Olen muutamassa viimeisessä tekstissäni ollut kallellaan huokailemisen suuntaan. Tälle aika-jaksolle kun mahtuu oikeasti monia voimattomuuden päiviä. Olen oppinut arvostamaan entistä enemmän tätä blogia kanavana joka vaikuttaa teissä lukijoissa vastavuoroisesti myötäelämistä rukouksin, rohkaisevin viestein tai suusanallisena tervehdyksenä tapaamisen hetkissä. Sillä kaikella on todella iso merkitys minulle ja uskon että myöskin Jumalan maailmoissa.
Olimme tiistaina taasen Kälviällä pitämässä kokousta ja tilaisuus oli itse arvioiden yksi vahvimpia hetkiä jossa Jumala varmasti puhui ja kosketti myös parantavalla tavalla ystäviä. Saimme siitä välittömästi tilaisuuden lopussa palautetta. Tallaiset kokemukset tekevät tästä kaikesta olemisesta merkityksellistä ja palkitsevaa ja syyn sille miksi ylipäätään tallaisessa kunnossa vielä näkee vaivaa lähteä resuamaan eripuolille valtakuntaa.
Kokouksen jälkeen aloin oireilla vähän kuumeilemalla, mutta nyt parin vuorokauden jälkeen alkaa jälleen tasapaino kroppaan löytymään. Maanantaina alkaa pitkään odottamani sädehoito nivustaipeeseen. Olen odotellut sitä, koska aiemmat sädetykset ovat auttaneet suuresti ja siksipä uskon, että myös tällä kertaa hoidosta on apua ja nestekierto tuossa turvonneessa jalassa palautuisi entiselleen.
Minulla on ollut pidemmän aikaa mielessä kirjoittaa tänne blogiini oma kokemukseni Pirkko Jalovaaraa kohdanneesta tilanteesta. Mutta kirjoitus taitaa jäädä tekemättä. Olen vain syvästi murheellinen, kun yli 20 vuotta Suomea tiiviisti kiertänyt Jumalan valtuuttama esirukoilija tumpataan melko heikoilla perusteilla kuin tienpuoleen. Miettikääpä kuinka paljon Pirkko on kohdannut näiden vuosien aikana kärsiviä ja sairastavia suomalaisia kasvoista kasvoihin? Vaikka kuinka varovasti laskisi, niin miljoona menee rikki, ehkä kaksikin. Jonoon saan laittaa aika monta helluntaipastoria (minä mukaan lukien) ja luterilaista pappia, niin monenkaan yhteenlaskettu työpanos ei ole ollut yhtä tavoittava. Kaksikymmentä vuotta hän on saanut toimia kirkoissa ilman yhtäkään suurenpaa kritiikinpoikasta, nyt yksi ohjelma lähes mitätöi kaiken tähänastisen. Olisin aika varovainen antamaan negatiivisia lausuntoja jos omat näytöt ovat vähän sinne päin.
Olen nyt sairastellessani seurannut sunnuntaisin aika usein Jalovaaran rukousohjelmia TV7:lla. Pitkäaikaissairaana voin todistaa, että yhtä ainutta kertaa hän ei ole opetuksessaan tuonut mitään ahdistavaa esiin, päinvastoin, hänen ohjelmansa ovat osoittautuneet kaiken muun tarjonnan keskeltä melkeinpä kaikkein rohkaisevammaksi ja uskoa synnyttäväksi.
Tiedän, että Pirkko ei tarvitse kutsumukselleen puolestapuhujia, Jumala varjelee voideltunsa ja tulee sanomaan viimeisen sanan tässäkin asiassa. Mutta teemme tavattoman hyvin kun siunaamme ja rukoilemme hänen jaksamisensa puolesta, hän on ihminen siinä kuin mekin, vielä hiljattain isoja menetyksiä kokeneena hän tarvitsee rukousvartion ympärilleen. Kaikki tämä viestii meille, että herätyksen hetket ovat todella lähellä koska Jumalan työ saan osakseen näin julkista vastustusta.
VESA PYLVÄNÄISEN PÄIVÄKIRJA Tämä blogi syntyi 10.2.-09 saamani syöpätiedon jälkeen. Pyrin kuvaamaan aviomesti matkaani ärhäkkään eturauhassyöpäni kanssa. Hoitojen ja muuttuvien tuntemusten väliin mahtuu paljon muutakin arkista ja vähemmän arkista pohdintaa. Voit seurata tilaisuuksiani myös Facebookissa nimellä Uusi elämä voittaa. Kuva Minni Heinilä
Jumala näyttää toimivan varsin usein juuri inhimillisen heikkouden kautta; sairaus tai jokin muu vajavuus.Tämä ei tietenkään sovi ns. uskonhenkisille, joiden mielestä uskovainen ei saa sairastaa. Mutta minkähänlaista kunniaa Jumalalle ovat tuoneet ne lukuisat tapaukset, joissa on väitetty tapahtuneeksi sitä mitä ei ole tapahtunut? Jeesuksen toiminnassa ei kerrottu sellaisesta. Ei silloin, eikä nytkään.
