Valvomisen vaikeus

Kautta aikain meitä länsimaisia kristittyjä on askarruttanut se kuinka raamatun aikaisen seurakunnan keskellä oli elämää kaikkine jumalallisine tunnustekoineen. Saamme lukea siitä evakeliumeista, apostolien teoista, kuin myös uuden testamentin kirjeistä. Alkuseurakunnan kaltainen elämä näyttäisi toimivat vielä nytkin muualla - lähinnä kolmansissa maissa - mutta eipä juuri meillä.

Perusongelma on mielestäni aika yksiselitteinen - hyvinvointi. Ihmismieli kun on niin erityisen hankala hallittava, vaikka sitä yrittäisi voittaa Jumalan Sanan ja Hengenkin avulla. Nimittäin aina sielä missä Jumalan läsnäolo on päässyt jossain määrin esiin, niin taustalla on tekijöitä jotka ovat horjuttaneet yhteiskunnallista tai ihmisen yksittäistä perusturvaa. Saamme olla tavattoman kiitollisia hyvinvoinnista, jota olemme saaneet nauttia jo vuosikymmeniä kasvavassa määrin. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että hyvä on jäänyt ollakseen parhaan vihollinen. Olen henkilökohtaisen seurakuntatyöurani aikana monta monituista kertaa askaroinnut tämän kyseisen lainalaisuuden kanssa.

Nyt tämä sairastumiskokemukseni on osoittautunut myös tämän arvioinnissa "pienoislaboratorioksi". Heti ensimmäisten vuorokausien aikana ymmärsin ja koin konkreettisesti kuinka suurenmoiset ihmismäärät rukoilivat minun ja perheeni puolesta. Itse etsin samaa polkua ja tein parannusta monista tarpeettomista ja turhista "versoista" elämässäni. Avasin raamattuni ihan eri merkityksessä itseni ravitsemiseen. Rukoilin sydämen palolla Jumalaa. Ei niin, etteikö monet näistä kokemuksista olisi sentään kolmea kuukautta matkassa kestäneet, mutta karvas todellisuus on se, että ensimmäisen paniikin jäädessä taakse alkaa järki kokoamaan ihmisen omaa inhimillisen selvitymisen kehikkoa. Olen pannut merkille, että jo näin lyhyellä ajalla Jumalan läsnäolon etsiminen ja siinä aidosti viihtyminen edellyttää tietoista päätöstä ja sitoutumista.

Kun tästä omasta "lähtöruudustaan" seuraa ympäröivää elämää, niin en ollenkaan ihmettele sitä, että ensimmäisen seurakunnan elinvoima on meille vain historiaa jota luemme. Minun ei tarvitse syyllistää yhtään ketään, ei edes itseäni, mutta sydämestäni rukoilen edelleen Jumalalta, että vedä ja pidä minut lähelläsi paljon mieluummin kuin tyytyväisenä tämän maallisen hyvinvoinnin keskellä, tai jopa oman terveyteni kanssa.