Onpa vierähtänyt valitettavan pitkä aika viimeisestä blogitekististä. Mutta elämä on jatkanut kulkuaan aika tasaiseen tahtiinsa, niin eipä ole oikein ollut sellaista kirjoiteltavaakaan joka juuri lukijakuntaakaan kiinnostaisi. Siksipä päivät ovat seuranneet toistaan niin, että olisin täällä juurikaan piipahtanut.
Sädehoitoa vasemman nivusen seudulle odottelen. Jalka on välillä kaikkea muuta kuin oman tuntuinen. Istuin viime maanantaina pitkän valtuustopäivän. Ensin puolueiden ryhmänjohtajien palaveri, sitten oman ryhmän tapaaminen ja valtuuston kokous joka kaikkineen venyi puolille öitä. Itse pääsin lähtemään sielä toki hieman aiemmin kun omaishoidontuki-asia tuli käsittelyyn, niin jouduin jääviyden vuoksi poistumaan siinä yhteydessä. Kello oli silloin lähes puoli yksitoista illalla. Kotiin käveltyäni totesin, että olikin viimeinen hetki tulla lepuuttamaan jalkaa. Se oli tautisen turvoksissa. Polven yläpuolelta lähes muodoton. Vaikka mahtavat ovatkin uudistetun valtuustosalin nahkatuolit, niin rajansa tässä vaiheessa kaikella, istumiseen nähden. Yllättävän hyvin jalka on parissa vuorokaudessa sulannut, kun en ole juurikaan ylimääräistä sillä astunut.
Toivottavasti parin viikon sisällä alkava sädehoito hoitaa paikat taasen kuntoon. Olisi niin tavattoman hienoa päästä kiertämään Harjun lenkkiä tai Jyväsjärven rantaraittia, se kun on ollut viime kuukausina haaveissa vain. Kevätkin kun on alkanut pikkuhiljaa näyttäytymään.
Ensi tiistaina olisi tarkoitus taasen kokoustaa Kälviällä. Eli harvakseltaan edelleenkin Uusi Elämä Voittaa
VESA PYLVÄNÄISEN PÄIVÄKIRJA Tämä blogi syntyi 10.2.-09 saamani syöpätiedon jälkeen. Pyrin kuvaamaan aviomesti matkaani ärhäkkään eturauhassyöpäni kanssa. Hoitojen ja muuttuvien tuntemusten väliin mahtuu paljon muutakin arkista ja vähemmän arkista pohdintaa. Voit seurata tilaisuuksiani myös Facebookissa nimellä Uusi elämä voittaa. Kuva Minni Heinilä
Voimia sinulle! Tosi rankkoja varmaan tuollaiset ylipitkät istunnot.Onneksi omaishoitaja-asia palautettiin uudelleen käsiteltäväksi.Vaan mitä tekikään hallitus lyseoasiassa -sitä en saata ymmärtää! Jyväskylä on nykyisin paljon pahempi kaiken vanhan ja kultturillisesti arvokkaan hävittämisessä kuin entinen iso kotikaupunkini.Kovin on lyhytnäköistä touhua.Se ruma uusi lisäsiipi ois voitu purkaa ja myydä tonttimaa vaikka asuinkerrostalolle ja remontoida saaduilla rahoilla vanhaa lyseota koulukäyttöön pienemmäksi lukioksi.Nyt sen kohtalo on ties mikä ja oppilaat hunningolla jättisuurilla kampuksillaan.Onneksi on ehtiny omat lapset lukionsa käydä tuossa mahtavassa koulussa.Jyväskylän säästöt on nykyisin muutenkin kovin lyhytnäköistä touhua.Säästetään äkkiä jostain ja huomataan ensi vuonna että kappas,kalliimmaksi tulikin loppupeleissä.Mutta jos tuota omaishoidon tukea ei saada takaisin niin se on kyllä ihan järkyttävää ja epäeettistä!Silloin kyllä jo marssii tämäkin täti jossai mielenosoituksessa jossa ei vielä ikinä ole ollut! Sinulle toivon sydämestäni voimia ja parempia päiviä.Olet rohkea mies ja teet sitä mitä sydämesi sanoo.
VastaaPoistaMukava lukea kuulumisia. Kyllä niitä onkin tässä käyty vähän väliä luuraamassa. Kevättä kohden mennään. Päivävaloa on siinä missä äijääkin - isä pruukas sanoa.
VastaaPoistaTervetuloa Pohjanmaan suuntaan ensviikolla. Minäkin olen Jyväskylän ohi kurvailemassa huomenna.
Siunauksia ja voimia edelleen jokaiselle päivälle.
Sinun blogisi,Vesa,siunaa minua itseäni kovasti! Omat eturauhas- y.m.vaivani näyttävät niin pieniltä kun luen sinun blogiasi. Kirjoituksesi rohkaisee ja tuo lohtua, koska näen Jumalan päivittäin kantavan armon ja huolenpidon sinussa, veljeni! Sinun blogisi on iso siunaus!
VastaaPoista