Tasaista Tammikuuta

Menneitten viime päivien aikana ei ole tapahtunut juurikaan mitään mainittavaa.
Reilu viikko sitten saimme toteuttaa Vaasan vierailun kaikinpuolin hyvissä merkeissä. Kiva oli tavata lukuisia tuttuja kymmenen vuoden takaa. Tilaisuudessakin oli väkeä reilunlaisesti ja kovin oli kiitollinen mieli.

Matkanteko toki tunnustaa olevan aina vain hieman kivuliaanpaa. Niinpä Vaasan reisun jälkeen kivut kropassa olivat selvästi tunnistettavissa. Ilmeisesti laskimotukos jollain tapaa syvenee pitkästä istumisesta, kun lonkanseutu ja ala-vatsa ovat aika kivuliaita.

Viikolla pyörähdimme Lahdessa Helluntaiherätyksen vuosittaisilla Talvipäivillä. Käytin muutaman minuutin pyydetyn puheevuoron Jumalan antaman näyn ja kutsun kestävyydestä omaa kokemustaustaani hyväksi käyttäen. Tulipa ihan positiivista palautetta kollegoilta. Harvapa meistä ilman koettelemuksia selviää. Ajelimme perjantaina Jämsän kautta pois äiti-muoria matkalla tervehtien. Aina tulee niin syvän kiitollinen mieli rukoilevasta äidistä, vaikka ikä tekee tehtävänsä, niin hengelliset asiat ja varsinkin rukous nousevat aina yhtä ainutkertaisena.

Ensi viikolla olisi parin päivän mittainen Kaupunginvaltuuston seminaari Peurungassa, johon olen ilmoittautunut mukaan. Tiedän jo nyt, että tuo seminaari istumisineen tulee testaamaan jaksamiseni rajoille asti. Mutta sittenpähän näkee mihin pystyy, mihin ei. Seminaarin haasteellisuutta miettiessäni olen jälleen kerran - pitkästä aikaa - pohdiskellut inhimillisen elämän raadollisuutta. Eipä terveinä päivinä tullut sellainen pikkuseikka mieleenkään kuinka muutaman tunnin yhtämittainen istuminen voisi olla ylivoimaista. Ei totisesti noussut mieleen. Mutta nyt ei voi muuta, kuin ihan oikeasti puntaroida mokomaa rajallisuutta. Hyvällä syyllähän voi tehdä kysymyksen, pakkokos sinne on mennä? Mutta kun toisaalta haluaisin huutaa omassa elinympäristössäni kuuluviin sen tosiseikan, että me pitkäaikaissairaat ja kivun rajoittamat ihmisyksilöt olemme just tasapäisen arvokkaita olemaan mukana yhteiskunnallisessa päätöksentekokoneistossa kuin nekin, jotka juuri tänään sattuvat seisomaan kahdella terveella jalalla. Totuus kun on se, että kukaan meistä ei tiedä - onneksemme - kuka täällä pisimpään nauttii tämän päivän päätöksistämme.

Muutoin tässä taitellaan talven selkää melkolailla rauhallisissa merkeissä. Seuraavat Uusi elämä voittaa -kokoukset odottavat vasta ensi kuun puolella: Keuruu kymmenes päivä ja oman kotiseurakunnan tiistai-ilta 19.ta päivä.