Tukka tuuleen!

Nyt se on sitten käsillä, nimittäin hiusten lähtö. Torstaina illalla aloimme ihmettelemään kun hiuksia alkoi irtoilemaan muutaman hiuksen tupoissa. Paljonhnan noita onkin, kun on saanut ihan kunnolla harrastaa pari päivää "apinaleikkiä", päänsä nypläämistä ja vieläkin on jonkinlainen kuontalo jäljellä.

Taidan lykätä partatrimmerini huomisen päiväjumalanpalveluksen jälkeen Anitan käteen ja suostua keritsettäväksi. Homman voisi hoitaa jo tänäänkin, mutta en halua seurakuntalaisia "järkyttää" sentään ehtoollisjumalanpalveluksessa, jonka juontelen.

Olen laskeskellut taas tapani mukaan leikkiä tällä, niin kuin muillakin eteen tulleilla tilanteilla. Olen naureskellut, että hyvä kun sattui kevääseen, niin tuleepahan toteutettua kierrätystä, kun västäräkit saavat vähän pesätarpeita. Älköön kukaan loukkaantunut, mutta minkäs tälle voit. Tukka lähtee, itken tahi nauran.

Olimme eilen Lauran apen, siis Miikan isän hautajaisissa Lahdessa. Halusin ehdottomasti päästä saattamaan Mauria. Hän oli yksi niistä jotka ovat kulkeneet rinnallani sairastumiseni alkuhetkistä alkaen. Kirjoitin hänestä blogiini maaliskuussa 2009: "Heti kohta kun olin saanut tiedon sairastumisestani minulle soitti eräs perhekuntamme lähisukulainen joka kertoili omasta pitkäaikaisesta taistelustaan leukemian kanssa. Kaikesta kokemastaan hän totesi, että kun laittaa miinukset ja plussat arvioon, niin kyllä hänelle tämä sairausaika on antanut elämään paljon enemmän niitä plus tekijöitä kuin miinuksia."

Hän oli yksi hiennoimista koskaan tuntemistani ihmisistä, niin hillityn hienovarainen ja toiset huomioiva. Siitä kertoo tosiaan sekin, kun olin menossa reilut kaksi viikkoa sitten ensimmäiseen sytostaattihoitooni, niin hän soittaa minulle vielä viimeisillä voimillaan edellisinä iltana sairaalasta, vaikka oma Hb on painunut jo lukemiin 50 ja jotain. Yliluutnanttina Mauri sai puolustusvoimien taholta arvoisensa kunniakkaat hautajaiset.

Olen suunnitellut mielessäni, että jään seuraavan hoitovaiheen jälkeen, eli tulevan viikon lopulla sairauslomalle. Mutta tuskin maltan silti olla pitämättä lupailemania Uusi elämä voittaa -kokouksia. Seuraava onkin sitten edessä tiistaina. Olethan muistanut rukouksin. Evankeliumin loppuunsaattaminen on meidän kaikkien yhteinen asia, jonka Jeesus seuraajilleen uskoi.