Tahtoo sisälle uskon olemukseen

Melko elävästi on mieleeni noussut tapaus kaukaa taustalta. Avioliittomme alkuaikoina vierailimme usein Jämsänkoskella erään vanhemman pariskunnan, Matin ja Martan luona. He olivat todella ihana kristitty aviopari ja pitivät meitä omien lastensa ohella kuin omanaan. Matti kuoli muutaman vuoden kuluttua ja joitakin vuosia myöhemmin Martta sairastui myös vaikeaan syöpään. Hän ei halunut sairaudestaan kertoa edes meille. Ehdin kuitenkin kerran käydä häntä katsomassa Jämsän aluesairaalassa. Muistan kuin eilisen päivän kuihtuneen ja kellastuneen Martan kasvonpiirteet ja hänen minulle viimeiseksi jääneet sanansa: " Kaikki on mennyt, kaikki on mennyt. Jeesus on jäljellä, Jeesus on jäljellä".

Olen entistä tiiviimmin saanut miettiä elämän perimmäistä tarkoitusta, tai mitä jää jäljelle kun tälle elämälle laitetaan piste. Pohdintaan liittyy uskon merkitys. Joudun tunnustamaan itselleni, että paljonpa on tullut puhuttua uskosta kovin ulkokohtaisesti, vaikka pyrkimys on ollut vilpitön.

Usko on lepoa, johon Jeesus meitä odottaa. Hyvänä esimerkkinä ajallisesta elämästä sopii hänen nukkumisensa veneenkokassa myrskyävällä järvellä. Lasaruksen haudalla Hän sanoo kuolleen sisarelle Martalle, "jos uskot saat nähdä Jumalan kirkkauden". Kohta tämän jälkeen Hän kutsuu Lasaruksen haudan sisältä uuteen elämään. Eli Jeesus kutsuu minua levon kautta seuraamaan itseänsä omistaakseni täydellisen rauhan, jotta saisin nähdä Hänen kirkkauden voimansa täällä ja tulevassa ajassa. Usko ei ole ulkoaopittua tai jumalallisten asioiden etäältä seuraamista. Tarvitaanko siihen uskoa? Usko vie meitä henkilökohtaisesti sisälle mielenkiintoiseen, raastavaan, ihmeiden maailmaan jo täällä ajassa.

Eipä ole monimutkaista, oikeastaan liian yksinkertaista ihmisen päästä tähän oikeasti ja omistavasti sisälle. Tätä olen tässä nyt ehtinyt opetella ja rukouksenikin on typistynyt: "Herra auta minut astumaan sisälle uskon todelliseen olemukseen".


Tämä päivä meneekin taasen valmistautumiseen sairaalaan sisälle menemiseen. Kello 16.00 mennessä toki pitäisi vasta kirjautua, mutta mitäpä sitä tallaisessa tilanteessa paljon muuta osaa kuin toimettomana aikaansa kuluttaa. Illalla otettanee vielä kokeita ja leikkausoperaatio, jossa vedettäisiin suora yhteys munuaisaltaan ja virtsarakon välille on sitten johonkin aikaan huomenna. Ilmeisesti toinen munuainen "hyljättäneen" toimimattomana omaan tilaansa.

Jotenkin on vain pieni varauksellinen olokin, että saapi nähdä voidaanko koko leikkausta toteuttaa. Jospa syövän levinneisyys vaikkapa estäisi. Ehkä tämä on sellaista varautumista pahimman vaihtoehdon varalle.

Nyt läheisimpänä toiveena olisi päästä vain saarnaamaan Seinäjoelle ensi keskiviikoksi uskon olemuksesta ja Jumalan kirkkaudesta. Leikkaus onnistukoon tavalla tahi toisella siinä aikataulussa.