Hiljainen Pääsiäinen

Tiistainen Uusi elämä voittaa -tilaisuus oli jälleen rohkaiseva. Väkeä oli paikalla lähes tupalaten edelliseen verrattuna. Muutoin osallisuuteni iltaan oli vaakalaudalla. Ilmeisesti kortisoonikuurin päättyminen ja aineen poistuminen elimistöstä synnytti melkoisen kivuliaan olotilaan maanantaista alkaen. Kaikeksi pahaksi liikuin tuulisessa säässä aivan liian heikosti puettuna ja niinpä tiistain aikana minulle kohosi muutamia kymmenyksiä lämpöä. Yritin epätoivoisesti lääkkeillä nukkua itsäni illaksi kuntoon, mutta ihan olin hajalla.

Päätin kuitenkin pitäytyä suunnitelmassa ja mennä ainakin paikalle. Yksinkertaisintahan tietty olisi, kun lopettaisi tallaiset "hulluttelut" ja jäisi suosista sairauslomalle. Mutta kun sitä pitää aina vain katsoa ja katsoa, jospa sittenkin tämä ois se oikea tapa tällä erää palvella kutsumuksessaan. Niin uskon toki vahvasti, tai oikeammin tiedän sen. Tauti on kuitenkin tauti. Illan kokonaisuus oli tosi mahtava ja rohkaiseva. Jos kukaan muu ei olisi saanut kosketusta Jumalalta, niin itse tuli rohkaistuksi, sain kokemuksia uskon maailmaani. Niinpä voin turvallisin mielin täydessä tietoisuudessa jatkaa odottaen suuria Herraltani.

Aloitan talvilomaani taasen lämpöaallon puskiessa päälle. Olen tavannut viettää lomani piilopirtissä Porvoon rannikolla, mutta nyt tämä jaksamiseni teki tepposet. Vakaasti suunnittelin vetäytymistä mökille, mutta kun kuumeilu on vain jatkunut, niin en yksinkertaisesti jaksa edes ajatella muutaman tunnin automatkaa. Pyhistä tulee varmaan elämäni rauhaisammat. Anita lähti juuri ajelemaan kohti Lahtea ja lentää huomenna aamulla Lauran kanssa Englantiin Jarkon ja Annikan luokse. Syksyllä vieraillessamme heidän luonaan suunnittelimme, että Anita ja Laura käyvät heidän luonaan Pääsiäisenä. Yllättävän paljon on elämäni tilanteet ja olosuhteet noiden suunnitelmien jälkeenkin muuttuneet, mutta mikäpä meikäläisen täällä on ollessa. Ruokaa jääkaapissa ja sairaala viiden minuutin päässä.

Edellisen viikon lopulle liittyi myös tosi surullinen ja koskettava uutinen, joka varjostaa ennen kaikkea Lauran matkaa. Miikan isä sai taivaskutsun aika yllättäen viime lauantaina. Hän oli sairastannut muutamia vuosia sitten leukemiaa ja oli siitä toki kuntoutunut kovien ja raskaiden hoitojen avulla. Syöpä oli meidän kesken vahva nimittäjä. Mauri oli hienoinpia tuntemiani miehiä. Hän soitti minulle vielä torstaina kaksi eri kertaa kun tiesi minun aloittavan perjantaina sytostaattihoidot. Hänen omat veriarvonsa olivat kuitenkin romahtaneet syystä tai toisesta ja hän oli joutunut soittojensa välissä sairaalaan sisälle, mutta halusi silti vielä muistaa minua. Apu ei ehtinyt hänelle ajoissa niinpä minullekin rakkaaksi tullut rohkaisija nukkui ihan liian nopeasti lauantaina pois. Hänen uskon levollisuutensa jäi onneksi päälimmäisenä kantamaan edelleenkin. Mutta kyllä viikonloppu meni kokemuksineen täydellisessä sumussa.

Tiistaina muuten kertoilin oman elämäni todistusta. Puheeni löytyy taasen piakkoin saarna.net sivulta jos kiinnostaa kuunnella. Tarkoitus on jatkaa rohkaisevasti alkaneita tilaisuuksia. Viime yönä jo teemotin seuraavaa 3.5 iltaa ajatuksella "Hänen voimansa". Helluntaipäivälle olemme suunnittelemassa kansaa kokoavaa Uusi elämä voittaa - suurta helluntaijuhlaa. Eli tässäpä teille taasen rukoushaasteita, sekä haastetta tulla kuulolle.

Siunattua Pääsiäistä kaikille!