perjantai 16. syyskuuta 2011

"Ei enää ihmisarvoista"

Puranpa nyt tuskaisimpia tuntojani.
Eilinen iltapäivä meni hienosti. Minua kävi tervehtimässä HS-konferenssista Tossavaisen Markku, Sopasen Tapio, Launosen Leevi, Sjöstradin Jari ja Waldenin Pentti. Hetki meni siivillä kun monta miestä on äänessä ja kaikilla kovasti asiaa.

Aika vaikuttava kokemus, kun viestit konferenssista olivat huiman rohkaisevia. Noin vuosi sitten istuimme herätysliikkeemme yhteisellä päätöksellä perustetun Seurakunta jokaiselle 2020 työryhmän kokouksessa, jonka puheenjohtajana toimin vielä tämän vuoden keväälle asti. Tuossa palaverissa pohdimme nyt meneillään olevan konferenssin ohjelmarakennetta. Jossakin toisessa yhteydessä oli varovasti nostettu toivetta saada Seurakunnan Luontainen Kehitys (SLK) perustajan ja johtohahmon saksalaisen Christian Schwarz joskus Suomeen. Tein mielestäni aika rohkea esityksen, kun ehdotin, että jos Schwarzilta vain liikenee aikaa, niin ei kun tulevaan konferenssiin luennoimaan. Nyt olemme saaneet isännöidä kyseistä "gurua", jonka toimesta seurakuntien kasvun menestystekijöitä on tutkittu kymmenissä tuhansissa seurakunnissa erilaisissa olosuhteissa eri puolilla maailmaa.

Nyt paikalla on muutama sata eri herätysliikettä edustavaa pastoria ja aktviivityöntekijää. Tuntui ihan hyvältä.

Mutta olipa tällä kaikella eilen illalla kääntöpuolensa. Kun illan mittaan yritin askaroiroida ja liikkua huushollissamme, niin tuskastumiseni meni ylitse kun olin koko ajan kahta puolin sidoksissa reilun metrin mittaisilla muoviletkuilla inhottaviin muovipusseihi, joita asettelin milloin mihinkin tuolin karmille tai kaapiston ovenkahvoihin. Kerran jo kirpasi hermosta niin, että ei ollut kaukana, ettenkö temppassut koko rensseleitä sisuksistani.
Parahdin Jumalalleni: "Tämä ei ole enää ihmisarvoista elämää, en tule kestämään tätä!" ja jatkoin huokauksella, "miksi et ottanut minua jo pois kärsimästä?"

Samanaikaisesti tiesin monien kollegoitteni imevän uusia ideoita serakuntaansa ja omaan henkilökohtaiseen elämäänsä. Onneksi ei varvitse olla itse elämälle, eikä Jumalalle katkera, kun tiesin mielessäni oman roolini kyseisenkin konferenssin mahdollistamisessa. Mutta näyttäytyipä vaan inhimillisyyteni raja raadollisuudessaan.

Yöllä jo sitten mietiskelin kuinka ja minkälaisen telineen rakentelen, että saan putket vedettyä samalle puolelle punkkaa niin, että vielä mahtuisi jopa kääntyilemään. Olen kyllä luovuuttani saanut toteuttaa joskus mielestäni merkityksellisemmässäkin projektissa, mutta tämä on nyt minun maailmani.

Munuaisarvot ovat edelleen onneksi laskeneet. Viikonlopun voin viettää nyt kotona ja maanantaina tarkistelemme puolilta päivin seuraavan kerran veriarvoja - ellei yllätyslähtöjä tule.

14 kommenttia:

  1. Hienoa, että arvot on laskeneet ja saat olla välillä kotona rakkaittesi ja ystävien parissa.
    Noista muovipusseista. Olisiko reisitaskuhousuista apua. Pussit taskuihin. Ehkä tarvis henkselit avuksi, ettei pöksyt valu liian alas.

    VastaaPoista
  2. Joo, luovuutta kehiin pussien organisoimisen kanssa!! Kärsivällisyyttä koetellaan, mutta kyllä se siitä hoituu ja uudet projektit työssä odottaa! Meitä vaan laitetaan välillä rähmälleen, niin se menee... Siunauksin, Lähimmäinen.

