Tästä se viikko alkaa

Sain illalla pari pussia verta kehooni (ensi keraa elämässäni). Hb. oli pysytellyt jo muutaman vuorokauden lähellä 90. joten päättivät tankata kun seuraavana toimenpiteenä kokeillaan samanlaista "sunttia" toiseenkin munuaiseen. Jollakin aina vain kohoava P-Krean arvo kun pitäisi saada alenemaan. Eilen aamulla se taisi olla jo 430 tai jotain.

Veritankkauksen jälkeen olo koheni huomattavasti. Jaksoin tulla jopa teitä tervehtimään. Näin tiukana paikan tullen sen taasen huomaan kuin mielettömästi niitä ystäviä ja rukoilevia kanssamatkaajia onkaan. Kiitos taas kerran kaikille.

Kyllä mulla lepo on säilynyt ja elämän mielenkiinto on yllä edelleen. Vaikka kyllähän sitä on pohtinut, että uskaltaako tätä ihan oikeasti kutsua mielenkiintoiseksi kun panoksena ei ole vähempää kuin oma elämä. Mutta kait tämä silti voi olla mielenkiintoista. Muutoinhan tähän päivän arkeen ei kuulu juuri muuta kuin hoitotoimenpiteen odottaminen, siinä oleminen ja taas osastolle siirto jne. Muutaman päivän olen kantanut yhtä virtsapussia mukanani, mutta tästä päivästä lähtien todennäköisesti kahta. Kuinka monella muuten on kaksi "avanne"pussukkaa vyöllä??..heh.

Olin jo aiemmin kuullut kehuja Jyväskylän Säderairaalan erinomaisuudesta. Nyt täällä muutaman vuorokauden majailleena, täytyy yhtyä tuhon palautteeseen. On aivan huippua, kuinka meitä täällä palvellaan. Olo on kuin hotellissa, eikä ihan missä tahansa Omenassa.

Laura, Marika ja lapset ovat täällä vierailleet Anitan kanssa. Oli piristävää Iisan ja Okon hyppelehtiminen papan sängyllä, vaikka muutoinhan nämä vierailut ovat olleet vähän "jäähyväishenkisiä", mutta tämähän se on elämän reaaliteetti. Muutama Keskus-Sairaalassa työskentelevä seurakuntalainen on piipahtanut myös sängyn vierellä moikkaamassa.

Palaillaan.