Olen tänään aloittamassa ns. talvilomaani, jonka olen perinteisesti pitänyt aina näin viimeisillä huhtikuun viikoilla. Tänä vuona talvea on jatkunutkin lähes tänne asti. Nyt on hienoa paeta viikoksi Suomenlahden rannalle kevättä vastaanottamaan. Vaikka täällä keskeisemmässä Suomessa ei vielä tiedä tuleeko kesä vai ei, niin onneksi rannikolla saadaan jo nauttia lumettomista luontopoluista ja seurailla muuttolintujen vilkastuvaa paluuta. Tämä viikko on muodostunut minulle aina vuoden parhaaksi rentoutumisen hetkeksi. Ei kiirettä, täydellinen luonnon rauha, aamutuimaan pirteän ja raikkaan merellisen kevätilman virkistäessä joka solukkoa. Hengityskin on tuplasti hartaampaa. Ah, voisiko elämältä jotain parempaa odottaa, eipä juuri.
Kumma kyllä, aina lomaa edeltää lomasterssi. Minulle se tulee keskeneräisistä töistä, jotka on pakko saada "purkkiin" ennen kuin voi huuhdotuin aivoin astua autoon. Niinpä alkuviikko menikin töitä kiinni juostessa. Joudun toki joitakin töitäni kantamaan matkassani. Heti loman päälle odottaa nimittäin Kokkolassa pohjanmaan seurakuntien työntekijäpäivät, johon olen lupautunut osaltani puhumaan johtajuuden haasteista, vanhimmiston organisoitumisesta, rooleista ja vastuista. Olenpa ihan itse saanut valita aiheet, mutta kovin on materiaali vielä kesken. Eipä siihen tarvinne onneksi enää uhrata lomasta kuin yksi ilta ja yön seutu. On innostavaa mennä pitkästä aikaa maakuntaan, joka on Helluntaiseurakuntien määrässä Suomen suurin. Asuimmehan itsekin kymmenen vuotta Vaasassa ja monet vastuunkantajat tuttuja tuolta ajalta.
Tulevan blogikirjasen käsikirjoituksen tuuppaaminen eteenpäin oli vielä loman alla oma lisänsä. Kun selailin ensimmäisten päivien tekstejäni, niin olipa erikoinen ja aika sekava mieli. Paikottaen en tunnistanut teksteistä itseäni, kun taas toisin paikoin en pystynyt kunnolla lukemaan, kun teki vieläkin niin tavattoman kipeää.
Innostun aina kaikenlaisista tilastoista, tunnusluvuista ja käppyröistä. Olen seuraillut ihan mielenkiinnolla nyt tämän blogini liikennettä. Jos lukijana välillä kyselet mielessäsi, kuinkahan täällä kaltaisiasi riittää, niin tässä vähän väliaikatietoja.
Viime maanantaina tuli kolme viikkoa siitä kun olen analytics-ohjelman avulla saanut seurata sitä itse. Yksilöityjä kävijöitä ko. aikana on ollut 1013, jotka ovat käyneet 2954 kertaa ja lukeneet vieraillessaan 7401 sivua. Mielenkiintoista on todeta, että vierailijoita on kaiken kaikkiaan 17 maasta ja Suomesta 62 paikkakunnalta. Valitettavasti kaikki tiedot eivät syystä tai toisesta ainakaan Suomesta alueellisesti kirjaudu muistiin, joten lukemat saattavat olla vielä tuntuvasti isommat. Mutta tuollaisenaankin melko globali, mukaansa tempaavan innostava, mutta haasteellinenkin seurakunta.
Eli viikon kuluttua j.H.s poikkeilen taas kirjailemassa tänne jotain. Loma-ajan tapahtumat tallentelen ihan siihen tuttuun perinteiseen päiväkirjaani. Jos mahdollista, niin ethän unohda meitä poissa olevanakaan, sillä monin verroin enemmän sieluni kaipaa kuitenkin Jumalan tuulia, kuin vapauttavaa suomalaista kevätaamua.
Tervehdys Vesa. Täällä Alskatissa meren rannalla mekin muistamme sinua ja perhettäsi.
VastaaPoistaLaitoin blogisi osoitteen omaan blogiini linkiksi, mutta se ei mene aina uusimmalle sivulle, vaan sille, joka oli linkin tekopäivänä. Eli ei päivity. Mistähän mahtaa johtua?
terv. Hellevi & Matti
Sori, mulla oli liian pitkä osoite, ei blogin pääsivun....siis asia blogilinkkini osalta kunnossa.
VastaaPoistaHellevi