VastaaPoistaKiitos paljon blogistasi, tekstiesi lukeminen on rauhoittanut mieltäni. Olen 27v tyttö ja Isäni sairastaa eturauhassyöpää ja käy parhaillaan läpi sytostaattihoitoja. Olo on voimaton- päälimmäisenä on tunne että voi kun voisin tehdä jotain mutta kun en voi. Kovasti jaksamisia sinulle, halusin vain sanoa että blogisi antaa voimia monelle saman sairauden kanssa kärsiville ja heidän läheisilleen.
VastaaPoistaHei, tämä on blogini ehkäpä tärkein tavoite, voida olla joillekin rohkaisevana elämän toivon antajana. Ja jos se saa vielä kaípuun turvata Jumalamme armoon jonka Hän on Poikansa Jeesuksen kautta meille varannut.
PoistaUskon, että isäsi saa sytostaattihoidoista ratkaisevaa apua tilanteeseensa. Sen olen tullut huomaamaan, että vaikka joku hoito ei tehoakkaan, niin silti puhutaan kuitenkin kuukausien jopa vuosien "lisäajasta". Me niin helposti panikoimme, että koko elämä loppuun tähän ja nyt. Jos minulle olisi talvella 2009 joku pystynyt sanomaan, että sinä nautit vielä neljän vuoden jälkeen keväästä 2013 suht hyvä voimaisena, niin kuinka valtaisa helpotus se olisi silloin ollutkaan. Vaikka minun sairauteni on luokitukseltaan ymmärtääkseni ihan agressiivisinta mahdollista tyyppiä ja hoitona ei ole purrut oikeastaa mikään muu kuin sädehoito jota olen nyt saamassa viidennen kerran kun tauti on levinnyt eripuolelle kehoa. Ja vaikka olen joutunut hyväksymään ja vastaanottamaan elämää jonkinverran rajoittavia tekijöitä kuten nefrostooman (virtsakatetrin)kun virtsarakkoni ja toinen munuaiseni tuhoutuivat yli 1,5 vuotta sitten, niin on melko ihmeellistä, että kaikesta huolimatta elämä vain jatkuu.
Jokainenhan me olemme tautimme kanssa yksiöllisiä. Kipuilit, että voisit tehdä jotain isäsi hyväksi. Tuolla asenteella sinä jo asenteellisesti teet sitä. Parasta mitä voi, on rohkaista pitämään kiinni rakkaimmista harrastuksistaan voimiensa mukaan. Nimittäin sieltä kautta me itsekukin saamme elämäämme niitä innoittavia puroja josta ns. elämänhalu muodostuu.
-vesa- Ps. jos joskus tulee tarve kirjoitella ihan suoraan, niin voit kirjoittaa ihan rohkeasti ja luottamuksella, minun s.posti os.joka toki blogissanikin näkyy on vpylvanainen@gmail.com
Jalovaarasta sen verran, että olen usein ollut hänen kokouksissaan, ja minusta ne ovat teologisesti onttoja. Olen jo vuosina 2006-2009 kuunnellessani hänen radio-opetustaan joutunut toteamaan, että jos ei se väärää ole, niin puutteellista ja heikkoa. Kyse oli henkien erottamisen armolahjaa koskevasta opetuksesta, joka ei mielestäni vastannut UT:n opetusta. Kyse ei ole siis siitä, että pahaa on se, mikä meistä tuntuu pahalta tai hyiltä (kuten opetus kuului) vaan siitä, mitä oikeasti UT:n tekstien valossa on väärää. Emme voi korvasyyhyn mukaan tuomita asioita hyväksi tai pahaksi. Miksi pyrkiä opettamaan jos ei ole koulutusta eikä armolahjaa siihen?
VastaaPoistaKulissien takana Jalovaaraa on kritisoitu jo vuosia, mutta parannusta ei ole tullut. Asiaan on aikaisemmin ottanut kantaa esimerkiksi Seppo Juntunen.
Minusta tämä syöpään kuolleen miehen kuvan pitäminen esillä ja valheellinen kertomus paranemisesta on epäeettistä. Tiedän, että kuvaa ja tarinaa on yritetty saada pois Jalovaaran sivuilta. Saako uskova karismaatikko kerätä rahaa keinolla millä hyvänsa? Siltä se vaikuttaa.
Tiedät kai, että Kathryn Kuhlman, henkilö, johon Jalovaarakin on opetuksessaan viitannut, on todettu huijariksi.
