Ei enää lähtöruudussa

Huomenta!

Kirjoitusten väliin mahtuu paljon asiaa ja tapahtumia.

Kuukauden alussa juhlimme Anitan viiskymppisiä. Juhliminen keskittyi lähipiiriin ja tänne ihan kotoisiin oloihin. Mutta kävihän noita lähipiiriläisiäkin kolmena päivänä. Kivat oli juhlat ja mukava oli saatella Anita samalle vuosikymmenelle.

Eilen tuli toteutettua edellisen tekstini lupaama ensimmäinen Uusi elämä voittaa tilaisuus. Ennakkoon jännitys oli melkoinen, vaikka kuinka saatoinkin levätä Jumalan antamassa levossa tietoisena, että olen Hänen asialla.

En muista, että olisin juuri koskaan pitkähkön saarnaaja-urani aikana valmistautunut yksittäiseen kokoukseen näin huolella, rukoilin, pohdin, kirjoitin tekstini jo hyvissä ajoin ja varmistin, että kaikki toiminnot on ok. Nyt vain tuntuu olevan aikaa paneutua itse saarnaamiseen ja sen toteuttamiseen.

Tilaisuus oli tosi rohkaiseva. Väkeä oli lähes täysi "tuvallinen" eli muutamia satoja. Ylistyryhmän Lehdon Hanna oman porukkansa kanssa veti homman hienosti, Jopin juonnellessa tilaisuutta.

Puhuin otsikolla: Jumalan kirkkauden teot. Meillä ihan ihan liiaksi on keskitytty Jumalan voiman ja läsnäolon kokemisessa esim. sairaiden parantumisiin. Se kun kuuluu Jeesuksen mukaan niihin merkkeihin jotka liittyvät julistukseen. Jumala parantaa sairaita, mutta se tapahtuu aina ja yksinomaan Hänen kirkkautensa, läsnäolonsa, kunnian tähden, ei itseisarvona. Ja Jumalan kirkkaus toimii Hänen omissaan sillonkin kun olemme sairaita tai muutoin ahdistettuja. Palaute on ollut liki imartelevaa.

Esirukouksen tarve on ihan mieletön. Monia kymmeniä sain siunata kokouksen päätteeksi. Se, kuinka ja mitä ihmiset saivat rukouksiinsa kertoo vain tulevaisuus.

Minulle tilaisuus palautteineen oli kannustava. Käänsin omassa elämässäni lehden, jota tuskin käännän enää takaisin. Koen astuneeni uskossa minulle aiemmin tuntemattomammalle alueelle, vaikka aiemminkin olen saanut kokemuksia uskon lahjan toiminnasta, mutta nyt olen laskemassa koko tulevan elämäni tämän lahjan varaan. Eli yksi ja ainut rukoukseni on, että Jumala tulee osoittamaan konkreettisen läsnäolonsa täällä Jyvässeudulla ja missä sitten ikinä liikunkin. Tätä olen rukoillut vuosikymmeniä omaksi palvelutehtäväkseni ja nyt elän siinä todellisuudessa.

Eilinen puheeni tulee varmaankin tänään ladattavaksi tuonne saarna.nettiin johon linkki löytyy tuosta edellisestä kirjoituksestani.

Huomenna onkin sitten luustokuvaus edessä ja keskiviikkona lääkärin kuuleminen. Saapi nähdä mitä viikko tuopi tullessaan. Jos tämän mielenrauhan saa säilyttää, niin melkoinen pommi saisi tulla, jotta maailmani romahtaisi, mutta jos vaihtoehtoja käy pohtimaan, niin kyllä sen ahdistuksenkin povestaan tunnistaa. Toisaalta elämäni on vaiheessa, jossa lähtöruutu on jätetty taakse ja uudet kiitoradat näyttäis olevan edessä, joten ei kun iloitaan.