Aurinkoista pääsiäistä!

Edellisessä blogissani tuskailin maamme hengellistä alennustilaa.

Sain vastauksen nopeammin ja lähempää kuin osasin odottaakkaan.
Tämän kiirastorstain aamun Keskisuomalainen uutisoi sopivan näyttävästi Jyväskylän Luterilaisen seurakunnan uutta strategiaa vuosille 2009-2010. Uutinen oli otsikoitu "Rohkeasti hengellinen".

Jväskylän seurakunta on noin 100.000 jäsenellään maamme suurin seurakunta, kun se yhdistyi vuoden vaihteessa yhteen maaseurakunnan kanssa.

Kirkkoherra Jukka Keskitalo esitteli kyseisessä kirjoituksessa heidän strategiaansa rohkeasti evankeliumin ja ihmisten saavuttamisen puolesta. Hän muistuttaa myös, että kirkon on pakko terävöittää sanomaansa.

Rohkean hengellisyyden Keskitalo määrittelee Paavalia lainaten, että kirkko ei häpeä evankeliumia, joka on Jumalan voima ja jatkaa: Kirkon ydinsanoma kiteytyy pääsiäisessä. Jeesus kuoli ristillä meidän edestämme, nousi ylös kuolleista ja voitti kuoleman. Se ei ole vain teoria. Siksi meillä on syntien sovitus ja toivo.
Hän toteaa myös, että seurakuntalaiset eivät odota työntekijältä puolivillaista sosiologista analyysiä, vaan hengellisen todellisuuden tuomista ihmisten arkipäivään ja vastauksia ihmisiä kautta aikain vaivanneisiin kysymyksiin: kuka olen, minne menen ja mistä olen tullut.

Ai että tekee hyvää! Olen kuulevinani noissa Jukan sanoissa rohkeaa, jopa hengellistä radikalismia elävän evankeliumin puolesta, joka tulee herättelemään seurakuntia. Voi kunpa kaikki muut kirkkoherrat ja pastorit seuraisivat seurakuntineen - luen tähän myös itseni - koko Suomen suurimman seurakunnan ääntä.Olen oikeastaan hiukan ylpeä saadessani tehdä läheistä yhteistyötä Keskitalon kanssa. Uskon, että nyt julkituodulla strategialla on merkittävä vaikutus jo ennestään hengellisesti vireälle Jyvässeudulle ja toivottavasti se herättelee laajemminkin maamme hengellisiä päättäjiä. Tällaista ääntä tämä maa tarvitsee tervehtyäkseen henkisesti, moraalisesti ja hengellisesti.

Tarvitsemme todella tervävöitymistä ja ravistelua, sillä evankeliumi on Jumalan voima. Onkohan tuo voima oikeasti peitossa niiden tähden, jotka eivät usko, kuten Paavali toteaa? Kunhan emme vain olisi itse uskovina kätkeneet voiman evankeliumia kaiken muun toisarvoisen alle, emmekä enää olekaan julistaneet kirkkauden evankeliumia, kuten Paavali.

Onneksi toivoa on näköpiirissä.

Puolestani toivon nyt aurinkoista ja todella Jumalan siunaamaa toivorikasta pääsiäisen aikaa kaikille. Minulla se meneekin työn merkeissä, mutta ehdimme suunnitelmissamme toki piipahtaa anoppilassa Pohjois-Karjalan kunnailla.