Kysymys on siitä, että voiko karismaatikoihin luottaa ja siitä saako uskolla kerätä rahaa ihan keinolla millä hyvänsä.
Luterilaisella kirkolla on verotusoikeus, ja senkin vuoksi sen toiminta pitäisi kestää päivänvaloa kaikessa. Siksi tilanne on vähän eri kuin esimerkiksi Helluntaikirkolla (tai muilla vapailla suunnilla, joita arvostan kyllä suuresti).
Se on totta, että Jalovaaran (ja Juntusen) toiminta vastaa ihmisten sielunhoidollisiin tarpeisiin, mutta onko hinta liian kova, jos parantumattomasti sairaalle luvataan rukouksessa ihme ja sitten hän joutuu huomaamaan että sairaus vie kuolemaan? Tai ei tarvitse olla edes etenevä sairaus. Kas, kun olen ollut useamman tämmöisen sairaan - ja pompotellun - ihmisen sielunhoitajana. Nämä tarinat eivät useinkaan tule pastoreiden tai kirkkoherrojen korviin.
En kiellä etteikö Jumala voisi tehdä ihmeitä, mutta useasti ne ihmeet ovat aivan jotain muuta kuin sitä mitä ihmiset olettavat. Lisäksi olisi ihan hyvä vaikka vain tutustua juutalaisten opetukseen demoneista tai pahasta - voisi antaa perspektiiviä.
Yhdyn edellisen anonyymin kommentteihin! Mielestäni painava argumentti hänen toimintansa kieltämiseen olisi jo yksin se että hän mitätöi lääkkeet ja lääkärien hoidot.Olen uskossa ja uskon kyllä Jumalan tekemiin ihmeisiin,mutta uskon myös että Jumala on antanut meille järjen sitä varten että käytämme sitä! Ja Jumala käyttää kyllä myös niitä lääkäreitä parantamisen välikappaleina.On täysin järjetöntä heittää elämää ylläpitävät lääkkeet ja hoidot romukoppaan.Sen aika on sitten jos tutkimukset jatkossa ovat osoittaneet että tautia ei enää ole todettavissa.On myös täysin epäeettistä käyttää todisteena usein "henkisesti ei aivan terveiden"ihmisten kommentteja parantumisestaan milloin mistäkin kivusta ja taudista.Nämä ihmiset ovat täysin "virran vietäviä ja johdateltavissa" kokemaan ja tuntemaan vaikka mitä.Usein taustalta puuttuvat diagnoosit ja tarkat tutkimukset ja näillä henkilöillä on oireita (todellisia ja kuviteltuja) vaikka muille jakaa.Niistä he sitten "paranevat" ja todistavat parantuneensa tällä viikolla ja ensi viikolla rukoillaan taas uuden sairauden puolesta.Tällaisesta on minulla kokemusta ihan omasta seurakunnastani.Vieraileva "parantaja" lähtee sitten jatkamaan kiertuettaan ja kertoo seuraavalla paikkakunnalla että niin ja niin monta parantui eilen siellä ja siellä kaupungissa.Oman seurakunnan pastorin pitäisi oppia tuntemaan omat seurakuntalaisensa ja puuttua tällaiseen.Mutta näissä massakokouksissa siihen ei ole mahdollisuutta. Terveisin terveydenhuollon ammattilainen
VastaaPoistaAnteeksi Vesa, jos tämä menee nyt ohi alkuperäisen asian, mutta "melkein pakko" on mainita eräästä muuten ihan fiksusta tuttavasta, jonka Jumala paransi pahasta migreenistä ehkä noin kerran viikossa. . . Ylivainion ajoista lähtien olen omassa sisimmässäni tuntenut kummallista epävarmuutta sairaiden parantamiseen liittyvään - voinko sanoa - vouhottamiseen hengellisissä piireissä. Mikä on elämän ykkösasia Raamatun mukaan? Tätä suosittelen tutkimaan,itsekkin monella tavalla sairaana.
PoistaPirkkoon en ota kantaa,mutta saarnojasi netistä kuunnelleena on hienoa nähdä
VastaaPoistaettä uskova on turvassa tilanteesta riippumatta ja Jumala parantaa kenet hän
tahtoo.
Olen kuunnellut saarnojasi netistä ja on hienoa nähdä kuinka jumala toimii elämassäsi.Mitä tulee sairaden paranemiseen niin olen varma,että Jumala parantaa kenet hän itse tahtoo.
VastaaPoistaItse paranin aikoinaan Yli-Vainion tilaisuudessa ja olin vuosia täysin terve,mutta
lankesin syvälle syntiin ja sairastuin sen seurauksena uudelleen, en samaan
sairauteen vaan pahempaan.
Tiedän toki ettei kaikki sairaudet johdu synnistä,mutta omalla kohdallani näin
kävi ja nyt odotan josko Jumala vielä parantaisi . Voimia Vesa