torstai 15. syyskuuta 2011

"Voi ressukkaa!"

Työnnyin aamulla huoneestani osaston käytävälle molemmin käsin pissapussia roikottaen. Oven takana tuli vastaan sairaalan hoitohenkilökuntaan kuuluva seurakuntamme jäsen tyhjää pyörätuolia työntäen. Tokaisin hänelle tervehdyksenä: "Täältä se seurakunnan johtaja tulee!" Kyllä oli spontaani, naurun pyrähdys: "Voi ressukkaa!" Mahdoin olla totta toisesti näky sairaalakamppeissani.

Tänään onkin ollut jo paljon valoisampi päivä jaksamisen suhteen. Munuaisarvot tulevat kokoajan alaspäin,lupaavasti. Pääsin puoliltapäivin kotiin taasen illaksi, mutta aamulla menen verikokeisiin ja kuulemaan niiden tulokset. Ehkä ensi viikolla päästään tosiaan jatkamaan sytostaattihoitoja.

Yksi ilahduttavimpia vierailuja tapahtui myös sairaalaruokailun yhteydessä, kun istuin sängynlaidalla ikkunapaikalla selin oveen päin. Yks kaks kuulin tervehdyksen. Ikääntynyt ja korkealle arvostamani saarnaajaveteraani Juhani Kuosmanen asteli varovasti luokseni. Hän oli Keruulta asioimassa sairaalassa, mutta halusi tervehtiä samalla minua ja suorittaa lyhyen rukouksen puolestani. Aikaa ei varmaan vierähtänyt täyttä kymmentä minuuttia, mutta kokemus oli mitä siunaavin. Se vaatimaton, mutta sydämellinen rukous paljon kokeneen veljen huulilta jäi loppuelämäksi mieleeni.

On ollut ilo tulla kotiin kun Laura, sekä Jarkko ja Annika ovat täällä vielä Anitan kanssa. Jouduimme hälyttämään Jarkon ja Annikankin Eglannista alkuviikolla, kun näköpiirissä oli se tosiasia, että nämä päivät olisivat mahdollisesti elämäni viimeiset. Nyt sisimpään on hiipinyt pientä toivekkuutta - ehkä elämä jatkuukin. Sille ei toki voi mitään, että ellei Jumala pian ilmesty radikaalisti, niin syöpä saattaa saada mikä hetki taasen yliotteen jostain kohden ja silloin ollaan taas kuoleman kanssa silmätysten ihan reaaliajassa.

Seurakunnassamme alkoi päivällä muutaman päivän mittainen valtakunnallinen evankelioimiskonferenssi. Odottelen sieltä HS:n hallituksen delekaatiota pistäytymään. Kiva on tavata monen vuoden aikaisia työtovereita.

9 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että voit jo paremmin! Jatketaan edelleen rukoustaistelua... Jumala pystyy ja kykenee tekemään vielä tänäkin päivänä ihmeitä! Mukavaa ja leppoisaa koti-iltaa!

    VastaaPoista
  2. Onpa huojentavaa kuulla, että vielä ei ollut viimeiset päivät kyseessä. Syksyn märkyyskin tuntuu varmaan mukavalta, ystävien ja perheen tapaamisista puhumattakaan.
    Toivottavasti huomennakin on hyviä uutisia.

    VastaaPoista
  3. Kyllä on ihania uutisia,sitä elää sinun ja perheesi kanssa aivan joka hetki.
    Jumala voi tehdä ihmeen myös sinunkin kohdalla.
    RUKOUKSET JATKUU.
    IHMETTÄ ODOTELLEN.TEITÄ SIUNATEN.

    VastaaPoista
  4. Rukousta jatketaan ja julistetaan täyttä terveyttä! terv. Lähimmäinen.

    VastaaPoista
  5. Mitenpä siihen muuten olisin reagoinut kun paimen seisoo sairaalahuoneensa ovella siniharmaat lökäpöksyt jalassa ja pilke silmäkulmassa :) Kiva, että kaikesta huolimatta voi välillä laskea jopa leikkiä. Se tekee hyvää monella tasolla.
    Antakoon Jumala sinulle ja läheisillesi yliluonollisen rauhan ja levon ja osoittakoon suurta rakkautta joka päivä ja joka hetki!

    VastaaPoista
  6. Huimaa yhteyttä. Näin kirjoitit Vesa toukokuussa 2010. Niin oikein silloin tulkitsit tuntojamme. Kaikki mitä olet kirjoittanut, on tarkkaan luettu. Sydämeen kätketty. Olen saanut myös omaa sairastumistani peilata. Joskus on itketty, ihan vain tässä ruudun ääressä itsekseen. On myös iloittu kun olet iloisia asioita meille lukijoille jakanut. Huumoriakaan et ole unohtanut. Voi kun tervehtyisit, kaimasi Vesa Kirkkonummelta

    VastaaPoista
  7. Vesa, toivon ja rukoilen sinulle voimia elämässäsi.Rukoilen että voisit olla Jumalan suurella kädellä rauhallisin ja luottavaisin mielin joka hetki...

    VastaaPoista
  8. Tervehdys Veli pitkä, täällä on pätkä. Nyt vasta ymmärsin jotta näin voi kirjoittaa jotain sinne. Olemme tässä Uzhgoroidn alueella Ukrainassa ja aika usein olet käynyt mielessämme. Tämmöistä tämä on. Olin Orvon kanssa äsken yhteydessä ja siksi tajusin tämän mahdollisuuden. Hyvä, että ollaan Jeesuksen omia. Siunausta Veikko ja Tuula

    VastaaPoista
  9. Hei Vesa,
    kai lähettämäni laulelma-cd tuli perille? On käynyt selkeästi ilmi, että nuo laulut on annettu meille toisistamme välittämisen sanoman levittämiseksi. Siis agape-rakkaus antakoon tarkoituksen elämällemme ja yhdistäköön meidät! Me kaikki olemme rikkonaisia, tuetaan toisiamme!
    Terveisin äiti ja piano-ope

    VastaaPoista