Koettelipa toistamiseen!

Kiitos taasen huimista määrästä kommentteja, joita pari viimeistä teksiä ovat saaneet osakseen. Yhdessä olette surreet ja yhdessä olette iloinneet.

Viimeisen voittoisan kokemuksen jälkeen minua kohtasi toistamiseen samankaltainen "kauhukokemus" sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Iltapalaa päiväsalissa syödessä laitoin samanaikaisesti merkille, että katersipussi ei vain täyty. Seurattuani sitä taasen jonkun aikaa hälyttelin hoitajan ja hän vuorostaan lääkärin. Viikolpolulla ei ollut oikeastaan mitään tehtävissä, niinpä tyynnyimme odottelemaan maantaita. Kyllähän se yö jäi melko kevyille unille, kun mieli titty myllersi: " mikä on tukossa ja mistä? Löytyykö siihen kirurgiasta apu maantaina ja kestääkö jäljellä oleva munuaiseni kuinka pitkään?"

Katetriin ei ilmaantunut minkäänlaista elonmerkkiä. Onneksi pääsin aamusta melko pian kirurgisenpoliklinikan kautta röntgenlääkärin leikkauspöydälle jossa olin jo pari kertaa vierraillut. Edellisen kerran sieltä lähtiessäni ja lääkäriä kiitellessäni olin todennut, että tänne ei sitten varmaan tarvitse enää palata koska munuaiset loppuvat. Mutta näinpä vaan palattiin ja sieltä taasen epu löytyi.

Jouduimme palaamaan takaisin munuaisaltaista tulevaan katetriin, Nefrostoomaan. Rankoista yrityksistä huolimatta jouduimme toteamaan, että mikään muu ratkaisu ei nyt näyttäisi toimivan. Tämä oli melko rankka ja ratkaiseva päätös jatkohoitoihin nähden, sillä todennäköisesti tämän katetrin ollessa käytössä jatko sytostaattihoidoilla ei tule enää kysymykseen. Infektioriski on siksi suuri.

Tämä toisaalta yksinkertaisi tulevaa elämää. Eipä tarvitse enää mietiskellä jatkohoitoja ja jännätä kuinka elimistö sen kestää jne.

Tämäpä asettaa vain reilummin elämän - sairauden ja kuoleman vastakkain. Katsotaan rukoillen taasen mitää huominen tuopi.