Rakkautta etsimässä

Kävin illalla Keuruulla Isossa Kirjassa pidettävässä Iso Soitto gospeltapahtumassa. Vuorossa kun oli Hallikaisen Joelin konsertti. Hän on esiintynyt joitakin vuosia yhdessä kirjailija-terapeutti Seppo Jokisen kanssa eri tavoin teemotetuissa tilaisuuksissa. Tällä erää heidän iltansa rakentui otsakkeen "Rakkautta etsimässä" alle.

Kun tein iltapäivällä lähtöä Anitan valmistautuessa yövuoroon, hän totesi ihan hyvällä: "Jo on aikoihin eletty, kun sinäkin oot lähdössä musiikkia kuuntelemaan". Tuohon totesin, että tarkoitukseni on tavata Hallikaista. Niinpä niin, Joel oli kevät-talvella vastaavan kaltaisessa konsertissa seurakunnallamme ja olemme sen jälkeen silloin tällöin viestitelleet kuulumisiamme. Jostain syystä olen tykästynyt hänen suurenmoiseen, herkkään, mutta niin kovin miehiseen tyyliinsä avata ihmisen arpista elämää.

Onneksi meille järjestyikin taasen parinkymmenen minuutin tapaaminen, kuin sattumoisin ennen konserttia. Ehdimme päivittää jaksamiset. On muuten mielettömän hieno "työpari" Hallikainen ja Jokinen. Jokaisen suomalaisen pitäis ainakin kerran elämässään käydä kuuntelemassa heidän sanomaansa.

Joelin konsertin alkuosassa esittämä laulu: "Minä tulin sinua varten" oli niin läpimurtava, että itkuksihan se väkisellä meni. Mutta väliäkös sen, terapiaa kaikkinensa. Oli hieno ilta.

Eilen aamulla sain vaihdettua jonkun sanan kirugisen poliklinikan sairaanhoitajan kanssa, urologit kun sattuvat lomailemaan. Vähän pohdiskelimme PSA-lukemien marginaalista muutosta, kuinka erehtymätön tuo nouseva lukema voisi olla? Vastausta vaille taisimme jäädä kumpikin. Sain kuitenkin ensi viikolle lomilta palaavalta urologilta soittoajan. Noh, se tuskin paljon uutta tuopi tullessaan. Syksyllä mitä todennäköisemmin taasen testaillaan ja sen perustella tehtäneen ratkaisuja. Vielä hieman toivonkipinää kuitenkin pitää, jospa nousut meneekin jonkinasteisen heilahtelun piikkiin. Mutta jotenkin on sellainen fiilis just nyt, että eipä ole tainnut syöpä elimistöstä kadota. Tämähän se oli diagnoosin jälkeinen ennuste alkujaankin. Sen verran olen julkaisuja selaillut, että aika herkillä muutoksilla kehityssuuntaa pystytään seurailemaan. Toisaalta on myös kokemus, että samapa tuo. Sairashan tässä on oltu jo kohta kaksi vuotta ja menosuunta selvä.

Enkä ole edes masentunut.