Kovin tasaista

Hoidot ovat edenneet perin rutiininomaisesti. Aamu aamun jälkeen olen selvittänyt itseni jo kuuden viikon ajan Sädehoitoyksilölle. Olen tavattoman onnellinen ja helpottunut, että hoidoista ei ole ollut kohdallani juurikaan huomattavia sivuvaikutuksia, ainakaan tähän mennessä. Toki kävin tällä viikolla laboratoriokokeissa, kun arvelin jonkunlaisen tulehduksen kehossani vaivaavan, mutta puhtaat taisivat otokset olla. Lääkäri ohjeisti ottamaan yhtä nappi tuplamäärän, niin eiköhän nekin vaivat tule voitetuksi. Huolehdin ihan siksikin tuosta tulehduksesta, kun olen ymmärtänyt, että hoidon loppuvaiheessa otettaisiin taas syöpäarvot ja niillä voisi olla PSA:n "vääristävä" vaikutus.

Eli vajaa pari viikkoa enää tätä elämänvaihetta jäljellä. Kuten totesin, niin perin onnellinen saa olla, että näin hyvin on mennyt. Toisaalta välillä on ehtinyt olla melkoisen tuskaisia vaiheita. Ilmeisesti hoitojakson pituus syö jonkin verran miestä, kun loppu ei vielä puolivälissä tuntunut kovin todelliselta ja olet likimain koko kesän sidoksissa hoidon kanssa. Hikoilu ja jonkin asteinen tuskaisuus on tietenkin lähes aina läsnä, mutta sen kanssa kummasti oppii elämämään.

Nyt tilanne on rauhoittunut moninkertaisesti myös sen suhteen, että ei ole tarvinnut ollenkaan siinä mitatassa selvittää ihmisille omaa vointiansa. Eihän toki sellaista päivää ole vieläkään, etteikö joku vastaantuleva sitä ihan syystäkin kysäise.

Seurakunnassamme on ollut poikkeuksellisen piristävä kesä ja se on puolestaan tarjonnut sitäkin enemmän ilonaihetta, toki tietysti on teettänyt sitä enemmän töitäkin. Olemme saaneet liittää uusia jäseniä yhteyteemme enemmän kuin aiempina vuosina. Voi, että se tekee hyvää ja hoitaa pastorin sielua. Sen vuoksihan täällä eletään, että saa olla ihmisille jonkinlaiseksi avuksi, saatika ohjata heitä kohtaamaan Jumalaa ja eteenpäin Hänen tuntemisessaan. Varauduimme pastoritiimissä ja seurakunnan johdon kanssa siihen, että saattaisin olla tässä loppuvaiheessa huonommassakin kunnossa ja niinpä tilaisuuksien puhevastuut ovat minun osaltani tältä kesältä ohitse, helpottaa kummasti.

Tein mielestäni ihan viisaan päätöksen kun siirsin kesälomani näiden hoitojen vuoksi elokuulle, joten nyt on odotettavissa, että pääsee hiukan vapaammin lomailemaan, kun ei nämä arjen hoitotoimet ole rajoittelemassa. Meidän oli Anitan kanssa tarkoitus lähteä vetämään Kreikan Patmokselle ryhmä Thorleif Johannssonin matkassa, mutta peruimme sen sairastuttuani. Olimme samaisella matkalla viime syksynä ja ihastuimme todella tuohon niin perin puhtaaseen ja rauhalliseen pieneen yhteisöön. Katsotaan jos vaikka joskus toiste sitten saamme kokea sen uusiksi. Mutta lomaa ja hoitojen päättymistä tässä silti odotellaan.