Eilinen päivä olikin taas tilaisuuksineen melkoista hässäkkää. Aamupäivän jumalanpalvelukseen oli "ruuhkautunut" kahden kirjan ja yhden äänitteen julkistamistapahtumat. Seurakuntamme jäsenet, Keski-Suomen poliisipäälikkö Markku Luoma, sekä sivistystoimentarkasta Matti Kangasoja ovat yhdessä Oulun seurakunnanjohtajan Markku Tossavaisen kanssa kirjoittaneet kirjan; Matkalla uudistavaan seurakuntajohtamiseen. Seurakuntamme pitkäaikainen johtaja, edeltäjäni, Toivo Haapala on puolestaan kirjoittanut helluntaioppia käsittelevän kirjan; Siksi uskon. Musiikkivieraaksi olimme saaneet Kanadan suomalaisia edustavan Päivi Salokarin. Päivi oli julkaissut puolestaan juuri äänitteen, joten tilaisuus muodostui melkoiseksi kukitteluksi kun kustannusyhtiö Aikamedia muisti kirjoittajiaan ja artistiaan. Juontelin tapahtumaa ja siinä olikin melkoinen yhteenkutominen, mutta aivan loistava ja hieno kokonaisuushan tuosta syntyi.
Tämän jälkeen pistäydyin pikaisesti kotona syömässä, jonka jälkeen siirryin Taulunmäen kirkkoon, jossa meillä oli alueen kristillisten seurakuntien jo perinteeksi muodostunut Helluntaijuhla. Itselläni ei toki ollut edustamisen ohella kuin rukousvastuu loppuhetkessä. Puheen pitänyt kirkkoherra Keskitalo jätti kuulijoilleen jäähyväisiä näissä merkeissä. Jukka siirtyy kesän aikana Kirkkohallituksen kansliapääliköksi.
Kävimme tänään lounastamassa kaupungilla pitkäaikaisen lähetystyöntekijäämme Esa Salokangasta juhlien. Esa on ollut yhdistyksemme työntekijänä yhtäjaksoisesti täydet 40 vuotta. Se on melkoinen työrupeama. Tuosta ajasta Esa on puolisonsa Marja kanssa viettänyt suurimman osan Etelä-Amerikassa eri maissa lähetystyössä, tehden toki välillä työjaksoja täällä kotiseurakunnassakin. Nyt heillä on alkamassa toinen ja viimeinen vajaan parin vuoden työjakso Japanissa, joka on ollut Marjan alkuperäinen lähetyskohdemaa. Tuon jakson jälkeen Esaa odottaakin jo mahdolliset eläkepäivät.
Piti pikaisesti kirjoittaa seuraavaan seurakuntamme jäsenlehteen pääkirjoitus. Tekstit piti olla tänään taitossa ja tiedonkulussa kun olikin katkoksia. Lehti oli jäädä vaille pääkirjoitusta, mutta aika lyhyellä varoitusajalla sain jutunjuuresta kiinni ja laitoin juuri tekstiä eteenpäin.
Olen siirtänyt ja siirtänyt erään kirjan käsikirjoituksen arviointia aina vain eteenpäin. Tekstit olivat minulla mukana Härmässäkin, mutta miten ollakaan, unohdin läppärini laturin kotiin ja niinpä kone pysyi visusti kiinni - toki eipä tuo kuntoutusohjelma olisi sitä sallinutkaan. Nyt on tarkoitus käydä keskittymään ennen kuin tulee kiire, lupaamani takaraja kun on 30.5.
VESA PYLVÄNÄISEN PÄIVÄKIRJA Tämä blogi syntyi 10.2.-09 saamani syöpätiedon jälkeen. Pyrin kuvaamaan aviomesti matkaani ärhäkkään eturauhassyöpäni kanssa. Hoitojen ja muuttuvien tuntemusten väliin mahtuu paljon muutakin arkista ja vähemmän arkista pohdintaa. Voit seurata tilaisuuksiani myös Facebookissa nimellä Uusi elämä voittaa. Kuva Minni Heinilä
Kiitos Vesa ja Jyväskylän seurakunta,
VastaaPoistaMinä täältä Kanadasta, joka osaltani aiheutin kai päivääsi vähän säpinää ainakin vuodatuksellani. Täytynee vain todeta ykskantaan, että kaikella on tarkoituksensa ja olen edelleen sitä mieltä, että on hyvä, että "silmäätekevillä" on alkeelliset käytöstavat. Viitaten käymääni keskusteluun kanssasi. En salli, että vedotaan suomalaiseen jäyhyyteen jne. Kyllä saarnaatehtävissä olevat immeiset varmasti uskaltavat tuntemattomia Maijoja ja Matteja tervehtiä, jos haluavat.
Siis KIITOS, että otitte vastaan tuntemattoman "Perämettän Huldan" eli Päivin laulamaan aamukokoukseen. Minäkään en todella tiennyt, että Aika Oy päätti laittaa teidän kirkkoon levyn julkaisun vasta kuin viikkoa ennen tilaisuutta. Mielelläni olisin pitänyt vain matalaa linjaa ja laulaa lurauttanut.
Kiitos kirjasesta, jonka sain Vesa sinulta tilaisuuden päätyttyä. Juuri sain kirjan luettua. Olet todella avoimesti, rehellisesti ja puhuttelevasti kuvannut tuntojasi ja elämää sairauden kanssa...
Minun elämässäni on ollut erilaisia sairauksia, joita on käsitelty enemmin tai vähemmin ja tuo jatkuva elämän koulu kuuron lapsen vanhempana. En sen syvempään lähde asioita kaivelee ja esittelemään, mutta sanoisin vaan ihan yksikantaan; opissa kaikki elämän päivät ja Herran armossa ja rakkaudessa eteenpäin. Vähän valoitnkin elämästäni siellä Jyväskylässä. Siihen nyt ei muutama laulu tai lause tietenkään riitä. Toivon, että omalta osaltani toin täältä kaukaa ja siinä paikalla ollessa ehkä sanaa ja mahdollisesti lohtua jollekin kanssakulkijalle.
Jos minulle ei olisi rakkautta, olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja rakkaus voittaa syntien paljouden.
Kiitos siis siitä, että olit armollinen ja kuuntelit. Se helpotti, kun sain päästää siis höyryjä ulos vaikkakin se tuli täysin väärälle henkilölle.
Muistan sinua ja perhettäsi rukouksin.
Päivi Marjaana Salokari