Seuraava vaihe!

Lupasin raportoida tilanteestani aamullisen lääkäritapaamisen jälkeen.

Tulokset kertoivat sekä hyvää, että huonoa - näinpä tämä on tainnut mennä liki joka kerta.

Paras tieto oli se, että luusto on kokonaisuudessaan vielä puhdas. Olen siitä valtavan kiitollinen ja se tuntui merkitsevän sekä lääkärille, että sairaanhoitajallekin aika paljon hoidon kannalta.
Mutta ikävää oli tietty se, että syöpä on kuitenkin edennyt lantionseudun imusolmukkeisiin.

Hoitosuunnitelmassa tämä merkitsi sitä, että sytostaattihoidot aloitetaan välittömästi. Ensimmäinen "istunto" on jo perjantai-aamuna. Siitä sitten jatketaan muutama kuukausi kolmen viikon välein, jos ei mitään ongelmia tule vastaan.

Helpolla kyseinen myrkyttäminen ei päästäne, mutta jos ei mitään ylivoimaisia tekijöitä ilmaanu, niin eiköhän siitä selvittäne. Toivottavasti kyseinen lääke sitten puree, edes hetkeksi.

Utelin lääkäriltä ennustetta, ilmeisesti venäläistaustaisena naisena mukavasti murtaten totesi: "Sinä olet pastori ja minä lääkäri, kumpikaan meistä ei ole Jumala, mutta useista vuosista voitanee puhua" Eli Jumalan varassa tässä hänenkin mielestään saapi olla.

Sen verran poikamaisuutta löytyy, että hiusten lähtöä, jakauksen laajenemista, tässä nyt sitten jäädään mielenkiinnolla odottamaan. Kuinka monta poikavuosien "veljesvihan" jälkeistä arpea päänahka paljastaakaan?