SVKN ja romanikerjäläiset

Aamulla lähdimmekin taas Anitan kanssa ihan ajoissa tienpäälle. Ajoin Espoon kautta, jättän Anitan Marikan perheen tykö. Iisa ja Okko olivatkin jo ulkona posket hehkuen vastassa, voi niitä sydänten murskaajia. Minun piti kuitenkin jatkaa välittömästi Helsingin keskustaan SVKN.n hallituksen kokoukseen. Onneksi on navigaattorit kehitetty (miten sitä onkaan kaksituhatta luvulle ilman sitä selvitty?) kun nytkin yritin samalla puikkelehtia liikenteessä ja kolme puhelua jouduin matkalla hoitelemaan. Jäi oikein harmittamaan, kun annoin yhtä haastattelua puhelimitse ja taisin puhua ihan höpöjä kun samalla seurasin navigaattorin komentoja. Noh, onneksi teksti tulee vielä tarkistukseen.
Kokous oli Pelastusarmeijan päämajassa Uudenmaankadulla. Paikalla oli puheenjohtajana Portaankorvan Jari Babtistikirkosta, Helmisen Atte ja pääsihteeri Loukkolan Virpi Advettikirkosta, Virtasen Timo Metodisteista, Hirvosen Hannu Vapaakirkosta, sekä Arja Laukkanen emännöiden Pelastusarmijasta ja minä Viinikkalan Petrin kanssa Helluntaiherätyksestä. Uusi ja hieno kokemus taas tämän kaltaisesta yhteistyöstä, toki olinhan joitakin hallituksen jäseniä muutoin tavannut eri yhteyksissä. Sopivan pitkä oli asialista. Aika paljon löytyy yhteisiä haasteista yhteiskunnan, sekä meitä yhdistävistä kristillisistä tarpeista.

Marikalla kuppi kahvia ja tihkusateessa kotiin.

Tuolla kommenteissa anonyymina joku tiedusteli mielipidettäni romanikerjäläisiin. Annoin lausuntoni kysyttäessä joitakin aikoja sitten täällä jyväskyläläisessä paikallislehdessä. Mutta ilmeisesti kysyjä ei ole paikkakuntalaisia.

Kristillinen peruskäsitys odottaa meiltä sitä, että me emme kulje yhdenkään lähimmäisen ohi, se on lähtökohta. Mutta nyt esillä oleva romanikerjäläis-asia on hiukka moniselitteisempi. Olin jonkin aikaa 2000 -luvun puolivälissä lähetysjärjestö Fidan Romanityövaliokunnassa hallituksen edustajana. Tuona aikana osallistuimme suomalaisen avustajaryhmän tukemiseen, jotka vierailivat Romanian romanien kylillä. Olosuhteet olivat aivan karmeat, epäinhimilliset suorastaan. Kaikki apu oli tarpeen. EU.n ja kaikkien mahdollisten humanitääristen ja kristillisten yhteisöjen tulisi tehdä kaikkensa auttaakseen näitä kurjuudessa eläviä ihmisiä. Nähdessäni romanikerjäläisen Jyväskylän kadulla en voi välttyä kysymykseltä, kuinka hän on tänne kulkeutunut? On perin mahdoton ajatus, että niistä köyhyyden olosuhteista voisi matkustaa ihan omillaan tänne saakka. Pelkästään matkarahojen takaisin keräämiseen menisi monta vuotta. On suuri todennäköisyys olemassa, että joku taho kuljettaa näitä lähes avuttomia ihmisiä mm. tänne jälleenrahastaakseen heidän kerjäämillään tuloilla. Tämän tähden on aika kaksijakoista antaa heille rahaa, joka saattaa hyvinkin kulkeutua ihan joihinkin muihin käsiin ja he itse ovat mahdollisesti vain räikeän lähes rikollisen toiminnan välikapaleita tai uhreja. En suinkaan voi mitenkään vahvistaa käsitystäni, mutta tämä on minun tuntemukseni asiasta - tämä tästä.

Huomiseen.