Dalmatiassa

Tämän kotoisen loman katkaisi sopivalla tavalla viikon matka Kroatiaan, jo ennen ajanlaskumme alkua perustettuun Dalmatiaan. Ajatukseni oli päästä taas kerran vetämään vähän henkeä ja hakemaan katkosta ennen töiden alkua. Ihan kohtalaisesti siinä onnistuinkin. Olimme matkassa veljeni Arton ja hänen vaimonsa Annen kanssa. Olemme ennenkin reissanneet joitakin kertoja yhdessä. Hyvin yhteisymmärrys pylvänäismäisellä huumorilla säesteltynä säilyi, vaikka nettivarauksella saatu hotellihuone oli yhteissviitti erillisillä makuuhuoneilla, melko uusi toki. Mikä parasta, huoneistossa oli oma jääkaappi, nämä meidän rouvat kun ovat molemmatkin allergioittensa vuoksi osin omin eväin liikkeellä.

Kroatia ja Splitin kaupunki osoittautui todella hienoksi lomakohteeksi. Hotelleita riitti vieri vieressä valtaisan pitkällä rantaviivalla mikä maalla on hallussaan. Turismi tullee olemaan yksi iso tekijä tuon maan taloudellisessa nousussa. Ahkeraa ja ihan ystävällistä väkeä. Lämmintäkin oli 32-34 asteen välillä, joten rusketusta otin ihan kunnolla. Enpä ole juuri rantalomia elämäni aikana pitänytkään. Arto, joka on historiasta kovastikin kiinnostunut haastoi minua mukaan läheiseen Solin kylään tutkimaan muinaisia raunioita, mutta sattui niin kuuma päivä että vointini tuntien en arvannut mukaan, harmitti. Hän oli kierrellyt tuntikausia ajanlaksumme alun rakennuskulttuuria, tai lähinnä raunioita, tutkien. Tuliaisina hänellä oli kirjanen, jossa tuota arkeologista aluetta esiteltiin. Ihan raamatun aikakausi tuli liki, kun samainen keisari Augustus. joka keksi verollepanon oli rakennuttanut kaupungin tiestöä. Kirjasessa viitattiin apostoli Paavaliin, kuinka hän jätti Tiituksen Dalmatiaan, eli todennäköisesti juuri noille seuduille. Lisäksi kirjassa viitattiin roomalaiskirjeen kohtaan 16:19 jossa Paavali toteaa kulkeneensa matkoillansa aina Illyriassa asti, jolla tarkoitetaan koko Länsi-Balkania. Tekipä hyvää näin raamattu-uskovaiselle.

Mutta ei Splitikään ihan kylmäksi jättänyt. Keisari Diocletianus joka oli rakennuttanut itselleen lomapalatsin kaupunkiin muutti sinne vuonna 305. Oli vaikuttavaa käyskennellä pimenevässä illassa vuosituhansien sileiksi kuluttamia kapeita kivikatuja tuossa elämää sykkivässä vanhassa kaupungissa. Paikallinen ruokakin oli kerrassaan hyvää.

Nyt tässä onkin muutama päivä taasen totuteltu kotoisaan oleskeluun ja mikä ettei. Ihan on tullut otettua tekemisen syrjästä kiinni. Vähän tapettia seinään ja parit katot maalattua, ettei totuus unohtuisi.

Huomenna harjoittelenkin jo sitten näitä yhteisiä vastuita, kun on Vilppulassa herätysliikkeemme yhteisten yhteisöjen kokous, jonka puheenjohtajana olen, joten asioita on pitänyt panna listalle heti matkalta palattuani. Mutta ihan kivalta tuntuu taas tehdä loivaa laskua työympäristöön.