Päivystyksessä

Niinhän siinä sitten kävi, että sairaalan päivystyksen antamaan kunnon arviointiin eilen jouduin turvautumaan.

Soittelin aamusta päivystykseen kun pientä lämpöä vain tuntui jatkuvan. Sain ohjeeksi, että jos vähänkin nousee, niin sitten antamaan verikokeet tai jos pysyy tuollaisena, niin muutaman päivän kuluttua joka tapauksessa tultava.

Iltapäivällä mittari näytti jotain 37.7 ja niinpä tilailin taksin ja menin vastaanotolle. Aika organisoiminen taitaa olla näin viikonlopun ja varsinkin juhlapyhien sairaalan poliklinikan päivystysvastaanotossa. Kolmen henkilön tykönä piti lappuineen stopata ennen kuin pääsin omalle paikalleni odottamaan lääkärin vastaanottoa. Ja myöhemmin vielä eräs hoitaja kävi minua kyselemässä ja totesi, että minua ei oltaisiin asianmukaisesti kirjattu hoitajien luetteloon vaan suoraan lääkärin jonoon.

Osaston pitkän käytävän päässä istuessa TV-ruudulta luonto-ohjelmaa seuraten psyykkasin itseäni ajatukseen, että mikäs tässä, ollaan Pääsiäinen sitten tarvittaessa vaikka sairaalassa sisällä. Kummasti ja levollisesti sitä ihminen vain osaansa tyytyy. Samaan aikaan viestittelin Englantiin kun matkalaiset olivat päässeet perille Birminghamin -kentälle.

Onneksi verikokeet olivat muutoin hyvät, paitsi valkosolujen määrä oli tullut ilmeisesti yllättävänkin alas. Kotiin kuitenkin päästivät tässä vaihessa, mutta tänään pitää raportoida osastolle omasta voinnistaan. Ilmeisesti samalla kuulen jotain arviota siitä, tehdäänkö pudonneille valkosoluarvoille jotain lähipäivien aikana. Lähtökohtahan on ymmärrykseni mukaan se, että ko. arvot käyvät hoitojen välissä alhaalla, mutta normaali tilanteessa hakeutuvat tietylle minimitasolle ennen seuraavaa tiputusta, joka muuten minulla on odottamassa pe.6.5. En tullut oikein tietoiseksi onko tuo lasku kohdallani ollut jotenkin normaalia dramaattisempaa. Noh, se onneksi selviää lähipäivinä ja eiköhän mahdollisesti tarvittavat tankkaukset auta.

Illan jälkeen ei sitten ole lämpöä oikeastaan ollutkaan, mutta yöllä hikoilin kyllä melkolailla, jota vähän ihmettelin kun kehossa ei enää mitattaessa kuumetta ole ja hikimärkänä pari kertaa sain kuitenkin herätä.

Kyllähän tuo lääkäri pyyteli pysyttelemään tiivisti levossa ja välttämään ihmiskontakteja. Kyllä se nyt pyhinä taitaa olosuhteiden pakosta onnistua, mutta kun talvilomat on ohi, niin taidan joutua taasen pohtimaan jatkanko työssä vai onko pakko suostua tarjotulle sairaslomalle, ihan infektiovaaran vuoksi.