Nefrostooman vaihdossa

Tulin juuri sädesairaalasta, jossa meni lähes koko päivä nefrostooman (virtsakatetrin) vaihto-operaatiossa. Itse varsinainen vaihto; entisen pois ottaminen ja uuden asentaminen samaan reikään munuaisaltaaseen ei kestänyt kymmentä minuuttia pidempään.
Valitettavasti vain annetut ajat eivät tällä kertaa pitäneet paikkaansa, vaan luvattu 9.30 vaihtui klo. 13.00. Vähän oli vielä osastolla ruuhkaa. Jouduin ylimääräiselle punkalle kahden hengen huoneeseen kolmanneksi. Eihän se kiva kokemus ole jättää siviilivarusteet avoimesti jakkaralle vedellessä sairaalan pyjamat päälle. Hoitohenkilökuntaa kävi hieman sääli, kun vaikutti siltä, että talossa oli menossa jonkinlainen ruuhka työtaakasta päätellen.

Viime viikolla olikin melko kova verenvuoto tuon samaisen nefrostooman kautta. Useampana päivänä monen tunnin ajan vuoto oli yhtämittaista. Se lienee aiheuttanut sitten jo viikonlopulla melkoisen uupumuksen. Ilmeisesti Hb oli tullut verenhukan myötä alas. Nythän tuo oli taas kohtuudessa.

Sunnuntaina on tarkoitus selvitä Vaasaan juhlimaan seurakunnan kanssa Uuden elämän merkeissä. Kun muutimme sieltä vuosituhannen alussa tänne Jyväskylään, niin viimeisinä vuosia pidimme Krsitus keskellämme - teemalla rukousiltoja ja väkeä liikkui kivasti ja Pyhän Hengen läheisyys oli ihan tosi. Tiedän, että suuri odotus kytee edelleenkin tuon rukoilevan seurakunnan keskellä ja siksi odotan, että Jumala vastaisi rukouksiin ja näihin odotuksiin.

Nämä arjen kivut ja vaivat eivät ole vertailukelposia sen sisäisen täyttymyksen ja tyydytyksen kanssa, jotan Jumalan palveleminen minulle antaa. Pyhä Henki on tuli joka palaessaan antaa energiaa tähän melko kivuliaaseen kroppaan. Se hoitaa minua samalla kun siunaa niitä joita saa olla itse siunaamassa.