Keuruulle

Viimeinen viikko vierähti pitkälti tiistaisen ja keskiviikkoisen valtuustoseminaarin ympärillä. Minulla kun se ei ole enää yhtä vaivatonta lähteminen ja tuleminen kuin joskus, vaan nyt joutuu ihan oikeasti tekemään töitä.

Ihan antoisa oli seminaari. Näin uudelle tulokkaalle tulee vain niin paljon asiaa, että sen sulattelemiseen taitaa mennä koko valtuustokausi. Nyt on vain edessä joitakin tosi isoja asioita, jotka mietityttävät kaikkia kuntapäättäjiä. Kuntarakenneuudistus ja samanaikaisesti kenttää myllyttävä Sote-uudistus. Pitäisi vain löytää väestöllisesti oikean kokoiset ja laajuiset  yhteydet päättämään ja kantamaan yhteistä vastuuta mm. koko meidän sosiaali- ja terveydenhoidostamme. Tulee vähän sellainen vaikutelma, että lakiluonnoksia on väännetty ja kukaan ei kuntatasolla haluaisi liikahtaa nykyisistä asemistaan mihinkään vaikka valtiovalta lukisi minkalaisia madonlukuja pöytään osoittaen, että nykysysteemi ei enää väestönrakennemuutoksessa toimi. Eihän tätä yksikään kunta tule yksinään hoitamaan, eiköhän niitä ala kohta ehdotuksia löytymään.

Liekö istumisesta johtuvaa vai mistä lie, mutta heti tiistain alkoi tulla verta pissan mukana ja sitä kesti aina eiliseen asti, kunnes olin taas hakemassa jo ensiavusta apua, niin veren tulo lakkasikin. Aika harmillinen vaiva joka toistuu kun on tämä liuotushoito päällä joka vaikuttaa jollain tapaa veren hyytymiseen.

Huomenna pitäisi vierailla Keuruulla Uusi elämä kokouksen merkeissä. Olen paikkakunnalla liikkunut paljonkin elämäni aikana, aina armeijan suorittamisesta alkaen, mutta en muista, että olisin koskaan vieraillut puhujana paikallisessa seurakunnassa. Ihan odottavalla mielellä saan taas olla liikkeellä.