maanantai 11. huhtikuuta 2011

Ei enää lähtöruudussa

Huomenta!

Kirjoitusten väliin mahtuu paljon asiaa ja tapahtumia.

Kuukauden alussa juhlimme Anitan viiskymppisiä. Juhliminen keskittyi lähipiiriin ja tänne ihan kotoisiin oloihin. Mutta kävihän noita lähipiiriläisiäkin kolmena päivänä. Kivat oli juhlat ja mukava oli saatella Anita samalle vuosikymmenelle.

Eilen tuli toteutettua edellisen tekstini lupaama ensimmäinen Uusi elämä voittaa tilaisuus. Ennakkoon jännitys oli melkoinen, vaikka kuinka saatoinkin levätä Jumalan antamassa levossa tietoisena, että olen Hänen asialla.

En muista, että olisin juuri koskaan pitkähkön saarnaaja-urani aikana valmistautunut yksittäiseen kokoukseen näin huolella, rukoilin, pohdin, kirjoitin tekstini jo hyvissä ajoin ja varmistin, että kaikki toiminnot on ok. Nyt vain tuntuu olevan aikaa paneutua itse saarnaamiseen ja sen toteuttamiseen.

Tilaisuus oli tosi rohkaiseva. Väkeä oli lähes täysi "tuvallinen" eli muutamia satoja. Ylistyryhmän Lehdon Hanna oman porukkansa kanssa veti homman hienosti, Jopin juonnellessa tilaisuutta.

Puhuin otsikolla: Jumalan kirkkauden teot. Meillä ihan ihan liiaksi on keskitytty Jumalan voiman ja läsnäolon kokemisessa esim. sairaiden parantumisiin. Se kun kuuluu Jeesuksen mukaan niihin merkkeihin jotka liittyvät julistukseen. Jumala parantaa sairaita, mutta se tapahtuu aina ja yksinomaan Hänen kirkkautensa, läsnäolonsa, kunnian tähden, ei itseisarvona. Ja Jumalan kirkkaus toimii Hänen omissaan sillonkin kun olemme sairaita tai muutoin ahdistettuja. Palaute on ollut liki imartelevaa.

Esirukouksen tarve on ihan mieletön. Monia kymmeniä sain siunata kokouksen päätteeksi. Se, kuinka ja mitä ihmiset saivat rukouksiinsa kertoo vain tulevaisuus.

Minulle tilaisuus palautteineen oli kannustava. Käänsin omassa elämässäni lehden, jota tuskin käännän enää takaisin. Koen astuneeni uskossa minulle aiemmin tuntemattomammalle alueelle, vaikka aiemminkin olen saanut kokemuksia uskon lahjan toiminnasta, mutta nyt olen laskemassa koko tulevan elämäni tämän lahjan varaan. Eli yksi ja ainut rukoukseni on, että Jumala tulee osoittamaan konkreettisen läsnäolonsa täällä Jyvässeudulla ja missä sitten ikinä liikunkin. Tätä olen rukoillut vuosikymmeniä omaksi palvelutehtäväkseni ja nyt elän siinä todellisuudessa.

Eilinen puheeni tulee varmaankin tänään ladattavaksi tuonne saarna.nettiin johon linkki löytyy tuosta edellisestä kirjoituksestani.

Huomenna onkin sitten luustokuvaus edessä ja keskiviikkona lääkärin kuuleminen. Saapi nähdä mitä viikko tuopi tullessaan. Jos tämän mielenrauhan saa säilyttää, niin melkoinen pommi saisi tulla, jotta maailmani romahtaisi, mutta jos vaihtoehtoja käy pohtimaan, niin kyllä sen ahdistuksenkin povestaan tunnistaa. Toisaalta elämäni on vaiheessa, jossa lähtöruutu on jätetty taakse ja uudet kiitoradat näyttäis olevan edessä, joten ei kun iloitaan.

3 kommenttia:

  1. Hei Vesa Pylvänäinen!
    Armon varaan heittäytyminen on aika uskomaton kokemus!Sen jälkeen eivät myrskyt enää heiluta, joskin surua voi tuntea elämän lyhyydestä. Myös minä olen jatkoajalla ja ajattelin viettää 99 -vuotissynttärit, jonne on vielä paljon matkaa.Jotenkin tuo sata vuotta numeroina tuntuu liian isolta. Haluan olla ikinuori! Mutta en aio sortua botoxiin, jos elänkin 102 vuotta! ;-) Huumorilla eteenpäin mars!

    VastaaPoista
  2. Niin se on kummallista, kun on saanut syöpädiagnoosin on jo pahin viesti saatu. Se on kuin kuolema, mutta siitä lähtien elääkin armon kautta. Voi kuinka asiat kirkastuu, tulee yksinkertaiseksi ja selkeäksi, jos ei jää märehtimään tilaansa. Koin tosta sun ekastakin saarnastasi, että olit saanut "aarteita pimeän peitosta". Tämä elämä täällä on niin pieni rahtu, iankaikkisuuden rinnalla. Minäkin rukoilen sitä omalle kohdalleni, että loppupäiväni täällä saisi olla ainoastaan Jumalan tahdon toteutumista miun kautta ja Jeesuksen kirkastumista. Siu. M

    VastaaPoista
  3. Syöpään sairastuminen on kuin siirtyisi maratonilta 100 metrin aitoihin. Matka lyhenee, mutta muuttuu vaikeammaksi. Voimia esteiden ylitykseen ja muutama kunniakierros vielä niiden jälkeenkin. Nyt on hyvä aika nauttia kevään tulosta ja ystävistä.

    VastaaPoista