Palauttelua

Muutama päivä on vierähtänyt koti-oloissa, mitä nyt välillä olen käynyt osastolla antamassa verinäytteitä arvojen seuraamiseksi.

En malttanut pysyä perjantai-iltanan kotosalla, vaan työntäydyin muiden mukana seurakuntaan, kun tuleva Helsingin Saalem seurakunnanjohtaja Mika Yrjölä oli sielä opetusvastuussa. Vedin Nefrostoma-pussit tarralla sääriini farkkujen alle ja näkymättömissä pysyivät. Vähän työläämpi on valmistautuminen, mutta kohtalaisesti olen alkanut niiden kans pärjäämään. Kotioloissa kanneksin niitä puolukan punaisessa sangossa.

Liki päivittäin luonani on poikennut joitakin ystäviä lähempää tai kauempaa. Olen pystynyt itse aika hyvin säätelemään, minkä verran pystyn ja jaksan antaa vierailleni aikaa.

Eilen P-Krea arvo oli tullut jo 151, eli lähestytään viitearvoa (60-100). Lääkärikunta on pitänyt neuvonpitoa jatkohoidoistani ja tämän hetkinen viesti on, että odotellaan ainakin torstaihin asti ja annetaan munuaisten palautua kovasta rääkistä mihin joutuivat. Onhan tämä tietty aika jännä vaihe, kun tauti ilmeisesti etenee joka hetki ja toisaalta hiipii epävarmuus, että käyneekö niin, että päätös tuleekin olemaan, että hoitoja ei enää pystytä jatkamaan. Vaikka en ole ihan tarkaa epikriisiä nähnytkään, niin olen ymmärtänyt, että syövän levinneisyys on jo aika pahaa luokkaa. Miksipä lääkärikunta ei poihtisi myös koko hoidon jatkamisen mielekkyyttä niin hurjilla aineilla, kuin mitä viimeiseksi olen saanut?

Perästä kuuluu. Huomaan kyllä kuinka kunto kohenee melko hyvin, kun ei tarvitse olla "myrkytettävänä" ja elimistö saa ihan oikeasti palautua.

Olen käyttänyt aikaani lukemalla Arto-veljeltäni ja hänen Anne-vaimoltaan saamaani kirjaa "Pyhän Hengen voitelu", joka kokoelma helluntaipioneeri Smith Wigglesworthin saarnoja. Eipä voi kuin hämmästellä Jumalan kaikkivoipaisuutta.