Omat tarinat

Eilen tuli vihdoinkin poimittua tämän kesän ensimmäiset mustikat, ihan sangollisen sain Toivakan kivikkoisilta marja-mailta.

Lueskelin uusimmasta Valituista Paloista, joka on muuten julkaisuna mennyt tolkuttoman paljon viihteellisempään suuntaan, Ruotsin suomalaisen Osmo Vatasen tarinaa eturauhassyövästä. Hänen kokemansa on monilta osin erilainen kuin minun, mutta oli melko antoisaa lueskella niitä tuskaisia epätietoisuuden tunteita mitä itse on yrittänyt koota kasaan, nyt toisen kuvaamana. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa - oma elämänsä. Vaikka se ei sisältäisikään sairautta tai muutakaan dramatiikkaa, niin elämän makuinen kerronta vetää vain kummasti lukijoita tai kuulijoita puoleensa. Kaikilla meillä on jossakin elämän vaiheessa tilanteita joiden kautta pääsemme kontaktiin ja kosketuksiin, myös näiden kiputuntemusten kanssa. Eli opetellaan edelleen jakamaan ihmisenä toisillemme asioita, jotka auttavat toisia ja helpottavat omaa oloamme.

Rauhoituin kotia. Anita lähti Lounaispuistoon Laula Kanssamme yhteislaulu-tilaisuuteen. Nopeasti on aika mennyt. Sairastumisen alkuvaiheessa muistaakseni päiväkirjaanikin kirjoittelin kun Karolan Mika kävi seurakunnassamme tätä iltaa "markkinoimassa" ja nyt se on käsillä. Kova on Mikalla ollut tahti, nelisenkymmentä iltaa taitaa tämän suven aikana eripuolilla Suomea toteuttaa. Näin lomailevana pastorina on vähän kaksijakoinen olo, kun toisaalta olisi ihan kiva lähteä mukaan kyseisenkaltaisiin tapahtumiin, mutta kun työkseen niitä järjestelee ja kohtaa massoittain ihmisiä, niin voidakseen vetää henkeä on vain pidättäydyttävä ja pysyttävä "puskissa" silloin kun sen aika on.

Nyt taisi JJK tehdä maalin KuPSia vastaan. Samanaikaisesti on tuossa ihan naapurissa olevalla Harjun kentällä menossa kyseinen jalkapallo-ottelu ja kotijoukkueen maalin myötä 4000-5000 ihmsen pauhu tulee seinistäkin lävitse. Ei ole mokoma häiriöksi, ihan kivaa taustahumua kesäillassa.