitä yksimielisesti, niin siihen on luvattu siunaus. Näin uudentestamentin ensimmäinen seurakunta menestyi.

Eilinen Pyhän Hengen-ilta oli tosi vahva ja uskoa antava kokemus. Väkeä oli enemmän kuin normaalisti meidän rukousilloissamme, mutta näkyni on, että kuukauden päästä kun pidämme seuraavan vastaavan tapahtuman, niin joukkomme tuplaantuu. Henkilökohtaisesti minua ilahdutti, kun siunasin erästä henkilöä joka odotti Pyhän Hengen täyteyttä, niin välittömästi rukousta alkaessani, häneltä alkoi tulla ne apostolienteoissa esiintyvät niin tutut, uudet, vieraat kielet. Olimme muutoin toteuttaneet rukouspalvelun pienryhmissä joka toimi todella hienosti, kiitos Armi Hintikan ja rukouspalvelijoiden.

Referoin hiukan illallista puhettani, kun itse siitä niin kovin innostuin.

Abram tuskaili Jumalalle sitä kuinka lupaus jonka hän oli jälkeläisistä saanut vain viipyi ja viipyi. Jumala oli tekemässä hänen kanssaan liittoa, mutta masentunut Abram valitti Herralleen, että mitä tämä minua hyödyttää, minulla ei ole jälkeläistä ja minut periikin vain palvelijani. Jumala kutsui miehen ulos laskemaan taivaan tähdet(1Moos.15:1-6).

Meillä on itse kullakin omien asioittemme henkinen talo. Abramilla se saattoi olla erämaaoloihin sopiva teltta, mutta meidän talossamme on ainakin kolme kerrosta joiden välillä seilaamme. On normaali asuin - arkisten asioiden - kerros, jossa vietämme pääsääntöisesti aikaamme. Jokaiselta löytyy kellari, johon myös pakenemme, puotamme tai meidät pudotetaan aika ajoin. Mielemme vain masentuu elämän kuormien ja taakkojen alla. Toisilla nuo kuormat ovat pienempiä ja toisilla taas sitäkin suurenpia, mutta kyllä tuo kerros on meille kaikille tuttu. Joskus taidamme kaivaa vielä monttua senkin pohjaan, mihin paeta. Jokaisella meillä on myös ullakkotila, johon kiipeilemme aika ajoin hyvien tunteittemme ja kevyen mielemme kanssa. Näiden kerrosten väliähän se meidän tunnemaailmamme itse kutakin kuljettaa. Toinen viettää enemmän aikaansa kellarissa, joku asuu taas koko ajan arkisen tasaisissa oloissa, kun meistä taasen joku onnistuu viihtymään ylimmässä tunnehuoneistossaankin.

Varsinkin kellarivaiheen ihminen tarvitsee valoa elämäänsä. Ystävät, seurakunta ja oma mielikin onnistuu ohjaamaan aika ajoin vetämääm ikkunaverhot sivuun ja katselemaan ulkona näkyviä maisemia. Saatammepa availla jopa tuuletusluukua aistiaksemme ulkoilman raikkauden.

Mutta niin kuin Abramille kuului käsky astua ulos, niin myös Jumalan Pyhä Henki rakkaudessaan rohkaisee sinua avaamaan oman asioittesi talon oven ja astumaan kynnyksen yli ulos. Se ei ole helppoa. Tiedän sen tarpeeksi hyvin menneiden kuukausien jälkeen. On totisinta totta kuinka ihminen tarvitsee aikaa ja paikkaa missä saa käydä omaa ahdinkoaan lävitse. Siitä vaan pyrkii muodostumaan meille koti, paikka jossa itkemme, antaudumme kipumme valtaan ja lamaannumme enemmän tai vähemmän toimettomaksi. Se on toisaalta turvallista, mutta niin perin ahdistavaa. Jumalan mahdollisuudet eivät tunnu uskottavilta ja tuska saa hallintavallan kohteestaan.

Mutta nyt kuitenkin Hän rohkaisee sinuakin jättämään kipujen loukkosi ja ottamaan ratkaisevi askeleita Hänen itsensä suuntaan. Miksi Abram kutsuttiin ulos? Jumala halusi näyttää hänelle taivaan tähdet ja vakuuttaa, että niin monta kuin niitä on, niin monta on sinulla jälkeläisiä. Eikö jokainen tähti, eli jokainen jälkeläinen ollut todistus lupauksesta. Abram uskoi ja Jumala hyväksyi hänet otolliseksi uskonsa tähden. Raamattu tuikkii noita lupauksen tähtiä sinullekin tuhansittain. Hän ei hylkää sinua, antaa sinulle oman rauhansa. Vaikka koko maailma horjuu hän ei sinua jätä vaan on seisova viieisenä tämän maan multien päällä. Hänelle on annettu iankaikkisen elämän sanat, Hänellä kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hänessä meillä on iankaikkinen elämä jne. jne.

Olen astunut itse nyt tuosta ovesta ulos ja vaikka tiedänkin vielä palaavani sinne monta monituista kertaa, niin saan levätä luottamuksessa, että Hänen minulle varaamat lupaukset kestävät. Toivon sydämestäni, että sinä saisit saman ulkoilman raittiin tuulahduksen tunkkaiseen kipujen sydämeesi. Se synnyttää riemastuttavan elämisen halun.