Sykettä mittaillen

Vietinpä eilen tuplajuhlia, taas kerran. Minä kun olen sattunut syntymään Vesan päivänä. Liekö vanhempieni mielikuvituksen puutetta, vai muutoinko Vesa vain ollut heidän mielestään nimistä ykkönen, kun keksivät nimen valita pojalle syntymäpäivän mukaan.

Lapset lähettivät jo muutamaa päivää aiemmin iskän lenkkeilyharrastuksen innoittamana sykemittarin synttärilahjaksi. On muuten tämän päivän sykemittarit sellaisella tietomäärällä ja namiskoilla varustettuja, että eipä niistä ota insinöörikään selvää, ilman paksua ohjekirjaa. Kerran aiemmin sain jostakin esittelystä samaisen kapineen, joka jäi kaappiin, kunnes kirpputorilla myimme eteenpäin. Onneksi tällä kertaa mukana oli todella hyvät käyttöohjeet, joten pääsinpä aika vähällä tuskailulla kuntoani tarkkailemaan.

Alku oli muuten melkoinen sokki, kun soffalta nousi ja teki pihalle lähtöä, niin mittari piippaili jo toisella sadalla. Juoksut taitaa nyt olla juostu, tuli paluu ihan alkutekijöihin. Luulin minäkin jonkinlaisen kunnon omaavani, mutta mitä vielä.
Kyseinen laite lukee voinnin ihan sielun sopukoita myöden, onko tressiä vai ei? Ensimmäisen päivän pidin vyötä rinnuksilla ja leposyke taisi olla lähempänä sataa kuin kahdeksaakymmentä. Kyllä minä itselleni kunto-ohjelman tason koneesta löysin ja sen mukaan olen nyt päivittäin lenkkiäni tepastellut. Senhän me kaikki tiedämme, että tärkeintä kunnon kohentumisen kannalta on sopivassa rasituksessa liikkuminen. Mutta vaikeaa oli vain alkuun uskoa, että puolireipas kävely on se mikä nyt riittää. Minä kun ehdin jo vetäistä muutaman kunnon juoksulenkin, varovasti toki, mutta silti niiden jälkeen vesi valui, tai virtaili, pitkin kroppaa.

Tuo leposyke selittynee tällä olotilallani, kun pieni hiki on melkein aina päällä, niin pakkohan siinä on pulssinkin olla koholla. Vähän aikaa piti vaan tehdä itsensä kanssa taas psyykkausta, missä mennään? Ihan se ahdisti, kun tajusi, että pumppu käykin koko ajan ylikierroksilla. Tulihan se lepopulssikin sitten "tressittömässä" tilassa liki seitsemänkymmenen, mutta onpa tuo joskus terveinä päivinä ihan muutakin ollut.

Taitolaji tämä eläminen ja itsensä kuntoon saattaminen, mutta eiköhän tämä tästä.