    VastaaPoista
  3. Moi kaima! Oli mukava kun onnistuin vaihtamaan emaileja täältä blogista sähköpostisi kautta. Saa nähdä onnistunko nyt lähettämään kommentin ihan normaalilla tavalla. Enpä ihmettele yhtään, että hermo meinaa mennä välillä tilanteessasi. Mukavaa ja toivottavaa, että saat viikonlopun olla kotona. Toivotaan ja rukoillaan, että tilanne jatkaa parempaan suuntaan. Terveisin veljesi Vesa Koivu

    VastaaPoista
  4. Don't give up! Tsemppiä niiden letkujen ja pussien kanssa... Taivaan Isä on nyt lähempänä sinua kuin arvaatkaan...

    http://www.youtube.com/watch?v=kZlXWp6vFdE

    VastaaPoista
  5. Tämän päivän Sana Keskisuomalaisessa" Herra,minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä teit minut terveeksi." Ps.30:3
    Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!!

    siunaavin terveisin Tuula ja Timo

    VastaaPoista
  6. Viis pusseista, ihan tosi! Pikkujuttu verrattuna moniin muihin potilaisiin. Eräskin on ruumiinsa vanki, silmät vain liikkuu.
    Marinat pois, silti, vaikka ketuttaa!

    VastaaPoista
  7. Kiitos että kerrot niin rehellisesti omasta elämästäsi. Se on monille todella tärkeää. Siunausta, rukoilemme puolestasi.

    VastaaPoista
  8. Ymmärrettäviä tunteita. Todellakin. Varmasti olisi hienoa viedä eteenpäin sitä minkä on aloittanut. Sattuu luovuttaa vastuuta eteenpäin sairauden takia.
    Itsellä on ollut suuri koulu oppia, että tämä kaikki työ on Jeesuksen työtä, eikä silloin ole väliä kenen kautta työ menee eteenpäin. Näinhän se on, Jeesuksen työtä kaikki, mutta kun on kova halu tehdä niin on vaikea kestää esteitä.
    Sanon siis: tämäkin kirjoituksesi rohkaisi paljon. Olet suuri esimerkki. Jumala puhuu sinun kautta uskollisuudesta ja luottamuksesta. Minuun ainakin osuu ja uppoaa.
    Älä lannistu, vaikka siihen tarjottaisiin kaikki työvälineet. Sinä olet arvokas ja työsi on arvokasta, tapahtuipa se pussien kanssa tai ilman. Jumalalla on kaikki hallinnassa.
    Kiitos ja taivaan läsnäoloa sinne erityisesti silloin kun muu maailma nukkuu.

    VastaaPoista
  9. Vaimoni kirjoitti Kangasalan sanomiin:
    "Tieto siitä, että lääketiede ei voi enää minua auttaa, tuntuu turvattomalta. Nyt olen kokonaan sen varassa, mitä Jumala voi tehdä! Miten pieni ihminen onkaan loppujen lopuksi, kun kysymys tulee elämästä ja kuolemasta!
    Raamattuni alkulehdelle olen kirjoittanut: ”Olen kuolematon siihen asti, kunnes – Taivaan Isä kutsuu minut kotiin!” Jäljellä olevan aikani haluan elää mahdollisimman rikasta ja täysipainoista elämää." Tero

    VastaaPoista
  10. Rauhan tervhdys Vesa!
    Onpa ikävää et terveytesi on ruvennut noin voimakkaasti vaihtelemaan. Mutta onneksi olet saanut voimia sekä kestävyyttä Jumalalta jota me täällä Ähtärin Helluntaiseurakunnassakin olemme sinulle rukouksin pyytäneet. Tietenkin eniten toivomme että näkesimme kohdallasi parantumisen ihmeen! Siunausta sinulle Vesa. t. Rauno Tuomisto

    VastaaPoista
  11. Vesa,siunausta tähän päivään,jospa sitä vielä saataisiin viettää monta yhteistä hetkeä,muistellen menneitä,ja uusia suunnitellen. Voimia päivän,t.mara.

    VastaaPoista
  12. Niistä pussukoista...laitappa vyö ympärillesi ja ripusta pussit siihen! :) Hetken voi pitää niitä siinä vaikka muuten olisi tietty parempi kun olisivat alempana. Ja niinkin voisi kokeilla, että vyö ja siihen sidot pari puolen metrin narun pätkää, joihin kiinni pussit.

    VastaaPoista
  13. Olet tosi rautainen mies kaikessa rehellisyydessäsi!Jos tapoihini kuuluisi rukoileminen, niin nyt olisi sen paikka! Voimia jatkoon!

    VastaaPoista
  14. Olipa niin rehellinen ja huippuhyvä kommentti, että pitipä ihan kuitata. Kiitos! -Vp-

    VastaaPoista