Kiitos Jumalalle ja teille esirukoilijoille!

Eilinen illansuu tarjosi meidän yhteisiin rukouksiimme aivan huiman vastauksen. Kaikki on lääketietellisesti selitettävissä, hyvä niin, ajoitus oli vain täydellinen Jumalan ajoitus.

Tilannehan oli edennyt edellisenä iltana siihen, että virtsan tulo katerin kautta loppui kokonaan. Seurailin kotosalla pari tuntia tilannetta. Tunnelma oli lohduton, kun olin muutama viikko aiemmin seurannut samanlaista tilannetta toisen, nyt jo toimettoman munuaisen kohdalla. Ymmärsin, että montaa päivää elimistö ei tule kestämään, jos nesteviraus ei toimi ja puhdista elimistöä.

Puoli neljältä hyppäsin taksiin ja ajoin takaisin polille, josta hetki sitten olin kotiutunut.

Polilla odottelimme aamuun kunnes ultrapuolen lääkäri tuli töihin. Ultratutkimus vahvisti pelkoani. Sen paremmin virtsarakossa kuin munuaisaltaassakaan ei juurikaan ollut virtsaa, vaan munuaisallas oli laajentunut kuten toinenkin. Allas oli täyttynyt nestemäisellä massalla. Lääkäri ei osannut päätellä onko kysymys tuumorista vai jostain muusta ylimääräisestä sinne kuulumattomasta massasta.

Kirurgiseltapoliklinikalta ehdotettiin siirtymistä tänne Sädesairaalan puolelle. Ehkä ensi viikolla kirurgisellakin puolella voitaisiin asiaa yrittää tutkia. Vaihtoehdot olivat vain kovin vähissä.

Täällä lääkäri ehdotti, että otetaan tietyllä tapaa "riski" ja aloitetaan nesteytys, vaikka se lisääkin nestettä kehossa, mutta aloitetaan myös samalla nesteenpoistollääkitys. Hoitoa voitaisiin ainakin kokeilla. P-Krean arvot olivat pompanneet hetkessä 278.

Ensimmäisinä tunteina hoito ei näyttänyt auttavan. Yhtä toivottoman seurasimme hoitajan ja Anitan kanssa eloltonta katetripussia. Kävin tässä vaiheessa kirjoittamssa edellisen blogini. Jonkun ajan kuluttua hoiraja tuli huoneeseeni ja kertoi lääkärin terveiset, että ei oikein enää uskaltaisi nestetytystä jatkaa.

Mutta saikin todeta, että samaan aikaan virtausta alkoikin taas ihan yllättäen olemaan. Kun totesin hoitajalle, että ei miunun vointi ole tässä päivän aikana huonontunut, niin hän meni takaisin soittamaan lääkärille ja niinpä hän antoi hoidon jatkua ja antoi uuden nesteenpoistolääkityksenkin.

On ollut aivan sydäntälämmittävää todeta kuinka tämän osaston henkilökunta elää potilaan elämää. Hoitaja riemastui ensimmäisistä pissitipoista siinä kuin minäkin.

Saattaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi mistä ja mikä oli se massa, joka munuaisaltaani oli mennyt laajentamaan ja estänyt nestevirtauksen. Mutta olipa se minkä tahansa tukoksen aiheuttama, mutta kyllä se sai taas minut ja lähipiirini kertaalleen kuolemaan.

Ihan on sellainen uskovaisena olemisen olo. Pidän eilistä kokemusta konkreettisena Jumalan vastuksena. Olettaisin, että se antoi taas hieman lisää luottamusta Jumalan täydelliseen huolenpitoon. Lepo ei kadonnut missään vaiheessa, mutta vastauksesta ei ole ihan helppo iloita uskossa silloin kun oman elämän aikaa mitaan tunneissa.

Kiitos teille kaikille, noista kannustuskommenteista saisikin jo valmiin vihkosen, jonka voisin säilyttää joskus tulevaisuutten - omaan hautajaisiini.