Pikakäynti P-Karjalan anoppilassa sujui mukavasti Jarkon kanssa. Oli kiva kun sai kerrankin koko matkan olla vain vieressä istujan osassa.
Vierailimme Jarkon mummon, sekä tädin ja enon luona. Jarkolle, kuten meidän muillekin lapsille, Rääkkylän maisemat ovat lapsuuden kesistä tavattoman rakkaat. He viettivät kesälomistaan useita viikkoja kesäisin mummon ja ukin hyvässä hoidossa.
Melkoinen haikeus oli tietty nyt ilmassa, kun ei taasen tiedä milloin poika ehtii Englannista mummolaan asti piipahtamaan. Asentelipa tuo enon koneelle Skypeä ja muita yhteydenpito-ohjelmia, joten eihän tänä aikana tarvitse ainakaan tiedonkululta motissa olla.
Kävin eilen aamulla ennen lähtöämme mainitsemassani "välilabrassa". Eli mittautin ihan omaehtoisesti lähinnä PSA-arvojani. Toiveena, oli mm. jospa voisin päästä jo syksyllä eroon tästä kiusallisesta hormoonipistoshoidosta. Toisaalta halusin hiukan keventää lokakuuhun asti jatkuvaa jännitystilaa mokomien tulosten odotuksessa.
Mutta eipä nuo tulokset oikein lohdullisa olleetkaan. Hb. ja munuaisarvot olivat ihan ok. mutta varsinainen eturauhas-syöpäläisen kompassi PSA, olikin koholla. Arvo oli toki vasta 1.1, mutta se, että lukema on kahdessa kuukaudessa melkeinpä tuplaantunut 0,6.sta, niin vakavaksi veti.
Maalikollekin kohonnut arvo kertoo sen, että syöpä ei ole enää remissiossa, eli pysähtyneessä tilassa. Pakko on vain alkaa henkisesti valmistautua seuraaviin hoitotoimenpiteisiin. Yritinkin jo tavoitella hoitavaa urologiani, mutta palailee lomalta viikkojen kuluttua, joten ratkaisut jäänee niiltä osin lokakuulle.
Kyllähän tässä taas kesken kesähelteen pudotettiin - tai ainakin yritettiin pudottaa - lähtöruutuun.
Tsemppiä Vesa, iloitaan jokaisesta päivästä joka meille on annettu.
VastaaPoista