Tunteella töihin

Tänään se oli sitten paluu työhön kuukauden kesäisen loman jälkeen. Tämän kertainen paluu oli - täytyy tunnustaa - tunteikkaampi kuin vuosiin. Nimittäin jotenkin takaraivossa muistin maailmoissa pompotti talviset ajatukset, että tuleekohan tätä syksyä enää ollenkaan vastaan. Nyt se on käsillä. Syksy kun on seurakuntaelämässä kaikkein työteliäin ja toiminnallisesti kaikkein aktiivisinta aikaa, niin edessä olevat viikot ja kuukaudet oikeastaan käynnistävät toimintakauden. Emme rakenna tomintaa niinkään kalenterivuosittain vaan lukukausittain koulumaailman malliin. Sen taasen sanelee pitkälti ihmisten osallistumisen mahdollisuus. Loma-aika on loma-aikaa seurakunnassakin.

Oli hienoa tavata kollegat saman tutun "neukkarin" pöydän ympärillä. Seitsemän meitä oli ja lisäksi Salokankaan Esa ja Maikki piipahtivat hetkeksi tervehtimään. He ovat palaneet kesän aikana vuoden Suomi-jaksolle Japanin lähetyskentältään. Astuvat kotimaan vastuisiin mukaan kuukauden kuluttua.

Loma-ajan postin joukossa oli mm. Jyväskylässä pidettyjen kirkkopäivien kutsuja tapahtumiin, kaupunginjohtajan tapaamisiin jne. Hieman harmitti, kun lomani aikaan ajoittui myös kyseiset kirkkopäivät, jotka näin ollen menivät kokonaan minulta ohitse. Lehtikirjoittelun perusteella olen toki huomioinnut, että kylläpä kansankirkon sisällä ollaan melkoisessa arvojen valinkauhassa, valitettavasti. Joitakin panelistien valintoja ihmettelen syvästi. He kun puheenvuoroissaan tuntuvat omistavan ratkaisijan roolin kirkon tulevaisuudesta, suuremmassa mitassa jopa kuin taivaan Jumala.

Erityisen paljoin lämmitti posteissa Suomen eturauhassyöpäyhdistyksen toiminnanjohtajan ja Propo-lehden päätoimittajan Hannu Tavion henkilökohtainen tervehdys, jonka hän oli osoittanut työosoitteeseeni. Tervehdyksessä oli mukana hänen omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva kirjansa: Eturauhassyöpä, kutsumaton kumppani. Anita nappasi kirjan heti oitis lukuunsa kun kotiin ehdin. Täytyypä laittaa kiitosta Taviolle liikuttavasta huomaavaisuudesta.

Loman viimeiset viikot, ulkomaanmatkasta huolimatta ovat olleet yhdet raskaimmat. Olen päätellyt, että hoitojeni yhteissumma on käynyt västyttämään ja ilmeisesti hieman jatkuvampi alavireinen mieli on saanut otetta. Ehkä tuo hormonaalinen toiminta on tehnyt melkoisen mullistuksen, joka alkaa tuntumaan ihan persoonallisuudessakin. En tiedä, joidenkin kohdalla muutokset ovat kuulemani mukaan melkoisen rajujakin, jopa niin, että piikitykset on sen vuoksi lopetettu. Kun taas toisille kavereille sillä ei ole juurikaan merkittäviä muutoksia. Minä liene asetun sinne johonkin välimaihin. Tuskaisuus, kärsimättömyys ja vaikeasti nimettävissä oleva väsymys tökkäävät sellaista tylsistymistä, että kirkkaissa hetkissä oikein kiukkuaa itselleen.

Katsotaan hetki eteenpäin, kun työn tarjoamat vastuut ja haasteet saadaan taas sopivasti kietastua ranteiden ympäri, niin eiköhän tässä tasapaino säily.

Loman aikana tuli 6kk. täyteen tätä blogia. Näyttökertoja on kirjautunut n.32.000, 15.300 käynnin toimesta. Eli tasainen vierailutahti on jatkunut ihan läpi kesänkin, vaikka olen itse pitänyt hieman lomaa tästä kirjoittelusta. Vähän tunteella menty senkin suhteen.