Hänen voimansa

Eilen oli tiistai ja illalla tietty taas Uusi elämä voittaa tilaisuus. Jos itse omana kokemukseen uskaltaisi arvioida, niin paras tähän mennessä. Henkilökohtaisesti tulee vain sellainen tuntuma, että pikkuhiljaa alkaa saada ulos sen mitä on tarkoituskin yrittää sanoa, se kun ei ole aina helppoa.

Uskoisin, että Jumala on asettanut ja vahvistanut sisimpääni uskon siitä, että Hän haluaa vielä synnyttää tai paremminkin vahvistaa lupaustensa mukaisen sanaansa ja voimaansa luottavan liikehdinnän tähän maahan. On äärettömän tärkeää, että Jumalaan uskovat ihmiset eivät tyydy elelemään oman järkensä varassa tai sopeudu ajattelemaan kuten tämän maailman ihminen ajattelee rakentaessaan vain tätä yhteiskuntaa ja omaa lyhyttä elämäänsä.Jumalalla kun on meille jokaiselle paljon paljon suuremmat ihanteet ja päämäärät. Meidän ei tule myöskään langeta etsimään jotain ihmettä tai tunnustekoa. Ei evankeliumi ole sitä. Evankeliumi on Hänen voimansa joka pelastaa ja muuttaa meidän koko elämän, siihen liittyy tottakait myös kokemus Hänen yliluonnollisuudestaan.

Muutoin tässä valmistaudutaan seuraavaan sytostaattitippaan. Huomenna olisi verikokeet ja jos siellä ei ole mitään poikkeavaa, niin sitten perjantaiaamuna toiseen tiputukseen mars! Olenkin sitten tehnyt valmisteluja siihen, että suostuisin jäämään lääkärin määräämäksi ajaksi mahdolliselle sairauslomalle. Vaikka monesta hommasta olenkin viimeisen vuoden aikana luopunut, niin kyllä tuota kalenteria saa vieläkin putsailla vastuita siirtäessään.

Ei onneksi ole yhtään levoton mieli sen tähden, etteikö elämä ja toiminta seurakunnassa jatkaisi nousuaan. Seurakuntamme lähetystyöstä vastaavalle pastorille Jorma Niittyselle olen kalenteriani tyhjentänyt ja vielä tyhjennän. Hän luotsaa huippu hienon tiimin kanssa sitten hommia lomani ajan, kuinka pitkäksi tuo sitten muodostuneekin. Oikeastaan on aika vapauttava olo, kun ei ole sellaista merkintää, johon olisi ihan välttämätön pakko itsensä ohjelmoida. Tulenhan päiväni jollain täyttämään, mutta se perustuu sitten vapaaehtoisuuteen ja voimien määrään.

Tämähän on kuin paratiisia odottaisi maanpäälle, toki kaljuna ja vähän muutoinkin vaivaisena.