lauantai 4. heinäkuuta 2009

Pappana















Papan Iisa ja Sepänaukion kirppislöytö

Viimeksi kirjoittelin kuinka hoitoni peruuntui sädetyskoneen temppuillessa. Kun seuraavana aamuna olin toisen laitteen sädetettävänä ja alkuasettelu otti hieman enemmän aikaa, niin ehtipä käydä mielessäni, että taitaapa taas kohdata se niin tuttu murphyn lain kohtalo.

Tiedämmehän tuon kevyesti lainatun sanonnan, kun joku menee pieleen ja sitä näyttää seuraavan onnettomuus toistaan ja kohta kaikki kaatuu syliin kuin dominopalikat. Kuulostaa tutulta, kun vaihdamme helteisessä ruuhkassa ajokaistaa ja seuraavat liikennevalot ruuhkauttavatkin meidät jumiin, tai asfalttimiehet pysäyttävät koko liikenteen juuri siltä meidän kaistaltamme. Perjantai-iltapäivän Prismassa etsimme poukkoillen lyhimmän kassajonon, mutta juuri meidän eteemme sattuu joku rullaluistinpaketin kanssa, jolle ei löydy hintaa kuin pitkän soittorupeaman jälkeen.
Päättelemme, että näin voi käydä vain minulle. Mikä hupaisinta, taidamme kaikki vuorollamme olla väärässä paikassa väärään aikaan.

No, onneksi naapurikone pelasi peloistani huolimatta täydellisesti ja seuraavana aamuna pääsinkin jo tuolle tutulle vuoteelle. Olen muuten aivan mykistynyt sädeosaston hoitohenkilökunnan ystävällisyydestä ja siitä tehokkuudesta millä he hommansa hoitavat päivästä toiseen, kiitos. Heidän hyvätuulisuutensa ansiosta meidän potilaidenkin kesken vaikuttaa aamu toisensa jälkeen vallitseva aika positiivinen mieli.

Nyt on tullut muutamana päivänä jonkinasteista pahoinvointia, mutta onneksi vasta tuntemuksena. En toki tiedä johtuuko hoidoista vai ylensyönnistä, kun on tullut vierailtua lämpiminä kesäiltoina tuttavaperheiden luona saunomassa ja syömässä. Olen uskaltautunut tänä kesänä jo muutamia kertoja uimaankin. Se on ollut viime kesinä "kielletty" nautinto, kun tulehduskivut ovat äityneet aina sen jälkeen pahaksi. Nyt olen saanut säästyä noilta kivuilta lähes kokonaan.

On ollut rohkaisevaa kuulla kuinka moni on todennut, että olet huomattavasti hyvävoimaisemman ja terveemmän näköinen kuin vuosi tai muutama kuukausi sitten. Vaikka omasta mielestäni en niin riutunut ollut ennen sairauden toteamistakaan, mutta nyt vertailtuna vointi vaikuttaisi todellakin paremmalta. Ehkä se on nähtävissä ulkoisenakin muutoksena.

Tämä viikonloppu meneekin sitten kesävieraiden kesken. Anoppi ajeli eilen jo päivällä, Marika ja Matti tuli lapsineen myöhemmin illalla. Lastenlasten mussutteluun ja paijaamiseen ei vain kyllästyisi, ei. Valitettavan harvoin vain lapset ehtivät töiltänsä ja muilta kiireiltään mummolaan ihan ajan kanssa lomailemaan. Nyt saapi hetken nauttia taas tästä elämän antoisammasta puolesta, mitä tämä isovanhemmuus voikaan tarjota. Huominen toki karkaa taas työlle, kun on seurakunnan kuudauden mittavin kokous, ehtoollisjuhla ja sen päälle iltapäivällä hieno yksityistilaisuus jossa saan olla siunaamassa vastasyntynyttä pienokaista onnellisine vanhempineen. Parhaita hetkiä mitä työ tarjoaa.

1 kommentti: